Terve vaan!
Tämä sopisi ennemminkin johonkin ongelma- ja riitapalstalle, mutta kirjoitanpahan tänne.
Minua risoo se, että meillä riidellään lähes päivittäin. Riidellessämme minä sanon mistä kenkä puristaa ja vaimoni alkaa pitämään mykkäkoulua. Sekös minua vituttaa ja alan nostamaan ääntäni. Tämän jälkeen hän alkaa haukkumaan minua ja riita sen kuin yltyy. Riita päättyy, jos päättyy, kun minä alan lepyttämään tätä pitkävihaista vaimoani.
Anteeksi hän ei koskaan pyydä mistään, koska hän ilmeisesti kuvittelee, että maailma pyörii hänen ympärillään ja ne on muut, jotka aiheuttavat ongelmia, ei hän. Hän ei myöskään pyydä riidassa sanomiaan asioita anteeksi, koska hän on sitä mieltä, että minä olen saanut hänet suuttumaan ja sanomaan asioita, eikä hänen kuulu silloin pyytää niitä anteeksi. Minun syy...
Eilinen oli kaiken huippu, kun olimme sopineet päivällä, että menisimme illalla ulkoilemaan ja sen jälkeen mereen uimaan. Olihan kaunis ilma ja pulahdus meressä olisi ollut tervetullut piristys. Olimme siis sopineet tämän jo päivällä vaimoni ollessa lomalla ja minun ollessa töissä.
Järjestin kiireisen työpäiväni siten, että pääsin lähtemään töistä pari tuntia aikaisemmin. Kotiin tullessani sain heti kuulla, että ei häntä kiinnostakaan lähteä ulos eikä uimaan ja että minä voisin mennä sinne yksin. Kysyin häneltä, että eikö tuota olisi voinut kertoa aikaisemmin, etten olisi turhaan alkanut sumplimaan töitäni. Sain kuulla, että kuulinhan sen nyt ja että voi sitä tehdä asioita yksinkin eikä aina yhdessä. No onhan se varmaa, että minua ei kiinnostanut mennä siinä vaiheessa enää mihinkään.
Edellä mainittu saattaa kuulosta aivan naurettavalta, mutta koska vastaavanlaisia viimehetken peruutuksia tulee vähän väliä, niin minulla alkaa mennä niiden kanssa hermot.
Saimme asian sovittua, minun pyydellessä suuttumistani anteeksi ja hänen... ollessa kuin hän ei olisi tehnyt mitään pahaa, vaikka olikin haukkunut minua tyhmäksi yms.
Myöhemmin mentyämme nukkumaan ja toivottaessamme toisillemme hyvät yöt jäimme juttelemaan jotain. Lopuksi hän tiuskaisi minulle jotain todella tökerösti ja sanoessani siitä hänelle, että ei tunnu mukavalta, kun illan päätteeksi saa kuulla toisen tiuskimista, hän aloitti sen sellaisen haukkumisen mm. "Mikä mies on tollainen, kun hänelle pitää puhua kauniisti?". Tämän jälkeen kysyessäni häneltä mitä vain, sain vastaukseksi vihaisen "anna mun nukkua"-kommentin? Voitte arvata, että yö meni ihan päin persettä.
Jos jollain olisi joku hyvä neuvo, niin nyt olisi sen aika.
Tämä sopisi ennemminkin johonkin ongelma- ja riitapalstalle, mutta kirjoitanpahan tänne.
Minua risoo se, että meillä riidellään lähes päivittäin. Riidellessämme minä sanon mistä kenkä puristaa ja vaimoni alkaa pitämään mykkäkoulua. Sekös minua vituttaa ja alan nostamaan ääntäni. Tämän jälkeen hän alkaa haukkumaan minua ja riita sen kuin yltyy. Riita päättyy, jos päättyy, kun minä alan lepyttämään tätä pitkävihaista vaimoani.
