Löysin miehen sähköpostista viestejä naiselle, ihan kaverillisia ne oli, hyvän yön toivotuksia, minusta kertomista ym. Mies oli seurustellut tämän naisen kanssa joskus aikoinaan hetken. Minua raivostuttaa, miksi mies ei ole kertonut minulle tästä viestittelystä, jos se kerran on niin viatonta. Mies sanoi syyksi, etten vain turhaan tule mustasukkaiseksi. Mainitsen vielä mieheni aikoinani pettäneen minua, joten luottaminen ja uskominen on vieläkin vaikeaa. Epäilen miehen taas etsivän itselleen takaporttia...kuten aikaisemminkin. Mitä mieltä olette salailusta ja onko kaikki parisuhteessa kerrottava?
saako olla
salaisuuksia?
253887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Luulen, että on aika yleistä tuollainen viesteily. Kyllä sitten myöhemmin huomaat miehen käytöksestä, jos petosta ilmaantuu.
En minä koskaan aikaisemmin miehen tekstiviestejä lukenut, vasta sitten sitten kun olin jo varma että mua petetään. Halusin vain mustaa valkoisella todistuskappaleen, kun mies ei mitään tunnustanut.
entiseen mieheen yhteyttä, tosin oma nykyinen miehenikin juttelee hänen kanssaan ihan tuosta vaan, ja tietää kyllä että on puhuttu. Näin meillä, mutta jokaisella oma tyylinsä...
Viestittelen myös varatun miehen kanssa ja olen itse varattu. Kummankaan kumppani ei tiedä tästä, mutta siitä huolimatta viestittely on ihan vain kaveripohjalla. Sellasta rupattelua ja hyvän yön toivotuksia. Kumpikin saa tästä silti paljon, on kiva kun on arjen keskellä joku juttukumppani. Syy siihen, miksi kumppaneille ei ole kerrottu, ettemme usko että he ymmärtäisivät, mitä yhteistä juuri meillä kahdella on. Silti teen mielestäni väärin, en pidä salailusta. Jonain päivänä tämä on varmaan kerrottava.
Mutta tarkoitin sanoa, ettei tuossa tarvi olla kyse mistään sen vakavammasta. Eihän se kivaa ole, että toinen salailee asioita, mutta ei tuo nyt kovin vakavaakaan taida olla. Kaikilla on aivan varmasti joku asia, mitä ei halua jakaa kenenkään kanssa.;)
Niin, salailu on pettämistä! Ja mitä pidempään salaat, sitä vaikeempi se on sit kertoo!
Ja jos se ei mitään vakavaa oo, senhän voi sitten kertoa? Se, että ymmärtävätkö puolisonne, selviää vain kertomalla!
Mielestäni kaikki mitä ei voi kumppanille kertoa, on pettämistä. Jos jotain täytyy salata, tietää itsekkin tekevänsä väärin.
"mitä pidempään salaat, sitä vaikeempi se on sit kertoo"
Minulla on melko paljon nais- sekä miespuolisia ystäviä, jotkut varsin uusia. Todella harvoin mainitsen jostain ensitapaamisesta miehelleni. Miksi kertoisin? Vasta sitten, kun ystävyys on vakiintunut, kerron. Näin toimin siis sekä miesten että naisten kanssa.
Mielestäni puolisoilla voi olla vastakkaisen sukupuolen edustajia ystävinä. Jos ystävistä ei kerrota puolisolle, riski ystävyyden muuttumisesta seksisuhteeksi on isompi. Miehelläni oli vuosia naispuolinen kaveri, josta en tiennyt mitään. Jossain vaiheessa suhde muuttui seksisuhteeksi ja siinä vaiheessa hän myös jäi jutusta kiinni. Miestäni oikeastaan harmitti se, että hyvä ystävyys pilaantui muutamalla seksikerralla ja samalla tietysti vielä avioliittommekin kaatui. (Nainenkin oli varattu, joten siksi heidän juttunsa loppui kiinnijäämiseen). Olen aivan varma, että jos olisin tiennyt heidän ystävyydestään ja toisaalta jos naisen mies olisi siitä tiennyt, suhteesta olisi hävinnyt salaisuuden ihana verho ja se olisi pysynyt ystävyytenä. Jos ystävyyssuhteesta ei voi kertoa puolisolle, siinä on jotain muutakin tai siitä helposti tulee jotain muutakin.
