Yhteinen vai omat tilit

sopia keskenään jos haluaa myös yhteisen mut erikseen omasta tilistä mieluiten..

Ehdottomasti omat tilit, eihän siitä tule mitään jos toinen pääsee toisen ansaitsemiin rahoihin käsiksi.

Yksi yhteinen tili, mistä hoidetaan lainanmaksut jne, johon kumpikin laittaa sovitun summan kuussa, mutta muuten omat.

yhteinen tili on meillä toiminut jo kaksikymmentä vuotta!
Hyvin on mennyt ei valittamista.
Minä hoidan sieltä laskut ajallaan ja mies hoitaa kaupan ja muut sellaset päivittäis ostokset sun muut, isommasta ostosta me keskustelemme!
Hyvin on tosiaan toiminut!!

Me olemme sopineet raha-asiat niin, että pääsääntöisesti maksamme yhteiset laskut yhdessä puolikseen tai vuorotellen (esim. vuokra, sähkö, netti) ja omat laskut maksamme tietysti itse (esim. puhelin, harrastukset, vaatteet). Lisäksi olemme sopineet, että se, jolla on enemmän rahaa maksaa suuremman osan esim. yhteisistä laskuista tai ruokaostoksista. Ollessamme vielä opiskelijoita rahantulo oli epäsäännöllistä ja jopa epävarmaa, jolloin aina ei voitu jakaa kaikkia yhteisiä kuluja 50-50. Eikä semmoiseen edes vakaassa suhteessa ole tarve.

Meillä on omat tilit, jonne omat palkat ja tuet ohjautuu. Vaikka rahat lojuvatkin toisen "omalla" tilillä, ne käytetään kuin yhteiset yhteiseen hyvään. Eli ei niin, että jos mieheltäni loppuu rahat 20. päivä niin hän syö makaroonia loppukuun kun taas minä syön pihvejä.

Meistä tuollainen yhteinen laskutili monimutkaistaa vain asioita. Helpompaa maksaa koko lasku vuorokuukausina omalta tililtä, kuin ensiksi siirtää tietty summa erilliselle tilille ja sitten maksaa lasku sieltä. Ymmärrän kuitenkin, että tuollainen ratkaisu voi olla oikea suhteessa, jossa kumppaneilla on eri näkemys raha-asioista tai toinen ei hallitse rahamenojaan (esim. ostaa rahoillaan kaikkea turhaa ennen kuin pakolliset laskut on maksettu).

Me noudatamme vanhempiemme mallia, omat tilit - ja hyvin on toiminut. Emme ole kertaakaan riidellyt rahoista, tosin se saattaa myös johtua siitä, että meidät on molemmat kasvatettu ymmärtämään rahan arvoa ja hallitsemaan taloudenhoidon ja budjetoinnin. Kiitokset vanhemmillemme siitä :)

Omat tilit ja omat menot...

Isompituloinen hoitelee lainat ja sit muut maksut maksan mä. hyvin se pelas.

Kummallakin omiakin menoja,sit ei tingota et mitä ostelit ? ;)

Näin on paras.

mutta yhteiset rahat. Aviossa ollaan. Ei ongelmia.

Meillä on niin, että kumpikin pistää palkastaan tietyn summan yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki yhteiset menot. Yhteistilille menevä summa määräytyy siten, että kummallakin jää omaan käyttöön sama summa rahaa. Käymme molemmat täysipäiväisessä työssä, joten ajattelemme, että tasapuolisuuden vuoksi kummallekin pitää jäädä yhtä paljon rahaa omaan käyttöön.

jos niikseen sattuu. Eikä tarvii kytätä toistensa ostoksia koskapa luottamus molemmin puolista. Tasajako menisi helposti pilkkujen nuhhimiseksi, sitäkin kun monesti näkee harjoitettavan. Ei ummarra näin vaha sellaista peliä.

Yhteinen tili on toiminut jo lähes 20v.

Meillä on 20 vuotta ollut omat tilit, Minä hoidan kaikki laskut. Mutta saman 20 vuotta olemme pitäneet kirjaa menoista ihan vaan ruutuvihkoon. koska minä hoidan arkiset alskut ja valtaosan kauppa asioista, kertyy vihkoon minun osalle enemmän menoja kuin miehelle. Mutta esim. auton tai muun isomman oston yhteydessä tilanne tasoittuu kun mies on hoitanut sen oston.

Koskaan ei ole riidelty rahasta. Asunto on jo velaton jne.

