Moi!
Olen eronnut 2 kuukautta sitten eikä uusi suhde tule mieleenikään ,tuleeko koskaan .... en tiedä ....
Ootteko te löytänyt kestävän "rakkauden" eron jälkeen?
Olen eronnut 2 kuukautta sitten eikä uusi suhde tule mieleenikään ,tuleeko koskaan .... en tiedä ....
Ootteko te löytänyt kestävän "rakkauden" eron jälkeen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
...., ethän muutoin tänne kirjoittelisi uudesta suhteesta :-).
Heh .... en tunnusta .... :)
Vielä sen jälkeen kun on haudannut itsensä tuhkaan erottanut muusta maailmasta ja jatkaa kulkuaan 2-jalkaisena ruumiina se voi tulla kohdalle niin ettei huomaa. Onneksi en kokenut tätä aikaisemmin, nyt arvostan rakkautta ja toista ihmistä enemmän kuin koskaan.
Erosta on jo viisi vuotta.ei ole miehet pahemmin kiinnostaneet.Lapset ole yrittänyt hoitaa ja viedä taloutta eteenpäin,siinä on aika kulunut.
Se onkin miehille eri helppoa tuo ero homma,ainakin joillekin.Minunkin exälläni oli heti uusi nainen,venäläinen ja sitten virolainen.
ei siinä lapsia muistettu moneen vuoteen ja nyt kun yrittää muistaa,niin lapset eivät halua tavata.
eli sitä saa mitä tilaa.Voin myöntää olen vahingoniloinen.
Varoittelin exääni usein,että menettää ne tärkeimmät ihmiset maailmassa eli omat lapset ja niin näyttää käyvän ja vain joidekin "hutsujen" vuoksi.
toisinkin päin. Erostani kolme ja puoli vuotta. Ei ole yhtään vierasta naista kotonani käynyt. Ei ole lasteni tarvinnut naisystäviini tutustua.
Mikä ihme saa teidät naiset aina esittämään yleistyksiä.
Omalla exälläni oli uusi onni valmiina olemassa eromme aikaan. Exäni on
paahtanut nämä vuodet menemään täysillä. Ei ole lomistaan päivääkään lapsilleen antanut. Ja muustakin vapaa-ajastaan hyvin vähän. Olen lähi-vanhempi.
Miksi nämä suuret yleistykset. (mies aina pahis).
Kyllähän me kaikki sorrutaan yleistyksiin vaikka paremmin tiedetään. Sitä kun on yksi mies tai nainen loukannut oikein kovasti, haluaa itseään suojellakseen ajatella, että kaikki ovat samanlaisia. Minun on ainakin tosi vaikea enää luottaa yhteenkään mieheen, vaikka ainoastaan yksi mies petti luottamukseni täysin.
Sen vuoksi kirjoitinkin,ainakin joillekin.ei ollut tarkoitus yleistää,mutta totuus lieneekin,että naiset hoitavat lapsiaan enemmän kuin miehet eron jälkeen.Tämän voi ottaa vaikka selville,jos haluaa.eikä kyse ole siitä,että miehet eivät saisi lapsiaan,mutta osa ei edes halua kuin vasta sitten,kun heistä ei ole vaivaa.tämä on totuus.
Minua on vuosia huvittanut täällä meilläkin päin asenne,että jos mies hoitaa lapset eron jälkeen,hän on pyhimys ja sosiaalitantat käyvät auttamassa.
Naiselle kun jää lapset tai hän saa ne,ihan miten vain.Nainen on huono ihminen,melkein huora.ei saa esim. siivousapua mistään,koska on nainen.
Aivan turha väittää,että paskapuhetta.Olen eronnut kaksi kertaa.Kummallakaan kerralla mies ei halunnut lapsia.Kumpikaan mies ei ole pitänyt lapsia kuin muutaman päivän.Sanovat,että luottavat minuun täysin.
Ei silti olen mielelläni hoitanut lapset,mutta pojan kohta on ottanut päähän,kun isä ei ole välittänyt.
No joo ei tarvitse vetää hernettä nenään ehkä liiottelen,mutta moni yksinh.nainen yhtyy varmaan mielipiteeseeni.
"Minua on vuosia huvittanut täällä meilläkin päin asenne,että jos mies hoitaa lapset eron jälkeen,hän on pyhimys ja sosiaalitantat käyvät auttamassa".
Eipä ole sosiaalitanttoja näkynyt lähihuoltaja- isää auttamassa.
Sanot olevasi vahingoniloinen siitä etteivät lapset halua tavata isäänsä.
Miten voit olla vahingoniloinen lastesi kärsimyksestä? Sillä sitähän se on, lapsiinne tämä sattuu kaikkein eniten. Hehän olisivat halunneet pitää isänsä elämässään.
Minusta tuossa ei ole mitään vahingonilon aihetta.
