eronneita tai itse elämässään kokeneet petetyksi tulemisen? En kysy tätä mitenkään pahalla, ihan mielenkiinnosta. Olen lukenut tätä(kin) palstaa ja saanut sellaisen kuvan, että näin olisi, mutta olenko väärässä?
Ovatko kakkoset
kuinka usein
232854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
salapano oli kahteen kertaan eronnut, jota molemmat miehet olivat pettäneet.
Joten hän pisti vahingon kiertämään
itse eronnut ja taisi olla siitä aika katkera ja laittoi "pahan kiertämään".
ex-ni kakkonen on eronnut ja tapas sillosen miheni melkein heti eron jälkeen.
Nyt minä erosin koska en kestäny sitä piinaa eli törkeesti kohtelivat kumpikin meidän perhettä!
En toivota onnea heille!
voin kertoa näin anonyymisti, että olen ollut ns kakkosena (en kyllä itse pidä tuosta nimityksestä) eroni jälkeen kaksi kertaa. En kuitenkaan koe, että olisin siirtänyt jotakin katkeruuttani eteenpäin. Minä vain yksinkertaisesti huomasin erottuani, että ns varatut miehet olivat niitä "varmimpia" suhteita, kun ei kuitenkaan halunnut mitään vakavaa. Vieläkin voin tuota harkita...
jälkeen olen pitänyt vaan varattua juuri sen takia koska en halua mitään vakavaa.
Ihme juttu vaikka ero tuli siitä kun mies piti kakkosta,en itse tunne mitään nykyisen varatun miehen vaimon takia!
En ajattele että haluan miehen itselle ja ehkä siksi hänen vaimo ei minua haittaa!
noin minäkin ajattelen. Terv. edellinen kirjoittaja
Luultavasti moni eroava nainen ajattelee löytävänsä paremman miehen erottuaan. Näinhän ei aina käy. Jos haku on päällä vaikkapa seksin turvaamiseksi, naisen on pakko tyytyä varattuun. Sinkkumies harvoin haluaa riesoikseen toisen lapsia, koska lapset rajoittavat elämää ja toisten lapsiin on turha satsata. Eronneilla miehillä on varmaan tässä suhteessa helpompaa. Olen itsekin eroamassa ja on ollut aika synkkää huomata, että eronneet naiset eivät ole kovin korkeassa kurssissa miesten silmissä. Ainakin itse aion todella pysytellä yksin eroni jälkeen. Parisuhteen ihanuus on koettu ja kohdallani huonoksi havaittu. Syytä eroon on minussakin ja niinpä aion pysytellä yksin loppuelämäni. Joku etäkumppani olisi tietysti kiva juttu, mutta mieluummin yksin kuin jonkun kakkosena. Täytyy voida edes lapsilleen olla rehellinen.
..ainakaan, vaikka olin toinen nainen, minut petettiin.
Minunkin ukkoni pano oli eronnut ja miehiä kuului olevan enemmänkin. Muijan ukko oli pettänyt koko avioliiton ajan, joten panipa muija vahingon kiertämään ja tuhosi meidän avioliiton henkisen puolen totaalisesti. En voi enää luottaa keneenkään/mihinkään, sen monivuotinen pettäminen sai aikaan.
vieras naikkonen oli vapaa nuorempi nainen joka keksi valheita minusta näin saaden miehen petiään lämmittämään.
kestopettäjä. Siis haki jatkuvasti uusia suhteita, tunnusti miehelleen joitakin pettämisiään, ei kuitenkaan tätä suhdetta minun mieheni kanssa. Kun kerroin hänen miehelleen, hulluksihan se kakkonen minua yritti leimata. Oli kehottanut minunkin miestäni valehtelemaan hautaan saakka. Onneksi mieheni ei valehdellut niin pitkään, vaikka kauan siinä meni että tunnusti. Meidän parisuhde on aivan retuperällä kaiken jälkeen. Ja tuo toinen nainen onnistui sotkemaan asioita liian paljon kiinnijäämisen jälkeen. Puolusteli omaa selkänahkaansa ja valehteli minunkin miehelleni hänen kanssaan käymieni keskustelujen sisällöstä. Eli yritti mustamaalata minut miehelleni. Ja siinä onnistuikin. Nyt miehenikin ymmärtää, miten suurta tuhoa tuo nainen sai aikaan, vaikka alkuun vain puolusteli sitä henkeen ja vereen, kun oli ihan höplähtänyt siihen. Ikävämpi juttu, kun jouduimme tavallaan kärsimään tämän naisen aiemmistakin pettämisistä. Kun piti valehdella, vaikka kaikki oli aivan päivän selvää ja se valehtelu tuntui aivan käsittämättömän absurdilta. No joo, lähti vähän sivuraiteille tämä tarina, mut sellasta sattuu, kun oikein vatuttaa..
täytyy yrittää mustamaalata petettyä puolisoakin, joka on varmasti jo tarpeeksi joutunut suremaan ja kärsimään petetyksi tultuaan. Onko se yritystä saada tämä mies itselle, oman syyllisyyden siirtämistä petetyn vastuulle vai mitä ihmettä? Se loukkaa varmasti jumalattomasti, jos kaiken jälkeen joutuu kestämään vielä kakkosen haukkumiset ja asioiden vääristelyt. Ja kun puoliso vielä uskoo kakkosen valheet ja syytää ne petetyn niskaan, voi kiesus sentään, ei se mieltä ylennä! Maailma on epäoikeudenmukainen, mutta minkäs teet..
