Siis varmaan oon tulossa hulluksi... Tää on niin uskomatonta! Tulin kesäksi kotiin (Kuopioon) kun sain täältä kesätöitä, enkä ois ikinä uskonu...
Jotain 3 viikkoo sitten oltiin siskon kans kaupungilla, kun näin yhen miehen. Siinä oli jotain, mikä jäi mieleen, en tiiä... Ainakin se on aika kivan näköinen... :) No sitten, muutama päivä myöhemmin, olin taas kaupungilla ja TAAS näin sen saman miehen. Se kulki Anttilassa ostoskorin kans ja meni ihan mun vierestä ohi ja katsoikin muhun ohi mennessään. Ei mitenkään erikoisesti siis, vaan niin kuin nyt ihmiset katsoo toisiaan ohi kulkiessaan. Sillä oli ihan uskomattoman lempeet, ruskeet silmätja semmonen tosi ystävällinen pieni hymy huulilla. Ja minä tietty olin ihan myyty...
Siis ei tästä tule mitään. Tai sitten tästä tulee romaani... :) Oon nähny sen miehen vielä pari kertaa myöhemminkin ja haluaisin ihan mielettömänä tutustua siihen. En oikeesti tiiä mikä siinä oikein on, ikinä en oo näin pöljäksi itteeni tuntenu. Mut jotenkin se on vaan niin söpö, mut samalla jotenkin hirveen miehekäs. Ja kyllä se on myös tosi komee... ainaki mun mielestä.:) Sillä on sellaset ruskeat, vähän pidemmät hiukset, sit sen sänkinen ja vahva leuka on jotenki tosi sexy... (ÄÄK! *punastuu*), kauheen pitkä se ei oo, varmaan jotain 175 ehkä, vaikee sanoo ku sillä on siis aivan mielettömän hyvä ryhti, ihan ku jollain sotilaalla (ja jotai sellasta on sen leuassaki ja muutenki olemuksessa, en tiiä... Mut ei se varmaan oo sotilas, kun sillä on niin pitkä tukka :)) Eikä mua siis sen pituus millään tavalla haittaa, itekkin oon vaan 158 senttinen. Mut siis...
Voisin tosiaan näköjään kirjottaa romaanin tästä miehestä, enkä silti pääse asiaan, on se niin tainnu vetää multa nyt maton jalkojen alta pelkällä olemassaolollaan. :)
Mutta se ongelma, tai siis ONGELMA, on se ainakin noin iso. Siis, miten voi tutustua johonkin tuntemattomaan ihmiseen jonka on vaan nähny muutaman kerran kaupungilla? Siskon ja kavereiden kans on kyllä käyty baareissa jne, mut ei sitä miestä siellä oo näkyny tai mulla on ainaki ollu vaan niin huono tuuri. Syksyllä lähen taas opiskelemaan Hesaan ja ihan HIRVEELTÄ tuntuu ajatus, että en ehkä saa mitään mahdollisuutta tutustua tähän mieheen. En voi mistään tietää edes, onko se vapaa. Sormusta sillä ei oo, tiedän ku näin sen toisenki kerran läheltä yks päivä kun se poltti tupakkaa Sokoksen edessä just ku mentiin siskon kans sisälle. (Siis tupakointi on ainoo miikka koko miehessä, mutta ehkä se jättäs sen, jos löytäs jotakin parempaa. :))
Mutta siis miten tällaisessa tapauksessa vois tutustua? En kait voi vaan mennä jutteleen sille, varmaan aattelis, että mikähän hullu akka tuokin on... Ja kun en millään voi tietää, onko se vapaa. Jotenkin tuntuis niin uskomattomalta, että SE mies vois enää olla vapaa.
Ja jos jotku miehet on jaksanu lukea tänne asti, niin mites naisen ikä vaikuttaa miesten kiinnostukseen? Luulen nimittäin että mun "ihastus" on suunnilleen jotai kolmikymppinen kun taas itte oon "vasta" 22. Pitääkö tuon ikäset miehet mun ikäisiä tyttöjä vielä ihan pentuina tai jotai? Mielestäni oon kuitenkin jo vähän elämää ja maailmaakin nähny, enkä siis silleen ole enää ihan mikään "pikkutyttö" kuitenkaan. Vai vaatiiko kolmikymppiset miehet, että naisella on jo kaikki opiskelut tehty ja työpaikka jne? Vai onko nuo kuitenkin ihan epäoleenaisia juttuja? Itte valmistun kuitenkin jo parin vuoden päästä...
