hämmästynyt

Kateutta kuomaseni, kateutta. Suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu sen lisäksi myös pettämätön muisti vääryyksistä ja kerran kun tulee varakkaan kaltoin kohtelemaksi, on täysin vakuuttunut loppuikänsä, että kaikki rahakkaat ovat paskiaisia. Siihen samaan logiikkaan istuu myös se, että tarvitsee vain kerran joutua jonkun vähemmän fiksun nousukkaan kanssa nokikkain ja todeta hänet statuskeskeiseksi. Välitön johtopäätelmä on, että kaikki tavalla tai toisella varallisuutta saaneet ovat pinnallisia ja typeriä.

Kiistämätön ja käytännön toteen näyttämä fakta on, että omalla älykkyydellään (taloudellisen) menestyksensä hankkineet ovat useimmiten myös tunneälyltään keskivertokansalaista etevämpiä. Yhtä selkeä trendi - valitettavasti- näyttäisi olevan myös se, että silkalla tuurilla tai vaikkapa perimällä hankittu omaisuus tunnevammauttaa ihmisen.

Elämästä tekee mielenkiintoisen se, että koskaan ei voi etukäteen tietää, vaan on ensin opeteltava tuntemaan toinen. Ennakkoluulojensa vallassa elävät jäävät paitsi monista hyvistä tuttavuuksista ja ihmissuhteista.

noin ajattelee?

Nyt kun oikein funtsaan niin tunnen vain hyvin köyhiä tai hyvin rikkaita ihmisiä. Mistäköhän lienee tämä johtuukaan?

Asia on kuitenkin sillä tavalla, että kyllä rikkaatkin elävät ihan täyspainoista ja hyvää elämää. Ehkäpä jossain on rikkaita, jotka eivät elä hyvin ja ovat onnettomia, mutta niin on köyhiä ja onnettomiakin ihmisiä. Ei onni rahasta ole kiinni.

Rikkaudethat saadaan yleensä muita kuppaamalla ja muiden selkänahasta. Suuria omaisuuksia ei voi kukaan yksin, pelkällä omalla työllä saada. Eihän Lesonenkaan sijoita kuin kannattaviin kohteisiin, lehdissä itse sanonut. Työn verotus pitää huolen että rikastuu vain toisten taskusta ottamalla, ei omalla työllä koskaan.

Rikkaissakin on toki poikkuksia joiden arvojärjestys on oikea kuten sinulla. En usko että aina on kyse kateudesta kuten joku väitti. Luen itsekin kohtuullisen hyvätuloisiin itseni, mutta olisin valmis vaikka nostamaan veroprosenttia heikompituloisten hyväksi. Mutta nämä muiden taskusta ottajat pitää saada silloin raskaimman verotuksen piiriin ja alkaa oikeasti arvostamaan työtä.

Olen sitä mieltä, että jos on saanut omaisuutensa kovalla työnteolla tai edennyt köyhyydestä rikkauteen. Ollut lapsena huonot oltavat kotona niin osaa arvostaa sitä mitä on.
Perheellämme on suhteelisen hyvä omaisuus. Se on ansaittu kovalla työllä, eikä millään optioilla. Kaikki arvostaa sitä mitä on. Sellainen periaate on perheessämme että jos kaikilla on rakkautta ja ruokaa seuraavaam päivään. Mutta tiedän myös sellaisia, jotka ovat saaneet rahansa "pelaamalla" niin kyllä kihahtaa päähän niin pian ettei edes itse huomaa. Tämä on mielipiteeni ja puhun kokemuksesta!

Rahasta ei tule kuin ongelmia. Joko sitä on liian paljon tai liian vähän. Ja kateushan täällä maanpäällä varmaan saa ihmiset sanomaan ihmeeellisiä asioita. Mielikuvaa rikkaista "pelleistä" vahvistaa joistakin, yksittäisistä rahahirmuista luetut jutut jne. Helposti sitä erehtyy luulemaan että sitten kaikki lesottaa :)

En kritisoi sinua, mutta ihmettelen, miksin haet muiden hyväksyntää? Tasapainoinen ja aidosti onnellinen ihminen ei sitä tarvitse.

hmm.. teidän suhteessa ei ole siis tainnut rahalla saatava unelmia jäänyt toteuttamatta rahan puutteen takia, joten olette todennäköisesti säästyneet sen kaltaisilta "pettymyksiltä" ja suhteenne ei "rasitu" sitä kautta. Rikas voi välittää toisesta ihmisestä niinkuin köyhäkin, mutta arvostelu rikkaita kohtaan syntyy kateudesta juuri yllämainittua asiaa kohtaan.

Onneksi olkoon!! Rakastakaa toisianne, mutta muistakaa että rahasta voi olla vain terveenä onnellinen, rakkaudesta kuolemansairaanakin. Joten niin kauan kun kaikki on hyvin (olette terveitä, ja rakastatte toisianne) kannattata nauttia ihan jokaisesta hetkestä!

-Köyhä, mutta kovin kovin onnellinen mies.