Miettikää te viestittelijät omalle kohalle,kääntäkää asia niin että se onkin oma puoliso joka viestii...miltä tuntuu? jos hyvältä, ni anti palaa,jos mieltä kirvelee,miettikää vähän.
voi olla salaisuuksia ihan siinä missä muissakin ihmissuhteissa. Varsin kummallisena pidän ajatusta, että kaikki pitäisi kertoa.
itse asian kokeneena, voin kertoa, että noinhan se aina alkaa... eli ihan viattomia kuulumisia, hyvän yön toivotuksia, jne..
...kunnes jossain vaiheessa jommankumman aloitteesta sinne loppuun laitetaankin esim. "halaus", "pusu", jne.. siinä toisenkin ajatukset herää ja asia jää pyörimään mieleen.
no koska koko juttu alkoi niin viattomana, niin asianomaisetkin ajattelevat että puolustelevat itselleen että eihän tässä mitään.. kyllähän ystävää saa halata, jne.
kunnes asia etenee edelleen ja viestit alkaa saada syvempiä sävyjä... tyyliin vain sä ymmärrät mua, oot mun sielunkumppani, jne.
no hyvällä tuurilla jompi kumpi tajuaa viheltää pelin poikki, huonolla tuurilla viestittely jatkuu ja jatkuu vaihtuen enemmän ja enemmän puolisoa kohtaan törkeäksi.
tämähän voi siis päättyä suoranaiseen pettämiseen.
tänä mailien, messengereitten, tekstiviestien aikakautena, aloitteen tekeminen ja suhteen jatkaminen/ylläpitäminen on helppoa.
sinuna en luottaisi sähköpostiviesteihin sinisilmäisesti, mutta itsehän valitset! :)
Samaa mieltä, kuin myös tuossa ylempänä olevalle "Petetty 44"!
Voin myös itse sen kokeneena, samalla tavalla meni! Aluksi naisen (oli varattu, minä kylläkin sinkku) kanssa vaan normaaleita kuulumisia yms (otti multa nron, olis niin kiva joskus viestitellä kuulumisia), varmaan puoli vuotta silloin tällöin, n 2-3 kpl/kk. Salaa, poisti viestit aina heti, eikö nrokaan ollu muistis! Sitten kerran laitoin loppuun just ton "pusi pusi". Ja hups, ennenku huomasinkaa, mehän viestiteltiin monta kertaa päivässä (pahimpia oli se yli 30 kpl)! Aamusta heti huomenet ja illalla viimeiseksi hyvät yöt, ja melkein aina oli jotain "pusi pusi, hali hali, kulti yms!
Ja ainaku nähtiin, halattiin (sen mies vieres, joo, kavereita ollaan), ja nurkan takana pussailtiin. Joo, näkihän sen..melkein kaikki muut kuin sen mies. Eipä, kummakyllä, kukaa sille kertonu?
Sitte kerran, niille jotain riitaa baaris, sen mies lähti, ja...niinpä niin...! No kotona oli sanonu, et mun luona oli (olinhan sen hyvä "kaveri"), oli toisen..kolmannen yön. Mies kyselee, mikä mussa on niin erikoista? No, sen kans voi jutella kaikesta! Joo, kylhän me juteltiinki.
Sit yks kerta, se pyysi mua ulos, treffeille! Tavattiin jo alkuillasta mun luona, ja kumpikin tiesi just tarkasti mistä siinä on kysymys. Jäi yöksi, oli iltaan asti. No siitähän niillä sota tuli, no se päätti et päivällä nähdään ja lopetetaan koko juttu. Toisinhan se meni, ne eros puhelimes alkuillasta ja se jäi mun luo! Kävi kerran kotonansa tavarat jakamas ja loppu.
Joo joo, pettäjähän mä oon (tai me)! Mut siitä syystä tiän, niin se menee, ei ehkä aina yhtä pitkälle, mut jotain tulee AINA!
Ja, oli se kamala paikka. Tiesi et väärin tekee (molemmat tehtiin), yrittää lopettaa, ei pysty! Oliko sitte tahdon puutetta vai mitä, en tiedä?
Avokkina se sama nainen tuos tvtä kattelee. Ja se mies..ei se päälle tullu, vaikka olihan sillä ollu täysi oikeus (sanoin kaikille, jos päälle tulee, kukaa ei saa mitää sille tehdä, enkä tee mäkää) siis niin hirveet morkkikset oli. Näin untaki, et ovikelloo soittaa ja sit hakkaa, ampuu yms. Mutta ku tavattiin, ei se mitää, kättä päälle löi, ja sano ettei se tai kukaa sen kavereista mitää ikinä tuu tekeen!