Anteeksi hän ei koskaan pyydä mistään, koska hän ilmeisesti kuvittelee, että maailma pyörii hänen ympärillään ja ne on muut, jotka aiheuttavat ongelmia, ei hän. Hän ei myöskään pyydä riidassa sanomiaan asioita anteeksi, koska hän on sitä mieltä, että minä olen saanut hänet suuttumaan ja sanomaan asioita, eikä hänen kuulu silloin pyytää niitä anteeksi. Minun syy...
Eilinen oli kaiken huippu, kun olimme sopineet päivällä, että menisimme illalla ulkoilemaan ja sen jälkeen mereen uimaan. Olihan kaunis ilma ja pulahdus meressä olisi ollut tervetullut piristys. Olimme siis sopineet tämän jo päivällä vaimoni ollessa lomalla ja minun ollessa töissä.
Järjestin kiireisen työpäiväni siten, että pääsin lähtemään töistä pari tuntia aikaisemmin. Kotiin tullessani sain heti kuulla, että ei häntä kiinnostakaan lähteä ulos eikä uimaan ja että minä voisin mennä sinne yksin. Kysyin häneltä, että eikö tuota olisi voinut kertoa aikaisemmin, etten olisi turhaan alkanut sumplimaan töitäni. Sain kuulla, että kuulinhan sen nyt ja että voi sitä tehdä asioita yksinkin eikä aina yhdessä. No onhan se varmaa, että minua ei kiinnostanut mennä siinä vaiheessa enää mihinkään.
Edellä mainittu saattaa kuulosta aivan naurettavalta, mutta koska vastaavanlaisia viimehetken peruutuksia tulee vähän väliä, niin minulla alkaa mennä niiden kanssa hermot.
Saimme asian sovittua, minun pyydellessä suuttumistani anteeksi ja hänen... ollessa kuin hän ei olisi tehnyt mitään pahaa, vaikka olikin haukkunut minua tyhmäksi yms.
Myöhemmin mentyämme nukkumaan ja toivottaessamme toisillemme hyvät yöt jäimme juttelemaan jotain. Lopuksi hän tiuskaisi minulle jotain todella tökerösti ja sanoessani siitä hänelle, että ei tunnu mukavalta, kun illan päätteeksi saa kuulla toisen tiuskimista, hän aloitti sen sellaisen haukkumisen mm. "Mikä mies on tollainen, kun hänelle pitää puhua kauniisti?". Tämän jälkeen kysyessäni häneltä mitä vain, sain vastaukseksi vihaisen "anna mun nukkua"-kommentin? Voitte arvata, että yö meni ihan päin persettä.
Jos jollain olisi joku hyvä neuvo, niin nyt olisi sen aika.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuo mykkäkoulu on tuttua meilläkin. Nuorempana aviomiehenä riidan jälkeisen mykkäkoulun iskiessä päälle, olin minä aina se joka aloin hienovaraisesti keskustelemaan hiljaisuuden lopettamisesta. Vaimo tulkitsi aina tilanteen sillä lailla, että koska aloitin keskustelun, paljastin myös olevani syyllinen riitelyn alkamiseen.
Pikkuhiljaa opin oikean taktiikan. Kun nykyisin mykkäkoulu yllättää, olemme kumpikin hiljaa joskus kolmekin viikkoa. Kyllä se keskustelu sitten aina jostain aiheesta alkaa sujua, eikä kumpikaan enää syyttele toistaan riidan alkamisesta. Samalla kumpikin selvästi varoo aiheuttamasta riitaa joka sitten johtaisi mykkäkouluun ja pitkään hiljaisuuteen.
Eihän toi mikään lääke ole. Ainoa asia, joka saadaan aikaiseksi on, että molemmat murjottaa nurkassaan ja ne asiat jotka siihen johti, jäävät puhumatta. Hieno lumipalloilmiö tosta saadaan.
että mököttämisellä vain kumpikin häviää. Seuraavalla kerralla ei mennä niin pitkälle.
