jos mies itkee niin onko se vaan säälittävää?
minua kun itkettää niin ei tulekaan kyyneleitä. miksi?
onko se väärin?
vai onko se vain hyvä että osaa näyttää tunteita myöskin itkemällä?
itkeekö miehet muuten kuin kännissä?
miksi?
minua kun itkettää niin ei tulekaan kyyneleitä. miksi?
onko se väärin?
vai onko se vain hyvä että osaa näyttää tunteita myöskin itkemällä?
itkeekö miehet muuten kuin kännissä?
miksi?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kyllä mä itkin kun sisko kuoli ja kun muija jätti. Sen jälkeen olenki niin monet hautajaiset nähny ja sydämeni särkeny. Moneen vuoteen en ole enää edes pystynyt itkemään. Kai sitä on jotenkin kovettunut tunteettomaks.
ikinä. luonnontonta
Joskus kun ajattelen että miksi juuri minulle sattuu ja tapahtuu niin silloin itken vaikkei kyyneliä tule
ja silloin tällöin kun ajattelen tilannettani (sinkku ollut jo monta vuotta) haluaisi löytää kumppanin jotta elämäkin maistuisi paremmalta.
ihan okei. Huono juttu se on silloin, kun kännissä vaivutaan itsesääliin ja ulistaan kaikki itseä kohdanneet epäoikeudenmukaisuudet niin kuin olisi ainoa ihminen maailmassa, jolla ei jutut mene aina ihan putkeen... etenkin jos ne jutut ovat ihan tosiaankin jo vuosia vanhoja tai muuten aivan mitäänsanomattomia (joku sanoi jotain joskus jossain yhteydessä, ja jos sitä oikein vääntelee, niin se on vaikka voinut sanoa jotenkin ilkeästikin.. ) Hoh-hoijaa...
Miehen itkeminen ei ole ollenkaan säälittävää. Se, herättääkö miehen itku säälin tunteita riippuu siitä, että mille/ miksi mies itkee.
Vastenmielistä on, jos näkee ison miehen itkemässä lapsen sotkemia uusia kenkiään. Vastenmielistä on myös, jos näkee ison miehen itkevän Ikeasta ostamastaan hyllystä puuttuvia ruuveja ( jollei kyse ole kliinisestä depressiosta). Erityisen vastenmielistä on nähdä ison miehen itkevän voimattomana lyötyään taas heikompaansa syystä, että ketään/ etenkään heikompaansa ei tule lyödä, eikä ainakaan h*lvetissä itkeä voimattomana sen vuoksi, vaan hankkiutua hoitoon ja tunnustaa virheensä.
Miehen itku ei säälitä eikä herätä millään tavalla negatiivisia tunteita, jos se johtuu tämän voimakkaista tunnekokemuksista, yhtälailla niin negatiivisten ,kuin positiivistenkin tapahtumien seurauksena. Miehellä on mielestäni sama oikeus itkuun, kuin naisellakin.
'Uhmaikäistyylinen' mielenilmaiseminen itkemällä ei viehätä, samaten kuin ei viehätä 'täydellinen kädettömyyskään' normaalielämään kuuluvien pettymysten ollessa kyseessä. Tietyissä tapauksissa miehen itkeminen (aiemmin mainitun) Ikeasta ostetun hyllyn ruuvien puuttumisen vuoksi hyväksyttäneen myös, mutta naiselliselta kannalta em. tapahtuma voinee tehdä kenties jo hieman tiukkaa.;)
Ittellä meinaas itku tulla ooppelin ruostehia hitsatessa :)
Veikkaan, että Opelisi on sulle ilmeisesti tärkeä "Sulevi".;)
ollu hellästä hualenpirosta hualimatta joten potkaasin helvettihin koko katiskan.
Tottakai miehetkin saavat itkeä. Kunnon itku -kännin sijasta - helpottaa kummasti oloa!
En kyllä miehiä noin heikkoina pidä, kuten Pia. Tuskin hänen mainitsemansa asiat miehiä itkettää. - Tai silloin on todella heikkohermoisesta miehestä kyse!
Mä en omasta 'mieskäsityksestäni' tuossa aiemmassa ilmaissut kerrassaan yhtään mitään.:) Siltä pohjalta vois sitten niitä arviointejakin tehdä.
Osin nuo esimerkit perustuivat todella omassa elämässäni havaitsemaani, osin spekulaatiooni siitä, että minkälaisissa mahdollisissa tilanteissa mulle mahdollisesti olisi miehen itku liikaa. Se Ikean hylly- juttu oli keksitty, mutta olen hyvinkin nähnyt miespuoleisen ihmisen itkemässä vastaavantyyppistä asiaa.;)
En mä ole puhunut mitään siitä, että pidänkö miehiä miten heikkoina tai vahvoina tms. mitään sen suuntaista. Puhehan oli miehen itkemisestä. PS.Se nimimerkki on Piia, ja M siihen heti perään.:)
Sillon ku huomaa kuinka yksin sitä onkaan.
