moi!
en ole ikinä maininnut tätä kenellekkään, ja jopa näin anonyyminä tämä tuntuu nololta. olen 22-vuotias ja poikuus on yhä tallella. jeps, kyllä vain. en tajua, miksen saa ikinä mitään aikaiseksi naisten kanssa. olen kai ujo tai sitten tylsä. tai sitten en osaa/uskalla laittaa itseäni likoon. pelkään saavani pakit. ehkä syy on itseluottamuksessa, tai sen puutteessa. tiedän olevani kivannäköinen nuori mies, jolla ei uskoisi olevan tämäntapaisia ongelmia. kerran oltiin työporukalla baarissa, ja naispuolinen kaveri sano että iske kiinni, saisit kenet tahansa, jos yrittäisit. tai sitten yks tuikituntematon nainen, joka suunnilleen kävi päälle (tai olisi, ellen olis liuennut paikalta). yks ilta mulle on jääny mieleen. olin jonottamassa erääseen nuorten suosimaan baariin, yksin, kaverit oli jo sisällä. taakseni tuli nuori tyttö, jonka kaverit oli myös sisällä. kysyin jotain, että onko tavallista jonottaa näin kauan (olin vasta muuttanut paikkakunnalle) ja juttelimme koko jonotuksen ajan eli 20-25min. sisälle päästyämme löysin kaverit. myöhemmin tämä tyttö tuli esittelemään itsensä! olin ihan puulla päähän lyötynä. olis pitäny tehä jotain, mutta kadotin tämän tytsyn, eikä käteen jääny muuta kuin nimi ja vitutus.
niin, ja olihan yks toinenki. sitä saattoi jo sanoa seurusteluksi. tyttö on samassa koulussa ja teki selväksi, että oli kiinnostunut. noh, aloimme tavata myös koulun ulkopuolellakin, kävimme toistemme luona ja elokuvissakin. kunnes sitte muija sanoikin, että ollaan vaan kavereita. ei menty pikku pusuttelua ja kädestäpitämistä pidemmälle.
joten näistä vähäisistä naisseikkailuista voidaan päätellä, että itseluottamuksessani on puutetta, etten uskalla tehdä aloitetta ja olen niin tylsä, ettei tytöt jaksa olla kanssani kuukautta kauempaa. hirveä kohtalo meikäläisellä.
voin lohduttaa itseäni sillä, että poikuus olis menny jo 17-vuotiaana. isosiskoni oli muuttanu omaan kämppäänsä ja piti sielä bileitä. olin menossa mukana kuten oli myös siskoni kaveri. useaan kertaan kännipäissään lukkiudumme vessaan, makuhuoneeseen tai saunaan tekemään kaikkea muuta paitsi harrastamaan seksiä. tämä johtuu siitä, ettei koskaan ollu kumia saatavilla. ihan ihme juttu, selvinpäin ei ikinä tehty mitään ja välit katkes sitte ku sillä meni välit siskon kans.
kaipa mulla on vielä toivoa. ei sillä, että seksi olisi se tärkein asia, kyllä seurustelusuhdekin kävis
en ole ikinä maininnut tätä kenellekkään, ja jopa näin anonyyminä tämä tuntuu nololta. olen 22-vuotias ja poikuus on yhä tallella. jeps, kyllä vain. en tajua, miksen saa ikinä mitään aikaiseksi naisten kanssa. olen kai ujo tai sitten tylsä. tai sitten en osaa/uskalla laittaa itseäni likoon. pelkään saavani pakit. ehkä syy on itseluottamuksessa, tai sen puutteessa. tiedän olevani kivannäköinen nuori mies, jolla ei uskoisi olevan tämäntapaisia ongelmia. kerran oltiin työporukalla baarissa, ja naispuolinen kaveri sano että iske kiinni, saisit kenet tahansa, jos yrittäisit. tai sitten yks tuikituntematon nainen, joka suunnilleen kävi päälle (tai olisi, ellen olis liuennut paikalta). yks ilta mulle on jääny mieleen. olin jonottamassa erääseen nuorten suosimaan baariin, yksin, kaverit oli jo sisällä. taakseni tuli nuori tyttö, jonka kaverit oli myös sisällä. kysyin jotain, että onko tavallista jonottaa näin kauan (olin vasta muuttanut paikkakunnalle) ja juttelimme koko jonotuksen ajan eli 20-25min. sisälle päästyämme löysin kaverit. myöhemmin tämä tyttö tuli esittelemään itsensä! olin ihan puulla päähän lyötynä. olis pitäny tehä jotain, mutta kadotin tämän tytsyn, eikä käteen jääny muuta kuin nimi ja vitutus.
niin, ja olihan yks toinenki. sitä saattoi jo sanoa seurusteluksi. tyttö on samassa koulussa ja teki selväksi, että oli kiinnostunut. noh, aloimme tavata myös koulun ulkopuolellakin, kävimme toistemme luona ja elokuvissakin. kunnes sitte muija sanoikin, että ollaan vaan kavereita. ei menty pikku pusuttelua ja kädestäpitämistä pidemmälle.
joten näistä vähäisistä naisseikkailuista voidaan päätellä, että itseluottamuksessani on puutetta, etten uskalla tehdä aloitetta ja olen niin tylsä, ettei tytöt jaksa olla kanssani kuukautta kauempaa. hirveä kohtalo meikäläisellä.