No, mitä tästä voi oppia? No eikai mitää, jokainen tekee niinkuin tekee. Mutta oma mielipide on, puhelut tekstiviestit yms "viaton" yhteydenpito, jos se salaa puolisolta tehdään, pettämistä on! Ja (voi) johtaa (yleensä) aina pahempaan, ja poikkeuksethan vahvistaa säännön!
Siitähän se lähti.. Ensin pari mailia, ei työasioita sinänsä mut ihan asiallisia silti.
Sit raflassa kerran puolihuolimattomia halauksia, erotessa hetki tiivistä silmiinkatselua ja suukko otsalle. Sit muutama maili lisää, kunnes löydettiin firman sisäinen messenger.
Satunnaista chattailua, jokapäiväistä chattailua.. Kerran chatin lopuksi "pusu ja halaus", ja tapahan siitä tuli saman tien.
Asiat johti toisiin ja toiset kolmansiin ja sitten oltiinkin jo suhteessa.. Tulevaisuutta suhteella ei ole, mutta ei sitä vielä ole haluttu lopettaakaan. Vielä. Työpaikan vaihto saattaa sen kyllä lopettaa.. Tai sitten ei. Aika näyttää.
et kai vaan salaile!?!
saa olla salaisuuksia.
kukaan voisi estää kenenkään toisen salaisuudet?
Kun ystävät on vastakkaista sukupuolta mielestäni pitää olla hyvin avoin, ettei tule turhia väärinkäsityksiä puolisoille. Vaikka alussa saattaa olla viatonta, saattaa jossain vaiheessa, kuten joku mainitsi muuttua muuksi kuin viattomaksi. Eli mielestäni ei saa olla salaisuuksia.
Ajatuksissani oli juuri se, että vaikkei "sallisi" toisen salaisuuksia, niitä on kuitenkin ihan varmasti. Vähän realismia peliin, niin kyllä se siitä.
Itse olen viestitellyt entisen poikaystäväni kanssa jo pari vuotta, hänen aloitteestaan se alkoi. Tosi harvoin viestitellään ja asiassa on pysytty. Oma mieheni tietää, että olen yhteydessä exään, mutta veikkaan että hänen vaimonsa ei tiedä (kaikki mailit tulevat työaikana ja perhejutuista hän ei puhu ollenkaan).
Nyt sitten viime vuonna kuitenkin tein tätä viestittelyä varten sellaisen email-osoitteen, jota mieheni ei tiedä ja minulla on välillä tosi huono omatunto siitä. Juttu oli vaan niin, että halusin pystyä puhumaan tarvittaessa meidän vanhasta suhteesta exän kanssa ja yleensäkin ihan kaikesta ilman, että mieheni pystyisi edes teoriassa niitä juttuja lukemaan. Ei hän postejani lue, eikä minua mistään epäile (ei ole syytäkään), mutta varmuuden vuoksi tällaisen salaisuuden tein.
Haluan vaan yksinkertaisesti pitää itselläni jotain ihan omaa, oman jutun ja suhteen, vaikkakin ihan viattoman sellaisen. Ja tietysti viisaampi minäni kysyy, eikö kuitenkin mulla ole pahatkin mielessä? Joskus käyn aika kiivasta keskustelua itseni kanssa, tajuan että heikolla hetkellä minäkin voisin sortua pettämään ja että tällainen postittelu ei auta vahvana pysymistä yhtään. Mutta en osaa laittaa pistettäkään jutulle, olen siis heikko ja huono ihminen sillä tavalla. No, ainakin omatuntoni soimaa, joten paatunut en ole:)
Eli miehesi asemaan heittäytyen: jos viestit kerran ovat ihan viattomia, niin tod.näk. se suhdekin on viaton. Se, onko kyseessä takaportin piteleminen, jää vain nähtäväksi. Voihan olla, että miehesi on kuten minä: haluaa pitää ja vaalia sellaista suloista muistoa, josta ei oikein luopuakaan voi. Ei se silti tarkoita sitä, että hän ei rakastaisi sinua ja olisi loppupeleissä sinulle uskollinen.
