...vaikken olisi ikinä uskonut tähän loveen lankeavani, kun ikää ja elämänkokemusta jo on. 50 ; mutta kerronpa tarinani, jos se helpottaisi omaa oloani ja joku muu välttyisi samalta kohtalolta.
Erosin hiljattain pitkästä, kylmästä, monin tavoin vaikeasta avioliitosta. Ajattelin aluksi, että eläköön vapaus, mutta sitten, että hittoon yksinäisyys. Monilla tuntui olevan hyviä kokemuksia nettideittailusta...
Muutamien kanssa mailailin, ihan kivojakin joukossa, tapailinkin mutta kukaan ei kolahtanut. Puolin eikä toisin. Keväällä sitten alkoi kirjoitella mies, joka ilmoitti seurustelevansa. Epäröin kovastikin, mutta eihän mailailussa mitään pahaa ole. Ja putosin ansaan.
Hän ilmoitti hyvin nopeasti oman henkilöllisyytensä, jonka saatoin googlesta tarkistaa oikeaksi. Kirjoittelumme oli vilkasta, useita pitkiä maileja päivässä. Tapaamista hän oli ehdottanut heti alussa, mutten vastannut mitään.
Sitten vaihdoimme puhelinnumeroita, ja aloimme suunnitella tapaamista. Se oli vaikeaa, hän oli kovin kiireinen.
Noin 1,5 kuukautta kirjoiteltuamme tapasimme. Juttelimme pari tuntia niitä näitä, en ollut kovinkaan ihastunut häneen persoonana, elämäntyyli, mielipiteet, harrastukset, asenteet olivat erilaiset. Mutta jotenkin siinä kävi niin, että minusta tuli kuitenkin salarakas, koin hetkisen intohimoa ja sellaista seksiä, jota olin luullut olevan vain kirjoissa ja elokuvissa.
En kuvitellutkaan suhteemme johtavan muuhun, ymmärsin, että kulissit, hieno, näyttävä tyttöystävä ja ystäväpiiri olivat tärkeät.
Olimme molemmat poistaneet profiilimme jo keväällä, niin luulin. Aktivoin hetkeksi omani tarkistaakseni kirjeenvaihtoamme, ja yllätys: löysin toisen nickin, joka muistutti ällistyttävästi ystäväni profiiilia: ulkonäkö, kouluts, harrastukset, ikä, työ, asuinpaikka ...
Seurailin jonkin aikaa sen käyttöä, ja taas sopi yhteen ystäväni liikkeitten kanssa.Tässä profiilissa hän vaan esiintyy vapaana... Jätin sitten piruuttani tervehdyksen, johon vastattiinkin: en ymmärrä mistä puhut, en tunnista...
Olen lähes 100%:sen varma, että kyseessä on sama henkilö. Yhteydenpito myös väheni sen jälkeen, vaikkemme ole asiasta puhuneetkaan. Edelleen hän sanoo haluavansa pitää yhteyttä ja tavata, kunhan lomalta palailee.
Minulle tämä oli tietenkin pettymys,vaikkei hän ollut minulle mitään luvannutkaan enkä ollut tämän kummempaa odottanut; olin luottanut miehen rehellisyyteen.
Joten nyt nuolen haavojani, ja soimaan itseäni, että annoin herkässä mielentilassa ja hellyydenkipeydessäni joghtaa itseni loukkuun. Josta nyt kaikin voimin pyrin repimään itseni irti.
Ja toivon, että muutkin osaisivat varoa.
Erosin hiljattain pitkästä, kylmästä, monin tavoin vaikeasta avioliitosta. Ajattelin aluksi, että eläköön vapaus, mutta sitten, että hittoon yksinäisyys. Monilla tuntui olevan hyviä kokemuksia nettideittailusta...
Muutamien kanssa mailailin, ihan kivojakin joukossa, tapailinkin mutta kukaan ei kolahtanut. Puolin eikä toisin. Keväällä sitten alkoi kirjoitella mies, joka ilmoitti seurustelevansa. Epäröin kovastikin, mutta eihän mailailussa mitään pahaa ole. Ja putosin ansaan.