Haluaisin vaan niin kovasti tutustua... et tulee melkein itku jos miettii ettei ehkä saa mitään mahdollisuuksia...
Kiitti jos jaksoitte lukea ja vaikka jonkun hyvän vinkinkin jättää... Hyvää kesän jatkoa kaikille! )
Jotain 3 viikkoo sitten oltiin siskon kans kaupungilla, kun näin yhen miehen. Siinä oli jotain, mikä jäi mieleen, en tiiä... Ainakin se on aika kivan näköinen... :) No sitten, muutama päivä myöhemmin, olin taas kaupungilla ja TAAS näin sen saman miehen. Se kulki Anttilassa ostoskorin kans ja meni ihan mun vierestä ohi ja katsoikin muhun ohi mennessään. Ei mitenkään erikoisesti siis, vaan niin kuin nyt ihmiset katsoo toisiaan ohi kulkiessaan. Sillä oli ihan uskomattoman lempeet, ruskeet silmätja semmonen tosi ystävällinen pieni hymy huulilla. Ja minä tietty olin ihan myyty...
Siis ei tästä tule mitään. Tai sitten tästä tulee romaani... :) Oon nähny sen miehen vielä pari kertaa myöhemminkin ja haluaisin ihan mielettömänä tutustua siihen. En oikeesti tiiä mikä siinä oikein on, ikinä en oo näin pöljäksi itteeni tuntenu. Mut jotenkin se on vaan niin söpö, mut samalla jotenkin hirveen miehekäs. Ja kyllä se on myös tosi komee... ainaki mun mielestä.:) Sillä on sellaset ruskeat, vähän pidemmät hiukset, sit sen sänkinen ja vahva leuka on jotenki tosi sexy... (ÄÄK! *punastuu*), kauheen pitkä se ei oo, varmaan jotain 175 ehkä, vaikee sanoo ku sillä on siis aivan mielettömän hyvä ryhti, ihan ku jollain sotilaalla (ja jotai sellasta on sen leuassaki ja muutenki olemuksessa, en tiiä... Mut ei se varmaan oo sotilas, kun sillä on niin pitkä tukka :)) Eikä mua siis sen pituus millään tavalla haittaa, itekkin oon vaan 158 senttinen. Mut siis...
Voisin tosiaan näköjään kirjottaa romaanin tästä miehestä, enkä silti pääse asiaan, on se niin tainnu vetää multa nyt maton jalkojen alta pelkällä olemassaolollaan. :)
Mutta se ongelma, tai siis ONGELMA, on se ainakin noin iso. Siis, miten voi tutustua johonkin tuntemattomaan ihmiseen jonka on vaan nähny muutaman kerran kaupungilla? Siskon ja kavereiden kans on kyllä käyty baareissa jne, mut ei sitä miestä siellä oo näkyny tai mulla on ainaki ollu vaan niin huono tuuri. Syksyllä lähen taas opiskelemaan Hesaan ja ihan HIRVEELTÄ tuntuu ajatus, että en ehkä saa mitään mahdollisuutta tutustua tähän mieheen. En voi mistään tietää edes, onko se vapaa. Sormusta sillä ei oo, tiedän ku näin sen toisenki kerran läheltä yks päivä kun se poltti tupakkaa Sokoksen edessä just ku mentiin siskon kans sisälle. (Siis tupakointi on ainoo miikka koko miehessä, mutta ehkä se jättäs sen, jos löytäs jotakin parempaa. :))
Mutta siis miten tällaisessa tapauksessa vois tutustua? En kait voi vaan mennä jutteleen sille, varmaan aattelis, että mikähän hullu akka tuokin on... Ja kun en millään voi tietää, onko se vapaa. Jotenkin tuntuis niin uskomattomalta, että SE mies vois enää olla vapaa.
