Minä olen alkanut miettimään, että minkähän takia sitä oikein ylipäätään hakee naisseuraa. En ole enää moneen viikkoon harrastanut nettideittailua vaan olen ihan livessä ollut naisten kanssa. Välillä ollut hyvä menestys, välillä ei ihan niin hyvä. Minulla kun on tyypillinen ujon miehen ongelma, että silloin kun tilaisuus on nenän edessä ja siihen ei tarvitse kuin tarttua niin silti jää tarttumatta.
Kuitenkin, tarkemmin kun ajattelee niin en ole itsekään edes varma haluanko mitään suhdetta. Olen aiemminkin sanonut, että mitään perhe-elämää en ikimaailmassa suostuisi viettämään, moinen ei sopisi minulle laisinkaan, mutta itsekseen olokin alkaa välillä tympimään. Olisi kiva löytää joku alle kolmekymppinen naisystävä jolla ei ole lapsia ja joka ei lapsia haluakaan. Kuitenkin, en usko, että jaksaisin edes olla saman ihmisen kanssa kovinkaan pitkää aikaa.
Kenties minä olen hieman kypsymätön ihminen mutta tuskinpa tästä koskaan toisenlaiseksi muutun. Se on ihan 100% varmaa että minulla ei koskaan tule olemaan sellaista suhdetta, joka johtaisi esim avioliittoon, tuskin moista edes haluaisinkaan mutta jatkuva naisten vonkaamisen yrittäminenkin alkaa välillä olla hieman rasittavaa.
Minä aina esim raflassa yritän sitä naista, joka mielestäni on parhaimman näköinen. Monet ovat sanoneet minulle että minun tulisi laskea rimaa mutta en näe moisessa mitään mieltä. Minkä takia pitäisi yrittää sellaista naista, josta ei itsekään ole kiinnostunut? Sama kuin hakisi työtä, jota ei kuitenkaan edes halua tehdä.
No, on minulla se lohtu, että kun katselen ikäisteni kavereiden perhe-elämää, vaimo ja lapset ja rivitalo ym, niin huomaan että minun käy kavereita pikemminkin sääliksi kuin kateeksi. Eihän tämä tietenkään ole vertailukelpoista sillä sellaista elämää kaverini ovat aina halunneetkin joten he ovat sellaisessa elämässä onnellisia.
Kuitenkin, tarkemmin kun ajattelee niin en ole itsekään edes varma haluanko mitään suhdetta. Olen aiemminkin sanonut, että mitään perhe-elämää en ikimaailmassa suostuisi viettämään, moinen ei sopisi minulle laisinkaan, mutta itsekseen olokin alkaa välillä tympimään. Olisi kiva löytää joku alle kolmekymppinen naisystävä jolla ei ole lapsia ja joka ei lapsia haluakaan. Kuitenkin, en usko, että jaksaisin edes olla saman ihmisen kanssa kovinkaan pitkää aikaa.
Kenties minä olen hieman kypsymätön ihminen mutta tuskinpa tästä koskaan toisenlaiseksi muutun. Se on ihan 100% varmaa että minulla ei koskaan tule olemaan sellaista suhdetta, joka johtaisi esim avioliittoon, tuskin moista edes haluaisinkaan mutta jatkuva naisten vonkaamisen yrittäminenkin alkaa välillä olla hieman rasittavaa.
Minä aina esim raflassa yritän sitä naista, joka mielestäni on parhaimman näköinen. Monet ovat sanoneet minulle että minun tulisi laskea rimaa mutta en näe moisessa mitään mieltä. Minkä takia pitäisi yrittää sellaista naista, josta ei itsekään ole kiinnostunut? Sama kuin hakisi työtä, jota ei kuitenkaan edes halua tehdä.
No, on minulla se lohtu, että kun katselen ikäisteni kavereiden perhe-elämää, vaimo ja lapset ja rivitalo ym, niin huomaan että minun käy kavereita pikemminkin sääliksi kuin kateeksi. Eihän tämä tietenkään ole vertailukelpoista sillä sellaista elämää kaverini ovat aina halunneetkin joten he ovat sellaisessa elämässä onnellisia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mutta älä sääli sen edenmpää kuin kadehdikaan ystäviäsi. Se on ikävää.
En minä heitä sääli enkä kadehdi. Ystävät on ystäviä.
ole oman onnensa seppä joten kaverisi ovat varmasti halunneet siihen "perhe-elämä-helvettiin".
Et ole siis vielä tavannut ihmistä joka veisi sinulta jalat alta, kun sanot että et usko pystyväsi olemaan yhden ihmisen kanssa lopun elämääsi. Näin minäkin kuvittelin kunnes tuli prinssi urhea ja vei minulta jalat alta, nyt en halua muiden ihmisten seurassa edes olla, oma kulta riittää!
Jokainen saa tosiaan päättää miten elämänsä elää, elä sinä naisten perään haihatellen niin kaverisi elävät rakkaiden ihmisten ympäröimänä!
Taas tämä "niin minäkin luulin kunnes..."-viesti. Eiei. Noin ei tule tapahtumaan.
Taitaa sittenkin olla niin että minulle sopii paremmin se naisten perään haihattelu kuin joidenkin ns rakkaiden ihmisten ympäröimänä eläminen.