Tämä siis jos kumpaisellakin on järkeä päässä. Parisuhteen MAD :)
Miten se on mahdollista ? Itsellä pitää jo vähintään tunnin päästä riidasta saada juttu selväksi...
se äkäpussi kesytetään
muutama päivä kuin häntä ei olisi olemassakaan.
Tee yksin sitä mitä haluat ja toimi täsmälleen oman mielesi mukaan. Älä kysy äläkä kuuntele hänen kommenttejaan mistään.
Anna hänen mököttää ja korosta vain omaa hyvää tuultasi, teeskentele jos sitä ei oikeasti ole ja ei varmasti ole tuollaisessa fiiliksessä mahdollistakaan.
Ole kuin hän olisi ilmaa vain ja sinä se maailman napa.
Maitakoon omaa läkettään, ehkä sillä voisi hiljalleen alkaa parantuminenkin.
Mieheni on aivan kun vaimosi. Ainakin itse koen, että on aivan oikeutettua suuttua siitä, jos toinen peruu ilman järkevää syytä sovitun tekemisen/tapaamisen. Mielestäni tällainen yhtäkkinen mielenmuuttaminen on todella ajattelematonta ja törkeää toista kohtaan ja kertoo siitä, että toinen otetaan itsestäänselvyytenä, jolloin tätä voidaan kohdella miten sattuu.
Ja samoin on tuon mykkäkoulun kanssa. Mielestäni aikuiselta ihmiseltä voi edellyttää taitoa ilmaista itseään sanallisesti. En tarkoita sitä, että jatkuvasti pitäisi olla kertomassa tunteistaan ja ajatuksistaan, mutta jos selvästi jotain on vialla, niin kyllä siitä pitäisi pystyä keskustelemaan. Itse olen kyennyt ratkaisemaan tätä mykkäkouluongelmaa sillä, että yksinkertaisesti istun hiljaa vastapäätä ja kyselen samaa asiaa hiukan eri sanoin niin kauan, ennen kun toinen saa vastauksensa ulos. Tällaisessa tilanteessa kannattaa yrittää viimeiseen asti säilyttää omat hermonsa ja pitää yllä edes suht rauhallista äänensävyä, muuten homma menee vain pahemmaksi.
(En muuten todellakaan ymmärrä, miten tällaiset mököttävät kärttyilijät eivät koskaan löydä toisiaan aviokumppaniksi, vaan valitsevat kumppanikseen ihan ns. normaaleja ihmisiä. Olisi paljon helpompaa jos nämä mykkäkoulukunnan edustajat pariutuisivat keskenään, niin että kumpaakaan ei hermostuttaisi jatkuva puhumattomuus.)
Viestiäsi lukiessani aluksi mulle tuli mieleen, että kuinka naiset valitettavasti ovat herkkiä loukkaantumaan miesten sanoista (siis niistä joita mies ei edes tarkkoittanut loukatakseen). Ja jos sinäkin olet kova sanomaan asioista riidelessänne, niin voit loukata naistasi tietämättäsi mykkäkouluun asti.
Mutta tämä teoria kyllä karisi sitten kun luin kirjoitustasi eteenpäin. En kyllä voi yksinkertaisesti ymmärtää naistasi. Miksi hän tekee tuollaista, pelkkää ilkeyttään? Tai sitten taustalla on jokin "Suuri selvittämätön juttu", jota hän on päättänyt kostaa sinulle elämänsä loppuun asti.
Jotenkin teidän pitäisi saada aloitettua puhtaalta pöydältä. En kyllä tiedä miten sen tekee. Pitäisikö olla hetken erossa, vai lähteä johonkin yhdessä pois kotoa? Yksi konsti on myös kirjoittaa paperille mieltäsi askarruttava asia. Yleensä siinä saa sanottua asiat nätimmin ja toisen on pakko lukea.
En osaa kovasti neuvoa, mutta osalle naisen kiukunpuuskat selittyy kuukautisten aikaan tai käyttää E-pillereitä tms.