Ehkäpä Euro on kaiken lisäksi manipuloinut lapsiaan isäänsä vastaan, ja on nyt tyytyväinen, kun työnsä kantaa hedelmää.
Jos lasten tärkeä ihmissuhde on noin järkkynyt, ei siinä kyllä voi olla vahingoniloinen vaan vain surullinen.
kertaa olet jo eronnut ja molempien miesten kanssa on pitänyt lapsiakin tehdä, niin kannattaisi katsella peiliin. Olisiko jotain korjattavaa, vai ainako on vika ollut pelkästään miehissäsi. Koska opit? Vai jatkatko virheitäsi uudelleen ja uudelleen? Tuloksena aina perheettömiä lapsia.
Arvelisin että kyseessä on suru lasten puolesta, mutta vahingonilo omasta puolesta eli kosto. Uskon että hyvin moni meistä haluaa kostaa saamansa verisen loukkauksen vaikkei sitä myöntäisikään. Emmehän me mitään pyhimyksiä olla kukaan. Hän vain puhui omasta puolestaan, veikkaisin näin.
Arvaan myös ettei lapsiin ehkä satu niin paljoa kuin uskot. Enemmän heihin on sattunut se, ettei isä ole halunnut pitää yhteyttä. Tilaisuuksia on annettu, mutta eivät lapsetkaan halua altistaa itseään torjumiselle jollaista ilmeisesti tässä tapauksessa tuntevat. Jos isä ei ole halunnut aiemmin pitää yhteyttä, miksi nyt? Mikä olisi muuttunut? Jos hän ei minua rakastanut aiemmin niin paljoa että olisi halunnut nähdä, mikä velvollisuus minullakaan olisi tavata häntä? (Viimeinen lause voi olla lapsen ajatus.)
Lähti teksti rönsyilemään... Myönnän etten tiedä asioita, mutta nämä ovatkin omia arvailuja sen elämänkokemuksen perusteella mitä minulle on suotu. Hyvää jatkoa kaikille ketjulaisille naimattomille, eronneille, karanneille, leskille, naimisissa oleville, avoliittolaisille ja rekisteröidyssä parisuhteessa oleville. :)
Oman ja muutaman tutun kokemuksen perusteella sellainen neuvo sinulle, että katsele rauhassa ympärillesi äläkä pidä kiirettä uuden sitoutumisen kanssa.
Jostain syystä omaan useita tuttuja - eronneita -jotka kaikki ovat omaksuneet saman linjan.
Ei enää uutta avosuhdetta, ei kenenkään kanssa enää jakamaan kotiaan..Tielleni sattui jo vuosia sitten vastakappale, joka ajattelee ja tuntee samoin. Tapaamme suht säännöllisesti, mutta emme ikinä muuta yhteen. Sopiva vastuullinen vapaus on paras - ainakin meille.
Kiitos runsaslukuisista vastauksista .... tulin kanssa siihen tulokseen että en lapsilleni uusia naistuttavuuksiani esittele ,joten munkkeudun siis ... :) elämässä on jotain muutakin kuin parisuhteet ja työ .... kai ....
Kyllä se sieltä alkaapi pilkistää halu uuteen naiseen,aivan varmasti.
Kaikki on tietysti itsestä kiinni miten päästää itsensä passiovoitumaan.
Mutta jos elämää aikoo jatkaa ,niin täytyy alkuun nauttia yksin olosta kunnes huomaatkin että vieläköhän olisi meikäläisellä saumaa kaataa joku nainen sängylle,siitä se lähtee.
Mutta jos seksi ei enää kiinnosta muutenkaan niin paree olla yksin vaan..
Loppu peleissä huomaat uuden suhteen vakiintuessa että sehän toimii kuin vanha ennen vanhaan,samat hyvät ja huonot puolet tulee ajan myötä esiin.
Itse olen toista kertaa aviossa ja enää ei tule mieleenikään vanha eukko.
Katsastele,elä hissuksiin,nauti elämästäsi ilman paineita heti etsiä uutta.
"vieläköhän olisi meikäläisellä saumaa kaataa joku nainen sängylle,siitä se lähtee.
Mutta jos seksi ei enää kiinnosta muutenkaan niin paree olla yksin vaan.. "
No tuohan on sitä testosteronin tuottamaa ajatusta tuo. :-)). Minä toisin esiin hieman toisen näkökulman. Kun olet (toivottavasti) ihmetellyt tätä elämänmenoa jonkin aikaa itseksesi, todennäköisesti huomaat että olisi kiva jos olisi olemassa joku, jonka kanssa aamulla kahvikuppposensa jakaa, ja olisi mukana elämän arjessa ja juhlassa. Jos toista rakastaa, sänkyhommat tulee siinä luonnollisesti mukana, mutta niille ei kannata suhdetta perustaa. Seksiä saa nykyisin ilman sen kummempaa sitoutumistakin, kuulemma :-).Ei muuta kuin kesästä nauttimaan. Asiat etenevät yleensä omalla painollaan.