Olisiko ihan mahdoton ajatus, että poikienne mennessä naimisiin puhuisitte heille vastuusta ja avioliitosta. Kertoisitte, miten naista tulee kohdella ja mitä uhrauksiakin perhe-elämä vaatii. Vältyttäisiin monilta eroilta, jos te anopit vähän puhuisitten pojillenne tästä maailmasta ja toisten ihmisten kunnioittamisesta.
hyvät anopit
Jennikkä22
12964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tein. Opetin naisen ajatusmaailmaa ja neuvoin minkä pystyin. Ok, poikani kohteli miniäkokelasta mallikkaasti.
Mitä sain palkaksi, ylimielisen kohtelun, tyttö ei edes yrittänyt tutustua minuun.
Seuraavan kerran opastan vasta, kun tyttö on sen arvoinen, tarkoitan seuraavaa kokelasta.
Huonoa tuuria tai sitten poikasi ei noudattanut ohjeitasi. Mutta hienoa kuulla, että yritit.
kovin on tunnollinen kaveri. Oppi ainakin ymmärtämään, kuinka kimurantteja pakkauksia naiset "voivat" olla.
Noh, parempi onni seuraavalla kerralla, niin kauan kuin on toivoa, on myös elämää....
Seuraavan kerran?
Eikös se poika opi asioita noin niin kuin kerralla, aiotko jokaisessa suhteessa olla uudelleen opettajan?
Tuskin onnistuu mikään yksilöity; juuri tämän miniän tarvitsema, käyttäytymisopetus.
Taitaa olla myöhäistä kasvattaa aikuista miestä.
PiMPeLi PoM
Naimisiin mennessä on jo liian myöhäistä rueta opettamaan miten elää.
Eikö ole parempi, että jo varhaiskasvatuksessa opetetaan ottamaan huomioon toinen ihminen.
Näin minä ainakin olen tehnyt ja mielestäni onnistunut siinä myös.
Ja nämä opit kuuluisi saada myös tyttöjen.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että pahimmat karikot avioliiton arjessa syntyvät kun nainen ei kykene elämään arkea vaan odottaa naimisiinmenon ja lapsenteon olevan jotain prinsessasatua.
Miehillä yleensä on elämän realiteet hallinnassa ja vastuu perheestä. Naiset vaativat aina vain vaalenapunaista harsoa kaiken ylle ja jos se repeytyy, on piru irti.
tässä tyttöjen vanhempia. Tytöillekö ei opeteta toisten huomioonottamista. Heräähän nyt tähän maailmaan! Kyllä se niin on, että yleensä naiset osaavat huomioida toisten tarpeet paljon paremmin kuin miehet. Sinulle ei ehkä ole lapsena opetettu toisten huomioimista, mutta minä ainakin olen tyttärilleni opettanut. Juuri tuollaisten anoppien takia maailmassa on epäonnistuneita avioliittoja.
näemmä kaikki, siihen syyllistämiseen.
Vastasinkin tuossa tuohon aloitusviestiin, jossa syyllistettiin pojat ja heidän kasvattajansa.
Lisäsin vain, että myös tyttöjä on kasvatettava toisen ihmisen huomioimiseen ja näin tulin sitten syyllistäneeksi heidän kasvattajansa.
Niin tai näin, vaikea olla kaaikkien kanssa samaa mieltä ja kaikille muutenkin mieliksi. Aina on joku johon kalikka kalahtaa.
Ventovieraana henkilönä sinä taas et tiedä minun kasvatuksestani mitään joten jätä sen arvostelu jo alkuunsa.
Minun mielipiteeni ja kokemukseni on nimenomaan se, että miehet ottavat asiat parisuhteessakin realistisemmin kuin naiset. Naisilla on unelmat jotka monestikkaan eivät tosielämässä toteudu.
Elämä on myös arkea, ei pelkkää ruusuilla tanssimista.
Olen elänyt tätä maailmaa jo yli 50 vuotta ja kokemustakin on kertynyt niin kasvattamisesta kuin itse kasvamisestakin.
Ja vielä sanoisin, että jos anoppien takia avioliitto epäonnistuu niin silloin on molemmilla osapuolilla jo peiliin katsomista. Kyllä syyllinen löytyy jostain muualta kuin anopista, ei anoppikaan sentään ihan kaikkeen kykene vaikka onkin niitä pahimpia ihmisiä maailmassa.
Ja ihmiselle täytyy opettaa siellä varhaiskasvatuksessa jo sekin vastuun kantaminen omasta itsestään niin ei sitten tarvitse katsella epäonnistumisiinsa syyllistä muualta.
naisten pojat ovat juuri niitä, jotka syyttelevät vaimoa joka asiasta, kun äiti on opettanut, että heissä ei ole mitään vikaa. Tyttäreni mies on väkivaltainen juoppo ja miehellä on juuri tuollainen äiti, joka on sitä mieltä, että hänen poikansa on täydellinen ja soittelee ja haukkuu tyttäreni nyt kun tämä on ymmmärtänyt lähteä pois väkivaltaisesta avioliitosta.
sinulla tänään vaikka aurinko niin kauniisti paistaa.
Heh, harhaan meni. Et tunne poikaanikaan.
Hän tietää omat vikansa, mutta empä ole kenenekään koskaan kuullut sanova että hän niistä sysäisi vastuun jollekkin toiselle ja syyttelisi muita. En edes vaimonsa suusta ole sellaista kuullut, päinvastoin.
Siitä olen pahoillani että tyttäresi kohtalo on huonompi, mutta tuskinpä hänen anoppinsa siihen on yksin syyllinen. Eli jos jättäisit toisten syyttelyn ja keskittyisit siihen, miten voit auttaa omien lastesi elämää.
Ja opettele siinä sivussa lukemaan ja ymmärtämään lukemasi niin ei tule noita väärinkäsityksiä selvästä tekstistä.
Käy välillä ulkona päästelemässä pahimmat höyryt, päivä on aurinkoinen ja kaunis, mene vaikka rannalle niin mielesi kirkastuu.
Sinäkin olet nainen.Onko unelmapilvilinnasi romahtanut kun noin miesten realiteettia pidät parempana?
Eikö sinunkaan unelmasi toteutunut?
Nyt kun näitä juttuja lukee niin tulee mieleen että tää anoppi-miniä-systeemi tulee koskaan pääsemään noidankehästään. Naiset/äidit ovat kuin naarastiikereitä omiensa puolia pitäen... Miehet varokaa! GRRR..
Ihan omituinen ajatus että äitien pitäsi aikuista poikaa opettaa jotenkin olemaan aviomies.
Kyllä kasvatustyö siitä miten ihmissuhteet ja eläminen toisten kanssa sujuu ylipäätänä on tehtävä pikkusen aikasemmin kuin, ruveta puhumaan aikuiselle miehelle kuin jollekin vähä-älyiselle lapselle.
Minä ainakin kasvatan lapseni nyt kun he ovat pieniä, opetan solidaarisuutta, jakamista, toisten huomiomista,käytöstapoja ja arvoja. En aio milloinkaan loukata omia lapsiani arvostelemalla tai kasvattamalla heitä kun he ovat jo aikuisia. Ei heistä täydellisä tule ja minä teen virheitä kasvatustyössäni varmasti. Mutta yksi arvoista mitä haluan opettaa on toisten kunnioitus.Ja millä he voivat itse oppia kunnioittamaan esim. omaa puolisoaan,jos eivät edes oman äitinä kunnioitusta saa, vaan äiti kohtelee vielä aikuisenakin kuin pientä lasta.Mietis nyt tää asia uusiks.