Miten voi valttaa...

Itse olen puhunut suruani ja pettymystäni pois. Kerran toisensa jälkeen... Toivottavasti sinulla on joku luotettava ihminen, jolle voisit purkautua! Olen myös pitänyt päiväkirjaa, johon olen vuodattanut pahaa oloani ja lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jotta ymmärtäisin tilannetta paremmin. Aika on myös tehnyt parannusta ja ennen kaikkea päätökseni siitä, etten jämähdä ja katkeroidu yllättäen jätetyksi tulostani. Koville on ottanut, mutta huomaan tilanteeni kuitenkin jo huomattavasti parantuneen. Tsemppiä myös sinulle!

Selvitä elämän tosiasiat. Liitossa on aina kaksi ihmistä. Ei ole välttämättä kummankaan SYY ettei se onnistu. Jos ei sovi yhteen, mutta väkisin yritetään kun kumpikin haluaa ja uskoo, niin ei ole mahdotonta että alkaa tapahtua asioita jotka ajavat eroon.

Jos sinua helpottaa, se ei ole sinun syy eikä puolison syy. Olette kumpikin ihmisiä, kummallakin puutteita ja vahvuuksia. Kuten kaikilla. Anna hänelle oikeus olla heikko, anna itsellesi oikeus olla heikko. Teillä kummallakin on vahvuuksi. Etsi omat vahvuutesi ja pidä niistä kiinni. Anna elämälle oikeus tehdä näitä epämiellyttäviä suunnanmuutoksia, ja ajattele että vaikka se on yhden asian loppu se voi olla alku monelle muulle.

Anna itsellesi myös aikaa tutkiskella itseäsi. Nökötä sisällä, kävele luonnossa, lue kirjoja, juttele ihmisten kanssa, mitä vain. Anna sen tapahtua luonnostaan, ajatustyön. Käyt ehkä läpi itsesyytöksiä, syytät muita, syytät elämää. Mutta yritä lopettaa ajatuksesi aina siihen että hyvinkin on ollut. Olet aivan varmasti saanut elämässä enemmän hyvää kuin pahaa. Yritä arvostaa niitä hyviä asioita.

Katkeroituminen on helvetin helppoa. Siitä kuitenkin jää vain paha maku ja se ajaa pahempiin syövereihin eikä itse asiassa aiheuta sitä mitä sillä hakee. Se voi aiheuttaa jopa fyysisiä oireita, sairauksiakin. Itsestäsi riippuu haluatko elää hyväntuulisena ja onnellisena, ilman että hyväntuulisuus johtuu siitä että olet onnistunut pahoittamaan jonkun mielen (tai luulet tehneesi niin) haukkumalla, vähättelemällä, nimittelemällä, häiritsemällä, tai tekemällä jotain mistä oletat sen ihmisen ärsyyntyvän. Unohda sellainen ihminen. Jatka elämää sellaisten ihmisten parissa joista pidät ja jotka pitävät sinusta. Joiden seurassa elämässäsi on rakentavaa toimintaa. Eron sanotaan hellittävän parissa vuodessa, mutta se on yksilöllistä. Tietenkin mitä pidempi suhde takana, on tottumuksia ja tapoja, joista erottautuminen vie aikansa. Siis uudet tavat ja vähitellen uudesta tulee tottumus. Aikaa se vie, mutta elämäsi ei tähänkään mennessä ole ollut yhdessä päivässä valmis.

Arvosta itseäsi ihmisenä, mutta älä aseta itseäsi muiden yläpuolelle. Edes ex puolisosi. Teillä oli joskus hyvä aika. Muista se. Mutta se on ehkä nyt ohi. Et ehkä usko, mutta ei tämä ole helppoa hänellekään, olkoon eronne syyt mitkä tahansa. Vaikka puoliso olisi pettänyt, jättänyt, pelannut perheen rahat, pahoinpidellyt, ryypännyt...

Muuta en osaa sanoa. En ole todellakaan malliesimerkki jätetystä (kaukana siitä.. painajainen) mutta opiksi on otettu ja "seuraavalla kerralla osaisin erota paremmin" ;)

Joka toinen päivä olen katkera ja haluan vaan hävitä. Mietin jopa ulkomaille lähtemistä, jättäisin kaiken tänne.. 7 vuoden jälkeen, josta yksi olimme naimisissa, vaimoni yks kaks kertoi haluavansa eron. Ikinä ei ollut ennen puhunut tällaisesta, ja omasta mielestäni jopa se viikonloppu oli mennyt todella hyvin, niinkuin aina.

Miten ei voi katkeroitua tällaisen jälkeen? Sen minäkin haluaisin tietää. Tästä on nyt vasta 3 viikkoa, mutta vaimoni ei enää edes puhu minulle edes ystävänä. Heti seuraavana päivänä oli sormuksetkin irti sormesta, kuin tämä olisi ollut vain joku ohimenevä ihastus johon ei tartte enemmän muistella. hitto. 7 vuotta. Tunnen jo kuinka katkeruus on saamassa ylivallan minusta.