Olin siis se petetty. Tuo toinen nainen oli eronnut yh, joka ilmeisesti elätti toiveita saada miehestäni uusi mies itselleen. Kun sitten siinä ei niin käynytkään hän oli pettynyt ja syytti minua kaikesta. Luulen, että hänellä oli suhteesta huono omatunto ja yritti saada omatuntonsa puhtaaksi vierittämällä syitä minun niskaani. Oli aika rankka kuulla niitä juttuja. Hän yritti tehdä minusta hullua, puhumalla miehelleni valheita kaikesta mitä olin kuulemma tehnyt, kiusannut häntä tekstiviestein, puheluin, kirjein ym ym... Onneksi mmieheni ei uskonut. Nykyään tuo kakkonen yrittää hymyillä ja tervehtiä minua, kun jossakin esim kaupassa kohtaamme!!! Eipä juuri minulta hymyä hänelle irtoa...
Itsekin olen eronnut. Luulen kuitenkin, että tämä liittyy ikään. Aika harvalla 20-25-vuotiaalla on sivusuhteita, vai olenko täysin väärässä? Minä olen itse 30 v ja näyttäisi siltä, että tässä iässä alkavat ensimmäiset 2-kymppisenä solmitut avioliitot hajoilemaan, joten meitä eronneita on enemmän kuin nuoremmissa. Osa sitten ei eroa, vaan "ratkaisee" ongelmat alkamalla sivusuhteisiin. Siinähän sitten helposti tällainen sivusuhteelle altis ja eronnut kohtaavat.
Luulenpa, että nuoremmat eivät niin helposti vaivaudu pitämään salasuhteita, varsinkaan jos eivät ole ehtineet naimisiin ja hankkia lapsia, vaan jättävät entisen nopeammin. Tässä iässä sivusuhteen pitäminen on useammin kärjistetysti sanoen olosuhteiden pakko: on lapsia, asuntolainaa jne. joiden vuoksi lähteminen ei ole yhtä helppoa kuin ilman niitä. Joidenkin valinta on pitää sekä kakkossuhdetta että kulisseja pystyssä.
miehiä on ollut, monet varattuja. Esittää haavoittuvaa ja surullista avutonta naista ja hakee "lohtua" sillä verukkeella. Ja tyhmät miehet lohduttaa...
Mä olen nyt "kakkonen".
Eronnut , omasta halustani, pitkäänjatkuneiden ristiriitojen takia -ilman kolmansia.
Liittoni oli pitkähkö yli 15 vuotta.
Eron jälkeen (n.5 v sitten) olen seurustellut vapaittenkin kanssa, nyt sitten naimisissa oleva.
Tavatessamme en tiennyt hänen olevan naimisissa..lähti sitten kuitenkin luistamaan ja tässä ollaan.
Täytyy kyllä sanoa että tasapainoisempi kuin monet tavanneeni eronneet ja ulospotkitut miehet:(
pettänyt että petetty, ja eronnut. Olin naimisissa ja minulla oli naimisissa oleva kakkosmies, suhde kesti neljä vuotta (loppui kaikessa ystävyydessä omaan mahdottomuuteensa). Ex-mieheni ei tiedä tästä mitään, erosimme kaksi vuotta sitten, koska hän jäi kiinni salasuhteesta parhaan ystäväni kanssa. Erosimme ihan hyvissä väleissä, koska katsoin, että turha jatkaa avioliittoa, josta kaikki rakkauden ja intohimon tunteet ovat kuolleet (olimme yhdessä melkein 25 vuotta). Eron jälkeen olen seurustellut muutaman varatun (yhden kerrallaan) miehen kanssa, en kostotarkoituksessa vaan siksi, että en ole vielä halunnut aloittaa vakavaa suhdetta. Yhden varatun kanssa kävi tosi huonosti, koska rakastuin häneen enkä ole vieläkään pystynyt unohtamaan häntä. Sen jälkeen olen seurustellut melkein vuoden tosi ihanan varatun miehen kanssa, joka yllättäen haluaisikin paljon enemmän, on rakastunut ja haluaisi erota vaimostaan minun takiani. En voi kuitenkaan suostua siihen, koska mielestäni miehen pitäisi olla varma siitä, että eroaisi joka tapauksessa, vaikkei toista naista olisikaan. Sama myös toisinpäin. Eihän kukaan voi luvata toiselle ikuista onnea, eikä elämä kakkosnaisen kanssa välttämättä ole sen auvoisempaa kuin ykkösenkään. Palaten kuitenkin kysymykseesi niin kerron, että ainakaan omalla kohdallani petetyksi tulemisella, eroamisella tai pettämisellä ei ole mitään tekemistä kakkoseksi alkamisen kanssa, se on vain eräs elämäntilanteesta ja tunteista johtuva valinta tällä mutkikkaalla elämän polulla. Olen myös varma, että kerran pettänyt ei välttämättä petä uudelleen.