Hän ilmoitti hyvin nopeasti oman henkilöllisyytensä, jonka saatoin googlesta tarkistaa oikeaksi. Kirjoittelumme oli vilkasta, useita pitkiä maileja päivässä. Tapaamista hän oli ehdottanut heti alussa, mutten vastannut mitään.
Sitten vaihdoimme puhelinnumeroita, ja aloimme suunnitella tapaamista. Se oli vaikeaa, hän oli kovin kiireinen.
Noin 1,5 kuukautta kirjoiteltuamme tapasimme. Juttelimme pari tuntia niitä näitä, en ollut kovinkaan ihastunut häneen persoonana, elämäntyyli, mielipiteet, harrastukset, asenteet olivat erilaiset. Mutta jotenkin siinä kävi niin, että minusta tuli kuitenkin salarakas, koin hetkisen intohimoa ja sellaista seksiä, jota olin luullut olevan vain kirjoissa ja elokuvissa.
En kuvitellutkaan suhteemme johtavan muuhun, ymmärsin, että kulissit, hieno, näyttävä tyttöystävä ja ystäväpiiri olivat tärkeät.
Olimme molemmat poistaneet profiilimme jo keväällä, niin luulin. Aktivoin hetkeksi omani tarkistaakseni kirjeenvaihtoamme, ja yllätys: löysin toisen nickin, joka muistutti ällistyttävästi ystäväni profiiilia: ulkonäkö, kouluts, harrastukset, ikä, työ, asuinpaikka ...
Seurailin jonkin aikaa sen käyttöä, ja taas sopi yhteen ystäväni liikkeitten kanssa.Tässä profiilissa hän vaan esiintyy vapaana... Jätin sitten piruuttani tervehdyksen, johon vastattiinkin: en ymmärrä mistä puhut, en tunnista...
Olen lähes 100%:sen varma, että kyseessä on sama henkilö. Yhteydenpito myös väheni sen jälkeen, vaikkemme ole asiasta puhuneetkaan. Edelleen hän sanoo haluavansa pitää yhteyttä ja tavata, kunhan lomalta palailee.
Minulle tämä oli tietenkin pettymys,vaikkei hän ollut minulle mitään luvannutkaan enkä ollut tämän kummempaa odottanut; olin luottanut miehen rehellisyyteen.
Joten nyt nuolen haavojani, ja soimaan itseäni, että annoin herkässä mielentilassa ja hellyydenkipeydessäni joghtaa itseni loukkuun. Josta nyt kaikin voimin pyrin repimään itseni irti.
Ja toivon, että muutkin osaisivat varoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikä olikaan varsinainen ongelma? Kirjoitit ettet ollut miehestä edes persoonana kiinnostunut koska mielipiteet ja harrasteet yms menivät ristiin. Mutta sait kuitenkin omien sanojesi mukaan upeata seksiä. Eikös loppusaldo ollut kuitenkin plussan puolella.
Mies on ilmeinen sika, sen kun dumppaat sen ja haet seuraavaa. Mutta ajattele positiivisesti ja iloitse siitä mitä sinulla oli!
Bruno
Olet varmasti oikeassa, ja kommenttisi auttoi omien tuntemusteni työstämisessä. Nyt on kuitenkin niin, että ikäluokkani naiset - ainakaan minä - eivät välttämättä osaa erottaa tunteita suhteesta, kun seksi on mukana.Ts. ihastuu väkisinkin ...johonkin...mielikuvaan? Lisäksi valehtelemisesta tulee huijattu olo: olisin ehkä seksin vuoksi voinut olla "toinen nainen", mutta tuskin numero viisi tai yksitoista :))!!!
Voimahali sulle!
Ei kun verkot uudestaan vesille. Mutkin jätettiin puoli tuntia sitten tekstarilla mutta ojasta noustaan! :)
Bruno
mutta eiköhän tästäkin nousta. Voimahali sinullekin Bruno, joku nainen jätti tosi empaattisenoloisen miehen.