Mielestäni se, joka väittää kertovansa puolisolleen absoluuttisesti kaiken, valehtelee. Kaikilla meillä on pimeä osastomme, joillakin se on jokin konkreettinen asia kuten minulla, joku toinen vain fantasioi. Salaisuuksia ja yksityisiä asioita pitää ollakin, jotta parisuhteessa säilyisi myös erillisyys, jonka vastapainona on sitten yhteisyys.
kuinka paljon tuska se pettäminen sille toiselle osapuolelle aiheuttaa. Lapset vaistoavat myöskin tilanteen ja joutuvat aivan syytömänä kärsimään "aikuisten" toilailuista. Ja kaiken huippuna on nämä, jotka tuovat taudit tuliaisina.
Kyllä siinä on rakkaus kaukana. Jos joku moista jännitystä elämäänsä tarvii, niin extreme-lajeja on varmasti kaikille sopivia, eikä varmasti ketään loukkaa.. Vastuutonta toimintaa, edes lapset ja teinit ei pysty moiseen.
..siitähän se aina alkaa, viatonta viestittelyä...hah hah...! Ja ensimmäinen askel vakavampaanpäin otettu (..email-osoitteen, jota mieheni ei tiedä..)! Eli, jos miehes harrastais samaa, salaa tollasta..eikö muka yhtään panis miettimään, mitä se viestittää, miks salaa yms?
Ja jonkin ajan kuluttua laitat sitten tänne vistiä "apua, olen pettänyt miestäni exän kanssa" tai "jäin kiinni pettämisestä" ja kerrot kuinka viattomasti se alkas!!!
Ja olisin sitten varoittava esimerkki muille:)
Ajattelin vaan sanoa sille alkuperäiselle kirjoittajalle, että mies voi tosiaan pitää yllä ihan viatonta suhdetta, niinkuin omanikin tällä hetkellä on. Mutta mitä siitä seuraa, sitä ei kukaan vielä tiedä ja kaikkeen täytyy sitten varautua.
Itse en haluaisi löytyä tulevaisuudesta pettäjien kirjoista, joten viestittelen tosi harvoin ja varovasti. Mutta kun olen sen verran monessa liemessä keitetty, niin en luota keneenkään, en edes itseeni näissä jutuissa. Ja kyllä: jos oma mieheni "jäisi kiinni" salaisesta osoitteesta, epäilisin kyllä heti pahinta.
Tässä täytyy vain toivoa, että hyvä voittaa... Kun elämässä on onneksi niin paljon muutakin tekemistä ja mielenkiinnon kohteita, niin ehkä se exä ei koskaan enää tule olemaan muuta kuin satunnainen kirjeenvaihtokaveri.
Tuosta lopusta saa jotenki sen käsityksen, että tuntees exää kohtaa ei oo aivan "kunnialliset"?
Ja se, että sanot "..täytyy vain toivoa..", tarkoittanee, että et aio itse yrittää asiaan vaikuttaa? Annat tulla mitä tulee, oli se mitä oli? Silloin ymmärrät, että sitä tulee mitä tilaat!
"..joka väittää kertovansa puolisolleen absoluuttisesti kaiken, valehtelee"
Ja realistit eivät edes oleta haluavansa tietää kaikkea. Kontrollifriikeillä taas on vaikeaa... ja siitä he mielellään syyttävät kaikkia muita paitsi itseään ja omia pinttyneitä asenteitaan. Juu, se on aina joku toinen, jonka on muutettava tapojaan/ajatuksiaan/asenteitaan/näkemyksiään.
No nyt näin vahingossa viestin, miten heidän rakastelu oli ollut ihanaa, hyvää yötä ja suukkoja.
Et se siitä viattomasta viestittelystä, oli mies varmaan poistanut aikaisemmin kaikki vähänkin arkaluontoiset viestit.
Jotenkin aavistin tälläistä, on kamalaa olla oikeassa. Nyt haluan koko miehestä eroon, olkoon ihanan exän kanssa....olen ihan raivona.
En osaa sanoa,kun en tiedä että onko seuraava tapaus pettämistä; kaverini avovaimo kävi tyttöjen kanssa bilettämässä ja oli siellä tavannut miehen jonka kanssa olivat vaihtaneet puhelinumeroita ja nyt ovat soitelleet viikkojen ajan ja kun kaveri oli kysynyt kuka tuntematon numero soittaa,niin avovaimo oli valehdellut että yksi tyttökaveri vaan(jäi kiinni), kuulemma että ei tulisi pahamieli kaverilleni. Ei kuulemma ole ollut mitään muuta kuin keskustelu kaveri,kun ko.miehellä on
omia parisuhde ongelmia?
Onko pettämistä valehdella soittajan henkilöllisyys?Pitää puhelinystävää nainen-mies.