Hyvä kirjoitus! Kiitos!
Mielestäni on täysin absurdia ajatella, että kaikki ns. kakkoset olisivat jotakin yhtä ja samaa jengiä, joilla on samanlaiset motiivit teoilleen. Itse en ole katkeroitunut akka. Kukaan ihminen ei valitse omia kusipäitään, niihin ajaudutaan. Rakkaus vie, oli kohde sitten naimisissa tai ei. Liian nuorena solmittu nyt jo tunteeton liitto taustalla ajaa näköjään sen alle kolmikymppisen miehen seikkailuun. Miesten motiiveista en sano sen enempää, sikoja ovat lopulta jok'ikinen, mutta ainakaan minun suhteeni toinen osapuoli ei todellakaan ole ollut kanssani seksin perässä.
Ihan sivuhuomautuksena, pelkästään lasten takia yhdessä kituuttaminen ei välttämättä ole mikään lasten etu. Itsekin avioerolapsena voin täysin rinnoin sanoa, että miljoona kertaa pahempaa tulevien ihmissuhteiden mallia antavat vanhemmat, jotka eivät välitä toisistaan, jopa vihaavat toisiaan. En tiedä missä pussissa useimmat ihmiset on kasvatettu, mutta vanhempien avioeron kokeneilla ystävilläni on samoja kokemuksia, ja he ovat täysin tasapainoisia ja ihania aikuisia ihmisiä. Kenenkään ei tulisi jatkaa suhteessa, jossa ei ole hyvä olla.piste.
Olet toinen nainen ja väität olevasti todiste vanhempien eron hyvästä vaikutuksesta lapseen. Mikähän olisi sitten huonompi lopputulos, mikä olisi seurannut vanhempiesi eroamattomuudesta? Ainakin omat elämän arvoni ovat ihan toisenlaiset ja en pidä toisen naisen roolia tavoittelemisen arvoisena omille lapsilleni. Jos siis vanhempien avioero voi mitenkään aiheuttaa noin kieroutuneen ajatusmaailman, lienee parempi pysyä naimissa. Jospa oman kakkosuutesi taustalla on nimenomaan läpikäymätön isän hylkääminen/vanhempien eron aiheuttama uskon puute kestävään ihmissuhteeseen/jne.
En minäkään usko, että kakkoset ovat mikään homogeeninen ryhmä. En myöskään usko, että kaikki miehet ovat sikoja. Eivät kaikki naisetkaan ole susia toisilleen, vaikka olisivat kokeneet mitä.
Ihmisten on ihan hyvä jatkaa jonkin aikaa myös sellaisessa suhteessa, missä ei juuri sillä hetkellä ole hyvä olla. Ihmissuhteet eivät ole kertakäyttötavaraa, jotka nakataan roskiin omien mielihalujen mukaan. Kenenkään suhde ei ole jatkuvaa intohimoa. Jos molemmilta (nimenomaan molemmilta) löytyy tahtoa, myös parempi aamu koittaa jonain päivänä.
juuri tuollainen yleistäminen on jotakin niin älyttömän typerää ja pseudointellektuellia, väittää, että joka ikinen teko ihmisellä pohjautuisi suhteeseen omiin vanhempiin. Nykyiseen tilanteeseeni olen täysin ajautunut, en aio tähän jäädä, enkä toivo tietenkään tälläistä tilannetta kellekään , ja tiedän joskus löytäväni ihkaoman sian.
Katkeroituneet sielunne näköjään haluavat välttämättä lukea rivien välistä ja oikeuttaa omaa turhanpäiväistä elämäänsä. Ihmistä ei voi kasvattaa muu kuin elämä. (puhuessani avioerolapsista yms. en sanallakaan maininnut pettämistä!!!)
ole elämä mukavaa vain alussa.Sen jälkeen sitä on todella kakkonen joka asiassa!
Että voit olla yksinkertainen. Itsehän sinä yksinkertaistit sanomalla, että avioeroperheistä olevat kaverisi ovat mitä tasapainoisimpia ihmisiä. Minun tuttavapiiristäni voisi sanoa sellaisen yleistyksen, että eronneiden lapset eroavat herkemmin kuin ehjistä perheistä olevat. Eikä se eronneena eläminenkään mitään auvoa ole. Ongelmat vain ovat erilaisia kuin kahden vanhemman perheissä.
Tunnen kaksi kakkosnaista. Toisen isä oli varsinainen käpälöijä (pedofiilisiä taipumuksia?) ollessamme murkkuiässä ja toisen isä jätti perheensä lasten ollessa pieniä. Uskon kyllä, että lapsuuden ja nuoruuden traumat jättää jälkensä ihmiseen. En jaksa uskoa, että kukaan nauttisi pitemmän päälle kakkosuudestaan tai toivoisi tyttärensä elävän kakkosena.
Jos nyt katkeruus-sanaa halutaan viljellä, niin sinun viimeisin viestisi oli varsinainen katkera purkaus...