Löydät varmaan paremman tilalle!
Itse olin tänään uusilla treffeillä, mutta: ei, ei vaan sytytä.Ehkä kohtaloni on yksinäinen loppuelämä :((
Niin, minä olen 40 nainen ja viime kevättalvena erosin (tosin vain väliaikaisesti, onneksi) ja tutustuin tämän 24:n treffien kautta juuri samanlaiseen henkilöön. Siis seurustelevaan mieheen, minua vähän nuorempaan eli 35-v. Ja niin oli rehellisen oloinen mies, antoi yhteystietonsa ja ne olivat oikein, kun tarkistin.
Kirjoiteltiin mekin varmaan pari kuukautta, ihan kesyjä viestejä säätiloista yms. Aina välillä kuitenkin kirjottelimme "vakavampiakin" juttuja, kuten sellaista ettei hänelläkään hyvin mene avopuolison kanssa.
No, tavattiin, mentiin sänkyyn ja olikin tosi ihanaa, parasta seksiä mitä ikinä olen saanut. Aina parin viikon välein tavattiin, ja niin, molemmat poistimme profiilit... kunnes...
Yhtäkkiä ei aikaa tapaamisille enää löytynytkään, oli työpaikan kursseja, koulutusta ynnä muuta... mutta kun kävin täällä 24 treffeillä "ihan vaan tarkistamassa", niin täällähän se kaveri oli hakemassa uutta.. :(
No, narautinpa kaverin siitä, ja meidän juttu loppui. Sittemmin palasin yhteen mieheni kanssa, joka olisi sitten jo toinen juttu - ei siitä sen enempää.
Joka tapauksessa tämä kaveri vieläkin etsii salaseuraa täällä ja vakuuttaa olevansa herrasmies...
...mutta ihan onnekkaasti hölmö:) En uskonu, että täältä treffeiltä vois tosissaan joku oikea ja aito ihmissuhde löytyä, mut niin vain kävi :) Ollaan molemmat 40 ja minä vielä 40 . Juttu lähti liikkeelle molemmille yhteisestä harrastuksesta ja n. kuukauden viestailun jälkeen oli ensimmäinen tapaaminen, jonka jälkeen kaikki mahdollinen aika on vietetty yhdessä. Olin varovainen heti alusta lähtien, mutta onneksi ei tarvi olla enää :) Eli kyllä jotkut täällä ovat ihan aitoja ja tuntevia ihmisiä.
P.S. Jos olisin viel sinkku, niin Brunon vaahtokylpy ois jees ;)
Minulla oli myös täällä profiili noin vuosi sitten.
Olin ollut yksin noin vuoden ja halusin löytää ihan tavallisen luotettavan miehen... luulinkin löytäneeni.
Kirjottelimme jonkin aikaa ja uskaltauduin tapaamiseen.... Ihastuin oikopäätä..
Tapailimme muutaman kuukauden ajan ja ihanaa oli.. kunnes huomasin kaverin pitävän edelleen profiiliaan täällä.
Huomautin asiasta, mutta eipä halunnut poistaa sitä. Niinpä sitten tein itse toisen profiilin ja pyörähdin kaverin sivulla. Eipä mennyt kauaa kun jo tuli viestiä missä kehui itseään ja antoi jopa numeronsa, että soittaisin. Soitinkin juu ja ilmotin, että enää ei tavata.
Nyt pitkästä aikaa tulin taas kurkkaamaan tänne ja sama nimimerkkihän löytyy edelleen... sillä erolla, että kaveri on nykyään Avoliitossa ja hakee siis salaista seuraa. Ei vaan vieläkään näköjään sille kaverille 1 nainen riitä.... säälittävää..
Sitten Brunolle... Täytyy sanoa, että olipa hölmö nainen joka sinut jätti ... Tuohon vaahtokylpyyn liittyisin oitis :)
Eiköhän tytöt tehdä niin että mennään sitten kimpassa kylpyyn ;-)
Ai niin mutta kun en saa keneenkään teistä yhteyttä kun piilottelette nimimerkkien takana.
[email protected]