Mutta olet oikeassa, jokainen on oman onnensa seppä.
että mitä helvettiä sä näillä viesteilläsi haluat ilmaista?? KAIKKI saamasi vastaukset ovat perseestä. väheksyt ihan jokaista vastaajaa, ellei ole myötäilemässä ja pönkittämässä itsevarmuuttasi siitä että olet "valinnut oikean suunnan". oikeestaan hyväkin että kirjottelet, ei tartte koskaan vastata sun deittijuttuihin. noin omanapasta ihmistä ei jaksa kahta minuuttia pidempään.
Älä nyt viitsi keuhkota siinä! Se nyt on ihan yks lysti mitä tällaisille palstoille kirjoittelee ja onko kirjoitukset totta vaiko mielikuvituksen tuotetta.
Sitä paitsi, enhän minä mitään omaa tapaani elää ole ollut nostamassa jalustalle vaan päibvastoin sanonut että jokaisella on oma tarinansa. Kuitenkin, nimenomaan tuollaiset "niin minäkin luulin kunnes..."-viestit saa minun karvat pystyyn koska ne ovat jollain lailla paapovia.
Ellet arvosta naisessa muuta kuin ulkonäköä ei nainenkaan arvosta sinua. Siitä parisuhteessa kuitenkin on kysymys: toisen arvostamisesta, kunnioittamisesta ja rakastamisesta. Ehkä joskus huomaat tuon, tai sitten et. So what.
- brantom; arvostaa ja arvostettu
Minä luulen, sinulla olisi hyvä olla sellainen harrastus, jossa on molempia sukupuolia. Juttelet siinä sitten tytön kanssa ihan vain harrastuksen puolesta et iskemistarkoituksessa. Sitten huomaat ehkä, että oletkin ihastunut häneen eikä ulkonäkökään vaikuttanut sinuun. Hänestä voit silloin saada rakkaan itsellesi. Kun et hakemalla hae kaunista naista itsellesi, vaan se tulee vain juttelemalla vähemmän kauniiden kanssa ja huomaatkin löytäväsi rakkaan.
Itse olen aina vähän katsonut miehen ulkonäköä. Ehkä sen takia, kun itseänikin on sanottu kauniiksi. No, sitten aloin olemaan miehen kanssa, joka ei ole hyvännäköinen ja vielä iso maha. Aloin oleen hänen kanssaan, että no katsotaan, kun tuntui mukavalta kaverilta. Ja voi sentään rakastuin tyystin sen muihin piirteisiin: kiltti, aina hyväntuulinen, iloinen, huomaavainen, avulias. Siinä huomasin, että ulkonäköä ei saisi katsoa. 1,5 vuoden seurustelun jälkeen olen vieläkin tosi rakastunut.
Jokaisella on omat asiansa mitä arvostaa. Tuo on vain niin typerä klisee, että vähemmän hyvännäköiset ihmiset olisivat automaattisesti mukavempia ihmisiä. Jotkut ovat, jotkut taas eivät.
Minäkin kuulin nalkutusta lempatuilta deiteiltä ja miespuolisilta tutuilta sinkkuna, että pitäs laskea rimaa ja etten ikinä tule löytämään itselleni miestä kun on niin korkeat vaatimukset.. Siis esimerkkinä; oli baari-iltoja, jolloin ei tullut vastaan ketään ulkoisesti puoleensa vetävää ja yleensä tuli vastaan ehkä max 1-2.
Itse olen huomannut, että monilla tutuilla on jotenkin ihmeellisiä parisuhde- ja perhe-elämäongelmia, ja veikkaan että se johtuu pitkälti siitä, kun rimaa ei ole pidetty kovinkaan korkealla vaan on otettu kumppaniksi joku joka on ehkä aluksi sytyttänytkin mutta sitten vaan ne ilmi käyneet viat on siedetty ja sitten eletään sitä onnetonta perhe-elämää kun arkena pitää tapella kaikesta mahdollisesta jne.. ja monia kuulemma kyllästyttää vaan "olla" toisen kanssa, vaikka itse olen huomannut että just siitä sen tietää, että puolisona on oikea tyyppi, kun toinen voi lukea veikkaajaa ja minä trendi-lehteä ja hengaillaan välillä yhdessä mutta omien juttujemme parissa eikä kummallekaan tule siitä mitään kriisiä :D Minä en jaksaisi koko ajan setviä suhdetta joten helpointahan se on sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa viihtyy päivästä toiseen erittäin hyvin ;)
Ne naiset joita olen esim netin kautta tavannut ovat olleet sellaisia, että minä milloin hyvänsä valitsisin mielummin yksinäisen loppuelämän kuin olisin heidän kanssaan. Riman laskemisesta pitäydyn edelleen työpaikkavertauksessani: Ei kukaan hae sellaista työtäkään, jota ei oikeasti halua tehdä niin minkä takia mies tai nainen tyytyisi sellaiseen kumppaniin, jonka saa kun ei saa senlaista kenet haluaa?
Muutenkin ärsyttää nuo kliseet kuinka vähemmän hyvännäköiset olisivat aina automaattisesti mukavempia ihmisiä. Tosielämässä on sittenkin ihan toisin.
Oon nähnyt sut jo monesti täällä valittamas...varsinkin siitä kun kaikki naiset haluaa lapsia.
Aikamoinen pelimies haluat olla...ehkä sun pitäs jo myöntää se itsellesi ja naisillesi. Älä esitä muuta!
Jee...mieki hyvä sanomaan ku yli 30 wee muori, joka en halua lapsia vaan nuoria miehiä...joo, sori, sä oot jo liian vanha mulle.
Kait ne hormoonit ja lapsentekovietti haluaa sun etsivän niitä naikkosia...luonnollista!