Itsekin olen tosi raivoissani nyt käyttäessäni E-pillereitä. Se on kurjaa. Välillä koitan olla miehelleni tosi ihana, kun tiedän, että jossain vaiheessa taas minulta älähtää.
Olet varmaan tällä palstalla huomannut, että useimmat naiset ärsyyntyvät helposti ja kiukuttelevat. Nämä ovat osasyy.
Sitä on vaikea selittää, miten pilleri voi vaikuttaa niin olotilaan, mutta se on todella kurja asia. Ei ole naisella kuule hyvä olla.
Nämä asiat ei yhtään ratkaise ongelmaasi.
Itse olen ajatellut, että miksei sterilisaatiota saisi helpommin perustein. Olen 30 v. ja olen aina tiennyt etten koskaan halua lasta. Mutta minun täytyy syödä jotain typeriä E-pillereitä etten tulisi raskaaksi ja sitten olen tosi kurjassa tilassa mielialaltani. Jos vain saisi sterilisaation, ei hormonivalmiste ainakaan vaikuttaisi mielialaani.
En voinut olla kommentoimatta viestiäsi...
Käy vaihtaa pillereitä! Tai vaihda niitä niin kauan kuin löydät sopivat. Mulla oli vähän aikaa käytössä pillerit, jotka tekivät myös minusta aika kiukkupään. En tosin itse havahtunut kuin vasta ystäväni sanoista. Nyt onneksi sopivat pillerit ja elämä hymyilee...
Sterilisaation saa kuka tahansa yli 30-vuotias, kun käy vaan lääkärin juttusilla. Minäkin kävin hakemassa vasektomian heti kun täytin 30 vuotta, koska olen aina tiennyt etten halua lapsia.
Tuossa tietoa:
http://metku.net/~pesu/ehkaisy/sterilisaatio.html
Tuli tuosta vasektomiasta mieleeni. Osuin kerran vahingossa johonkin artikkeliin (Tiede & Elämä?) jossa kerrottiin tapauksista jolloin vielä kauankin vasektomian jälkeen jotkut olivat tulleet isiksi.
Tuossa artikkelissa tarkasteltiin laajeminkin syitä joden vuoksi se oli mahdollista, joskaan en enää valitettavasti muista yksityiskohtia. Tosin se lienee kovin harvinaista.
Tilanteeseen on hyvin vaikea kommentoida tuntematta laisinkaan henkilöitä ja heidän taustojaan. Ohessa joitakin varauksellisia ajatuksia.
Onko hänellä ollut aina taipumus kuvailemasi kaltaiseen käytökseen, vai onko ilmaantunut myöhemmin? Mahdolliset hormonaaliset muutokset (ikä?) tai muita muuttuvia tekijöitä, läheisen menetyksiä ymv. ? Tunteeko hän yleensa tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi? "Syitä" voi olla lukuisia.
Aivan aluksi tekee kuitenkin mieli todeta ettei käytös ja "kommunikointitapa" ole aikuisen ja henkisesti kypsän henkilön toimintaa, riippumatta millaisia tekijöitä on taustalla.
Aikuisen ja rakentavan viestinnän muodot ovat objektiivisia jolloin myös vaikeistakin aiheista keskustellaan avoimesti pyrkien vilpittömästi ymmärtämään toista tavoitteena kumpaakin tyydyttävien ratkaisujen löytäminen.
Hänen reaktionsa ja toimintansa ovat kovin lapselle ominaisia. Ikäänkuin hän haluaisi alitajuisesti kostaa sinulle tai laittaa maksamaan jostakin, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä suhteenne kanssa, vaan juontaa jostain hänen menneisyydestään, lapsuudestaan?
Vaikuttaa kuin hän projisoisi omia turhaumiaan suhteeseen ja sinuun. Ei ole harvinaista jolloin puoliso (mies tai nainen) joutuu menneisyyden maksumieheksi. Luonnollisestikin tällainen toiminta on pikemminkin tiedostamatonta kuin tarkoituksellista.
Mutta, kuten sanottu kyse on varauksella tehdyistä huomioista.