Ku tajuaa, että kukaan ei oikeestaan välitä.
Pillityksen jälkeeen pystyy taas nauraan omalle heikkoudelleen.
Kaiken jälkeen ihmiselle kuitenkin jää KOSTO.
Parit kosto aikeet, niin johan löytyy syytä elää:)
..sitten tosi huonosti nimim. "PoikaVaan1.1". Koeta tsempata hei! Varmasti sunkin elämästäsi löytyy jotain positiivista (vaikka pientäkin), kun vaan tarpeeksi mietit.
Tää on kauheen surullinen palsta tämä (loppujen lopuksi). Ei jaksais edes lukea näitä juttuja täältä, kun keskusteluketjuja syntyy ilmeisesti tyyliin "parhaasta itsemurhan tekotavasta" jne.
Hakekaa ihmiset itsellenne apua, jos oikein paha olo on. Hakekaa tukea myös toisistanne, koska apua varmasti sitäkin löytyy! Oman pahan olon kostaminen muille lienee kuitenkin täysin tarpeetonta, jos/ kun sekin energia on mahdollista käyttää siihen, että tekee omasta elämästään mahdollisimman hyvää tai (joissakin tapauksissa kai..)edes siedettävää.
Te naiset ette voi ikinä tajuta miehen elämän musertavuutta, varsinkaan silloin kun menee puihin. Miestä ei kukaan auta, miestä ei kukaan muista kun menee puihin. Paitsi haukkua muistetaan. Teillä naisilla on helpompaa siinä mielessä. Muista tämä, kun luet jotain lohduttomia juttuja esim. täältä.
Noin voi hyvin ollakin, tai sitten ei ole, hyvä nimim. "eräs mies".
Sun henkilökohtaista elämääsi ei varmaan kuitenkaan helpota ton kaltainen yleistävä ajattelu, että naisten elämä yleisesti ottaen olis muka jotenkin paljon helpompaa, kuin miehillä. Mitä sinä tiedät naisena elämisestä ylipäätäänkään? Aivan. Etpä paljon mitään.;) En minäkään tiedä miehenä elämisestä juuri mitään (ei henk. koht.kokemusta), ja siksi vältänkin nimenomaan sinun esittämäsi kaltaisia yleistyksiä. Ihan ystävällisesti voin sanoa, että toisten (sun tapauksessasi naissukupuolen) yläpuolelle asettumisessa ei ole mitään hienoa ja jaloa. Koeta päästä siitä, jookos.;)
En sitten muuten todellakaan kaipaa mitään alatyylin v*ttuiluja siitä syystä, että vaivauduin vastaamaan viestiisi, joka kokonaisuudessaan oli melkoisen suuresti naissukupuolta halventava, vink vink. Jos siis tiukkaotsaisesti asiaa katsoisi.
Tarkoitin edeltävän viestini nimim. "yks mies":lle, en millekään "eräälle miehelle".:)
Eikös ole aika alatyylistä käyttää sanontaa "v*ttuiluja"?
On ja ei. Ei tuo mikään maailman kaunein ilmaisu tietystikään ole. Keskustelukulttuuriltaan ehdottomasti sivistyneeksi tiedetyssä kontekstissa vältän em. kirjoittamastani esille nostamasi ts. kirjoituksestani korostamasi kaltaista ilmaisutapaa. Tälläkin palstalla on varmasti kuitenkin nähty sivistymättömämpääkin kielenkäyttöä, kuin minun käyttämäni,uskon.
Voinee kaiketi sitten kysyä myös, että kumpi on sivistyneempää keskustelua tyyliltään:
1.) se, että henkilö jossakin asiayhteydessä käyttää esim. termiä "v*ttuilu" (joka sekin sensuroitu) tehostamaan jotain sanomaansa, jolla (sanomalla) ei kuitenkaan itsetarkoituksellisesti pyritä loukkaamaan ketään yksittäistä kirjoittajaa
vai:
2.) se, että kirjoittaja jo lähtökohtaisesti suhtautuu hyvin aggressiivisesti ja tuomitsevasti jonkun toisen keskustelijan kirjoitukseen ja tuo tätä asennettaan jyrkästi omassa vastauksessaan tuolle tietylle kirjoittajalle esille, kommentoimatta/ viittaamatta myöskään mitenkään arvostelemansa kirjoittajan todella viestissään sanomaan.
Pähkinä tossakin.
Sen mitä minä olen ympärilläni olevia naisia seurannut, niin helpommin heille tukijoita löytyy. Sukulaiset, ystävät jne... Joku on aina tarjoamassa avointa syliä.