Omat tilit, mutta laskuja maksaa kumpikin kumman vaan tililtä. Mitä jää yli, laitetaan säästöön.
Vaikka on omat tilit, pidämme rahoja yhteisinä "meidän perheen rahoina".

omat tilit, yhteiset rahat ja kummallakin käyttöoikeus tileihin. kun jommallekummalle tulee palkka niin minä (nainen) maksan laskuja ja hoidan muutenkin meidän rahatalouden. mies ei ymmärrä sen päälle mitään. jos rahaa on niin pienistö ostoksista ei tartte "ilmoitella", mutta jos isompi ostot niin sit neuvotellaan (eli minä sen lasten onko varaa ym) yhdessä.

7 vuotta yhdessä, kaksi lasta

Yhteinen tili ( ilman muuta! ) on toiminut yli 20 vuotta ( talon rakentamisesta alkaen ) ja toimii edelleen, siinä missä avioliittokin. Emme erittele "sinun ja minun rahoja", vaikka palkat tulevat eri päivinä. Siltä tililtä on annettu lapsillekin rahaa. Ja pankkilaitos on ollut sama yli 30 vuotta. Meillä ei tuhlata, vaikka rahan käytöstä keskustellaankin ja isommat hankinnat teemme yhdessä. Omista menoista emme tee "tiliä" toisillemme. Tiliote on aina nähtävillä.

nimessä yhteistä tiliä. Oishan se nyt ihan kauheeta, että raadat niska limoissa palkan eteen ja toinen menee ja vinguttaa tilin tyhjäksi. Yhteiset kulut jaetaan puoliksi, kun on kuitenkin minun sinun ja meidän maksuja ja hyvin toimii. Vaikka naimisissa ollaankin niin kyllä tili vielä täytyy ihmisellä olla oma parisängyn puolikkaan lisäksi.

Me ollaan naimissa ja aikanaan kun yhteen muutettiin, niin sovittiin, että mitä kumpikin maksaa ja mitä taas maksetaan puoliksi. Henk.kohtaiset, kuten esim. vaatteet, hammaslääkäri, puh.laskut jne, jne kumpikin maksaa itse. Mitä sitten jääkään tilille, niin sen saa käyttää mielensä mukaan, lapsia kun ei ole.

Joskus on tullut tilanteita, että toinen on toiselta lainannut, jos on tullut jotain yllättävää, mutta aina maksetaan takaisin tai se huomioidaan niissä yhdessä hoidettavissa laskuissa.

Meillä hyvin toiminut jo vuosia ja ei se niin euron päälle ole tämä yhteiselo!

myynti omat tilit, ei myyntiä muille.

Emme varsinaisesti sopineet mitään vaan asia oli itsestään selvä alusta alkaen.

Sekamelskaa. 1969 alkaen meillä oli yhteinen tili käyttöoikeudella rva TAI hra.
Ko. tilille rinnakkaiset luottokortit joiden käyttöraja on nykyään 5000€.
Sekamelska alkoi 1986 kun ostimme Espanjan asuntomme. Vaimoni ihastus rätteihin aiheutti sen, ettei hän ollut paikalla kun notariaatissa vahvistettiin kauppa. Asunto jäi minun nimiini emmekä ole katsoneet tarpeelliseksi tehdä mitään muutosta.
Tuohon liittyen tilini ensin Banco de Madridissa tuli minun nimiini. Myöhemmin Deutcshe Bank fuusioi M:n.
Sekamelskan täydensi Nordean paikalliskonttorin tallelokero-osaston sulkeminen.
Saimme läheisestä OP:sta lokeron mutta ehtona oli asiakkuus. Vaimoni avasi tilin johon hänen eläkkeensä menee. Ehto on tietenkin rva TAI hra.
Samassa yhteydessä tyrkyttivät vaimolle henkilökohtaisen luottokortin 2000€.
Sittemmin eri syistä siirsin Nordean notariaatissa olevat sijoitukset OP:n vastaavaan ja avasin vastatilin. Rva TAI hra.

Kumpikin luotamme toisiimme emmekä kontrolloin tilien emmekä korttien käyttöä. Mainitsen vielä, että vaimoni oli kotona useita vuosia saamatta mistään mitään paitsi 70/80 luvun pienet lapsilisät. Ennen nettiaikaa hän hoiti perheemme kaiken maksuliikenteen.

Meillä on omat läppärit mutta voimme käyttää niitä ristiin. Kaikki on avointa.
Itse olen niin riivatun laiska, etten viitsi kuljeskella kännykän kanssa vaan se lojuu ympäri vuorokauden oh:n pöydällä ja vaimo vastaa ja katsoo tekstiviestit. Huhuilee sitten minulle tarvittaessa tai tullessani ulkoa kertoo kuka soitti.
Hauskaa ja helppoa. Eipä sitä turhaan avioiduttu 55 vuotta sitten.

Avioliiton aikana kahdesti on anus ollut auki kuin se tuuran putki. Puutekin oli yhteistä!