Paniikkihäiriö

Itse olen kärsinyt panikkihäiriösta jo vuosia.
Minulla on itse hoitona ollut se että liikun paljon ja käyn avannossa.
Nämä kyseiset toimenpiteet laukaisee tressiä ja se auttaa panikkihäiriöön.
Nykyisin en pelkää mennä minnekkään.
Ennen mm kaupassa käynti sai minut valtavaan panikkiin.

Moi!
Et todellakaan ole yksin tässä asiassa! Meitä on moneksi. Valitettavasti. Ensinnäkin sun kannattais käydä lääkärin luona juttelemassa. Kerro sille että et halua lääkkeitä ja pyydä sitä kertomaan toisenlaisista hoidoista. Sulla on oikeus valita hoitomuoto joten vaatimaan vaan. Jos lääkäri väittää että muita hoitoja ei ole, niin se valehtelee. Ja ei muuta kuin toisen lääkärin puheille.

Oletko miettinyt missä tilanteissa sulla on tulee se paniikintunne? Kun tarkkailet itseäsi voit varmaan saada selville mikä tunteen laukaisee. Se voi olla melkein mikä asia tahansa, ja on usein asia joka sinua pelottaa tai jännittää.

Hoitoja on tosiaan monia. Lääkkeisiin ei kannata turvautua vasta kuin ihan pakosta, mutta jos ne helpottaa elämää huomattavasti, niin miksei? Vaikka väliaikaisesti.
Mutta sun puheista päätellen sulla ei ole mikään hirveä paniikkihäiriö, joten voit varmaan olla ilman lääkkeitä.

Minä olen kokeillut rentoutumista(koska stressi on kovin yleinen vaikuttaja), meditaatiota(kuulostaa huuhaalta, mutta toimii), aromaterapiaa(jos haluaa kokeilla niin voi toimia) ja kaikista tärkeintä ehkä, että uskalsin kohdata pelkoni. Siis sen joka laukaisi paniikin. Jos et pysty sitä itse tekemään tai jos et tiedä mikä paniikin laukaisee niin kehotan vielä kerran sinua käymään lääkärin luona. Tai psykologin luona. Voitte yhdessä keskustella siitä ja tulla hyviinkin tuloksiin!
Älä voi huonosti turhaan jos voit tehdä sille jotain. Jos olet jaksanut lukea kaiken tämän niin tiedät että haluat tehdä asialle jotain. :)
Kaikki alkaa sinusta! Tsemppiä!

Äidilläni tuli tämä muutama vuosi sitten ja hän sanoi, että maailma vain mustuu silmissä tai "vipattaa" -varsinkin kaupan jonoissa. Hän oli ihan alamaailmoissa ja pystyi yhtäkkiä vaipumaan kokoon ja ruveta itkemään ihan tyhjästä ja ei millään halunnut lähteä lääkäriin, koska pelkäsi, että hänet laitetaan loppuiäksi mielisairaalaan. Paino putosi monta kymmentä kiloa ja hän oli sataprosenttisen varma,että sydän lyö liian nopeaa ja että hän kuolee vaikka lääkäri vakuutti, että sydän toimii täysin normaalisti. Syödessäänkin hän ikäänkuin unohti purra eikä hän kuunnellut mitä meillä on sanottavana vaan rupesi kesken kaiken puhumaan huonosta mielentilastaan. -Tuntui kuin hän olisi ihan horroksessa ja tuijottaisi tyhjyyteen. Hän joutuu syömään loppuikänsä lääkkeitä tähän ja lihoi myös kilonsa takaisin ja voi paljon paremmin taas.

Itse olen sairastanut paniikkikohtauksia muutaman vuoden ja olen saanut lääkkeet vaivaan ja en kadu yhtään niiden aloittamista. Lääkeenäni on Cipramil valmiste, joka on hyvin siedetty ja ei aiheuta ollenkaan sivuoireita (ainakaan mulle).
Itselläni stressi laukaisee kohtauksia, mutta liikunta, musiikinkuuntelu, lukeminen ovat auttaneet minua pääsemään aina tasapainoon. Itselleni paniikkikohtaukset tulivat yksin ollessa, väkijoukossa tunnen olevani turvassa, mutta useimmat saavat kohtauksia juuri kaupan jonossa ja yleisissä kulkuneuvoissa. Kohtauksen alkaessa sydämmeni tykyttää nopeasti ja puristaa rinnasta ja tulee sellainen puuduttava olo kehoon (kuin kylmä vesi kulkisi kehoni läpi)ja ajatukset ovat aivan sekavat.
Hae ajoissa apua vaivaasi ja etsi joku keskusteluryhmä paikkakunnaltasi missä käsitellään paniikkikohtauksia ja siellä tapaat kohtalotovereitasi et tunne olevasi yksin sairauden kanssa.
Toivon sinulle oikein hyvää loppuvuotta ja onnelista uutta vuotta...