voin lohduttaa itseäni sillä, että poikuus olis menny jo 17-vuotiaana. isosiskoni oli muuttanu omaan kämppäänsä ja piti sielä bileitä. olin menossa mukana kuten oli myös siskoni kaveri. useaan kertaan kännipäissään lukkiudumme vessaan, makuhuoneeseen tai saunaan tekemään kaikkea muuta paitsi harrastamaan seksiä. tämä johtuu siitä, ettei koskaan ollu kumia saatavilla. ihan ihme juttu, selvinpäin ei ikinä tehty mitään ja välit katkes sitte ku sillä meni välit siskon kans.
kaipa mulla on vielä toivoa. ei sillä, että seksi olisi se tärkein asia, kyllä seurustelusuhdekin kävis
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toivoa on. Leuka pystyyn ja pää tyhjäksi. Keskitä ajatuksesi vaikka sosiaalisiin epäkohtiin ja hyväntekeväisyyteen sen iänikuisen pillun sijaan.
Avartavampaa.
23 vuotta ja poikuus tallella, ikinä en ole naista suudellut enkä edes ketään suvun ulkopuolista halannut. Johtuu siitä että en käy baareissa, en kummemmin juo, en ole sosiaalinen enkä kivannäköinenkään ja viihdyn omissa oloissa. Tiedostan asian, enkä koe sitä ongelmaksi.
Kun taas sinä ilmeisesti olet kivannäköinen (omien sanojesi mukaan), käyt baareissa työporukalla ja kaverien kanssa, on jonkinasteista kokemusta seurustelusta jne. Eli vähän itseluottamusta kehiin niin kyllä sen siitä luulisi lähtevän käyntiin. Ns. tylsyytesi (joka on kuviteltua) johtuu juuri itseluottamuksen puutteesta. Toivoa on, ei kannata masentua moisesta.
Sama ongelma. Ainoa miksi välillä vituttaa on se, että tunnen olevani niin erilainen. Sitten taas muistan että mitä vitun väliä sillä on.
koskaan syntynyt ... :(
Tuo ei oo mitenkään noloa tai poikkeavaa. Ite olin 20, kun ekaa kertaan olin miehen kanssa "silleen". Sekin oli pitkäaikainen poikaystävä...
Ei ne naiset sitä edes sängyssä välttämättä huomaa, että et ole vielä ollut kenenkään kanssa "intiimisti".
Ehkä otat tästä hommasta vaan turhia paineita ja pelkäät että mokaat? Kaikilla on joskus edessä se eka kerta. Turha sitä on liikoja miettiä. Se tapahtuu sitten kun tapahtuu.
Vaikutat tosi mukavalta tyypiltä, et ole mikään hiljainen hissukka, ja pystyt alkaa juttelemaan tytöille baarissa ja muualla.
Ehkä et vaan oo vielä löytänyt sitä henkilöä kenen kanssa sen teet ekan kerran...
Turha on väkisinkään alkaa kenenkään kanssa seurustelemaan. Itekin oon marraskuusta asti ollut sinkku, eikä tuo mua pahemmin haittaa.
Kattellaan tässä rauhassa ympärille jos löytyis joku kiva poitsu.
neitsyyteni joten eipäs kiirehitä;D kyllä se oikea ihminen löytyy viellä joka ei välitä "sähläilystä" tai alku pelosta tms:) ja voithan joskus kohdata jonkun ihan kokeneenkin ihmisen joka sn "hieman auttaa sinua asiassa". ei sitä koskaan tiedä:)
Aika lailla samanlainen tilanne mulla on. Mä vain en osaa olla naisten kanssa. Jos naiset on kavereita, niin sitten mä osaan olla niiden kanssa niin kuin kavereiden kanssa nyt pitääkin olla, mutta aivan outojen kanssa en kyllä oikein osaa mitenkään olla, se vain ei ole luontevaa yrittää keksiä siinä jotain keskustelua.
Nykyään olen tajunnut, että ei se homma etene yhtään, jos vain on. Ei kukaan yhtäkkiä jostain tule, vaan kyllä siinä itse täytyy olla aktiivinen. Naurakaa vain, mutta kyllä se silloin oli aika voittajatunne, kun tuntemattoman tytön kanssa aloitin keskustelun, vaikka mitään varsinaista keskustelunaihetta ei ollutkaan. Nyt olen muutaman kerran opiskelijabileissä jotain tuntematonta pyytänyt tanssimaan viimeisiä hitaita ja aina mun yllätykseksi on suostuttu, mutta ei se minnekään siitä sitten ole jatkunut (Enkä mä näin kyllä ikinä ketään saakkaan, mutta ainakin sain nauttia toisen läheisyydestä).
Koska tämä seurustelun aloittaminen on niin vaikeaa, niin sitäkin olen miettinyt, että miksi edes haluan seurustella. Se vain olisi kivaa, kun joku olisi tässä vierellä, jonka lähellä voisi olla. Senhäntakia ne lapsetkin varmaan niin tykkää pehmoleluista, koska niitä voi halata. Kyllä ihminen lopulta tarvitsee toisen ihmisten läheisyyttä.