Miehen ympäriltä kaikki vain kaikkoaa ja jättää ongelmiensa kanssa yksin. Tämä kun sattuu olemaan suomalaiseen kulttuuriin kuuluva juttu. Jäyhä suoraselkäinen sotilas ei apua tarvitse.
Miksihän suomalaisten MIESTEN itsemurhatilastot ovat niin hälyttävät...
luulempa että nimimerkki yks mies tarkoitti sitä että naiset saavat helpommin lohtua kuin miehet. siitä en tiedä mitä kenenkin päässä liikkuu. ja on vähän liikaa(ja tyhmääkin) vertailla miehiä ja naisia keskenään, koska kaikki ovat yksilöitä. miehistä usein ajatellaan että iso ja raavas mies, sellainenhan ei lohtua tai saati ystävää tartte. ei noin suurella miehellä ole edes tunteita! ja se vähä tympii.. muuten kaikki ok!
Totta tuo ettei suoraselkäinen sotilas apua tarvitse. Mikään ei ole niin omanarvon tunnolle käyvää kuin kontata itku kurkussa jonkun jalkoihin anelemaan apua. Kuitenkin irvivät siitä jatkossa ja pyytävät vastapalveluksia.
En anna sitä riemua kenellekään, olen kone, tai ainakin teen töitä ollakseni sellainen. Parempi vaihtaa maisemaa jos nolaa itsensä tai vetää sitten johto seinästä jos ei suoriudu kunnolla, kuten miehen pitää.
Ihan sama kysellä kuin että "käykö naiset koskaan paskalla?" tai "eihän naiset koskaan kaiva nenäänsä?".
Tottakai miehetkin itkevät, selvin päin, tilanteesta riippuen. Se on luonnoton psykopaatti joka ei kyynelehdi missään elämänsä vaiheessa.
Tosimies EI itke, sillä selvä, se ei ole miehekästä vaan ohi menevä muoti-ilmiö kuten muotihomot ja metroseksuaalit. Luottaisiko kukaan kaveriin joka itkeä tirauttaa aina kovan paikan tullen?
Hyvähän se vaan on jos pystyy vielä aikuisenakin itkemään pahaa oloaan, edes kännissä jos ei muuten, sanokoot naiset mitä lystäävät. Selvinpäin itkeminen toisten nähden on hiukan riskaabelia, aina sitä joku käyttää sinua vastaan lyömäaseena jossakin sopivassa tilanteessa. Känni-itkut ja tilitykset ovat siitä hyviä, että ne voi jälkeenpäin panna kännin piikkiin ja kieltää muistavansa mitään.
Viimeeksi itkin ja olin muutaman viikon sekaisin (ei ole osuutta millään aineilla sit...), menin pitkin seiniä kun ensirakkaus jätti.
Enpä ole vieläkään täysin selvinnyt, mutta uutta kehittämässä, vaikkei mitään tuukaa.
Minä itken nyt. :( Yhyyyyyyyyyyyy! Tipahti sätkä tuoppiin. Miten tästä selviytyy.
Lopetamalla tupakoinnin, on muutoinkin hyväksi terveydelle, joskin vieroitusoireista saatta itku tulla...hetkeksi.
;=)
on kapea, tarvitset naista. Niillä on kapeammat kädet kuin miehellä. Nainen saa nostaa sen tumpin pois sieltä tuopista. Oletan tietty, että siellä tuopissa on jotain alkomahoolipitoista, kun moinen porukin syntyi? ;)
Jos naista ei löydy, ime olut hampaiden välistä, niin natsa jää suun ulkopuolelle. Oletan, että sulla on hampaat suussa.
Jatkoa varten suosittelen, että hankin leveämpiä tuoppeja, ja juotavaa ja poltettavaa niin paljon, ettei kesken lopu eikä yks tumppi tuopissa lopeta hyvin alkanutta iltaa.
Muutamia omia tuntemuksia:
- Itkee jos aihetta, kyynelillä tai ilman. Esim. läheisen kuollessa tai jos muuten ahistaa riittävästi.
- Harvemmin ns. julkisesti, yleensä yksin. (Esim. itseäni kun ajattelen niin esim. isoisän hautajaisissa en itkenyt, mutta kylläkin yksin sitten jälkeenpäin. On se vaan sitkeässä tuo, että vahvalta pitää näyttää, vaikka kuinka potkittaisiin päähän.)
- Toisinaan liikuttuneessa mielentilassa, mutta näitähän ei lasketa oikeaksi itkuksi ;) (Sama sääntö kuin että kännipuheita ei muistella)
Itken, kun olen todella iloinen, itken, kun olen surullinen. Itkin silloinkin, kun katselin elokuvaa Hal ja iso rakkaus. Muut saa ajatella mitä haluaa, minä olen oma itseni.
Itku tulee silloin, kun on tehnyt kaiken minkä ikinä voi, eikä sekään riitä.