Mä olen tässä vähän niinkun kahden tulen välissä..yritän keplutella isosiskoni ja äitini välillä...äiti mollaa mulle siskoa ja sen "vässykkä" miestä ja sisko mollaa mulle äitiä! Yritä nyt sitten olla tässä ystävä kummallekin! Joistakin asioista siskostani olen samaa mieltä äitini kanssa ja ymmärrän miksi äitini on sitä mieltä asioista. Toisaalta olen samaa mieltä siskoni kanssa, ymmärrän häntäkin. Siskoni on ollut teinistä lähtien mahdoton ja äitin (ja iskän) kanssa oli ongelmia. Siksi äitini varmaan on nytkin niin negatiivinen siskoani kohtaan. Minä olin ihan pikkulapsi siskoni teiniaikoina joten en pakjoonkaan muista hänen toilailuistaan, mutta olen niitä nyt vanhetessani kohdannut.
Siskoni on todella huolimaton ihminen. Hänellä on kaksi lasta (kolulun aloittava ja 5v), joista vanhempamme joutuvat jatkuvasti huolehtimaan enimmäkseen siskoni työkiireiden vuoksi. Lisäksi hänellä on jatkuvasti rahahuolia, joista vanhempani joutuvat jatkuvasti huolehtimaan. Siskoni unohtelee asioita (varmaan niin paljon työasioitamielessä).
Siskoni miesasiat ovat myös vähän mullin mallin. Lasten isän kanssa hän ei onneksi enää ole. Nyt hänellä on uusi mies jonka kanssa suunnittelee jo naimisiin menoa puolen vuoden seurustelun jälkeen. Äitini on kuitenkin sitä mieltä että kirkko on aivan turhaa varattu ensikesälle ja häitä suunnitellaan ihan turhaan, koska siskoni kiinnostus miehiin lopahtaa alkuinnostuksen jälkeen! Ja tämähän ei ole hyväksi siskoni lapsille, ne joutuvat kärsimään jos taas uusi "isä" -ehdokas lähteekin pois. (viiden vuoden aikana tämä nykyinen mies on neljäs "isä"-ehdokas).
Minä niin toivoisin että siskoni tämän (minun mielestäni hyvän) miehen kanssa voisi vihdoinkin aloittaa onnellisen ja tasapainoisen elämän.
Jollain tavalla siskoni on mielestäni liian pinnalinen ja turhamainen ja itsekäs. Tuntuu että omat asiat menee lasten edelle (ei tietenkään aina). Toisaalta ottaako äitini tämän asian liian raskaasti vai olenko minäkin semmoinen hälläväliä tyyppi. Ehkä minä elän päiväkerrallaan elämääni ja äitini jo tulevaisuuteen katsova.
Siskoni on todella huolimaton ihminen. Hänellä on kaksi lasta (kolulun aloittava ja 5v), joista vanhempamme joutuvat jatkuvasti huolehtimaan enimmäkseen siskoni työkiireiden vuoksi. Lisäksi hänellä on jatkuvasti rahahuolia, joista vanhempani joutuvat jatkuvasti huolehtimaan. Siskoni unohtelee asioita (varmaan niin paljon työasioitamielessä).
Siskoni miesasiat ovat myös vähän mullin mallin. Lasten isän kanssa hän ei onneksi enää ole. Nyt hänellä on uusi mies jonka kanssa suunnittelee jo naimisiin menoa puolen vuoden seurustelun jälkeen. Äitini on kuitenkin sitä mieltä että kirkko on aivan turhaa varattu ensikesälle ja häitä suunnitellaan ihan turhaan, koska siskoni kiinnostus miehiin lopahtaa alkuinnostuksen jälkeen! Ja tämähän ei ole hyväksi siskoni lapsille, ne joutuvat kärsimään jos taas uusi "isä" -ehdokas lähteekin pois. (viiden vuoden aikana tämä nykyinen mies on neljäs "isä"-ehdokas).
Minä niin toivoisin että siskoni tämän (minun mielestäni hyvän) miehen kanssa voisi vihdoinkin aloittaa onnellisen ja tasapainoisen elämän.
Jollain tavalla siskoni on mielestäni liian pinnalinen ja turhamainen ja itsekäs. Tuntuu että omat asiat menee lasten edelle (ei tietenkään aina). Toisaalta ottaako äitini tämän asian liian raskaasti vai olenko minäkin semmoinen hälläväliä tyyppi. Ehkä minä elän päiväkerrallaan elämääni ja äitini jo tulevaisuuteen katsova.
Vastaukset 2
Vanhimmat
todettu minkäänlaista tarkkaavaisuushäiriötä sisarellasi...?
täysin itsekeskeiseltä tyypiltä,joka leikkii "leluillaan" juuri niin kauan kuin HÄNTÄ huvittaa.
Todennäköisesti hän saa vanhemmiltanne aina periksi kaikissa aioissa,joten hänen ei omasta mielestään tule koskaan opetallakaan vastuunkantamista.
Kannattaisi varmaankin joskus sanoa EI rahan kerjuulle tai lastenhoidolle.
Siinä vaiheessa näette onko hän kykenevä huolehtimaan omista tai lastensa asioista.
Tarkoitan tietysti,että lapsia ei saa jättää heitteille,mutta mummolla ja ukilla on muuta menoa,joten voi vaikka palkata lastenhoitajan tai sitten töitä on vaan vähennettävä,että jää aikaa lapsille.
Ikävää,että näitä tapauksia on,mutta vastuu meidän kaikkien on teoistamme ihan itse kannettava.