Ja jos jotku miehet on jaksanu lukea tänne asti, niin mites naisen ikä vaikuttaa miesten kiinnostukseen? Luulen nimittäin että mun "ihastus" on suunnilleen jotai kolmikymppinen kun taas itte oon "vasta" 22. Pitääkö tuon ikäset miehet mun ikäisiä tyttöjä vielä ihan pentuina tai jotai? Mielestäni oon kuitenkin jo vähän elämää ja maailmaakin nähny, enkä siis silleen ole enää ihan mikään "pikkutyttö" kuitenkaan. Vai vaatiiko kolmikymppiset miehet, että naisella on jo kaikki opiskelut tehty ja työpaikka jne? Vai onko nuo kuitenkin ihan epäoleenaisia juttuja? Itte valmistun kuitenkin jo parin vuoden päästä...
Haluaisin vaan niin kovasti tutustua... et tulee melkein itku jos miettii ettei ehkä saa mitään mahdollisuuksia...
Kiitti jos jaksoitte lukea ja vaikka jonkun hyvän vinkinkin jättää... Hyvää kesän jatkoa kaikille! )
Vastaukset 12
Vanhimmat
Juttusi on kovin tutun oloinen sillä erolla kiinnostukseni kohde ollut nainen ...
Mitä jos (?) seuraavan kerran kun näet painu perään ( esim. kaupassa ) ja tee asiaa läheiselle hyllylle .
Ehkä voit vaikka kysäistä jostakin jostakin tuotteesta häneltä - sillä ainakin "keskustelun pään " auki ?
Onnea ...:D yritykselle .
sieltä pilvilinnoista! Pari kertaa panee sua ja se on siinä.
kannattaa mennä kirjastoon ja nykäistä rohkeasti sitä miestä hihasta ja kysyä vaikka kahville tai kävelylle ja mennä sitten kahville tai kävellylle.
Hei Toukka!
Kirjastoon? En oo kyllä nähny sitä kirjastossa... Mistähän tuo tuli sulle mieleen?
Menisin kyllä vaikka Timbuktuun tai ihan minne vaan, jos vain tietäisin että se olis siellä. Sais ees nähhä sitä... Muutaman kerran oon sen ees nähny ja aina jossain keskustassa, torin lähellä. Oon ite asissa miettiny, että ehkä se asuu tai on töissä jossain siinä lähellä...
Ja enhän minä kuitenkaan voi mihinkään kirjastoon muuttaa asumaan vaan sen vuoksi, että JOS se mies sattus JOSKUS siellä käymään! :) Ja kun oon vielä töissäkin, niin en voi ees kaikkea aikaa kuluttaa vaan torilla istumassa ja odottamassa.
Mutta kiitos sinullekin ystävällisestä vastauksesta! :)
huomata että vielä 22-vuotiaanakin voi olla vielä noin "teini". Toivottavasti saan joskus jonkun kivan tytön tuntemaan itsestäni noin.. ja toivottavasti se tunne ei olisi turhaa ennakko-odotusta.
'Pitääkö tuon ikäset miehet mun ikäisiä tyttöjä vielä ihan pentuina tai jotai?'
Eipä siellä yläpäässä vielä tuon ikäisenä paljoa elämänkokemusta ole, joten kiinnostus siirtyy alapäähän. Paras ikäero on käytännössä 0-5v nuorempi nainen, siis pitkässä suhteessa. Onhan niitä muitakin nähty, mutta yleistyksenä näin.
Taka-ajatuksena tietenkin se, että jos nyt päräyttää käymään vaikka vähintään 10v kestävän suhteen, niin 22 ei ole vielä tarpeeksi baanalla ollut, vaan sinne tulee lähtö takaisin ja siinä vaiheessa yli nelikymppinen ukko lentää pellolle että vinkuu. Ja siinä iässä flaksi vajaat kolmikymppästen naisien kanssa, jotka jo paremmin pystyisivät sitoutumaan, ei enää ole kaksinen. Vedonlyöjä sanoisi että huonot kertoimet.
Oikeasti tulen ihan hulluksi kohta varmaan! Mentiin siskon ja kamujen kans baariin, mut mun oli pakko lähtä kesken pois ja tulla kotiin, kun en voi muuta ajatella ku tuota miestä! Uskomatonta! Siskokin jo ihmettelee, että mikä mua vaivaa. Miten siis voi jollakin ihan tuntemattomalla olla tällanen vaikutus. Oikeesti... Mulla on siis tosiaan suorastaan ikävä sitä.
Mutta kiitos vastauksista, kaikille. Vaikka, jotkut vastaukset oli kyllä vähän, hmm... Miks jotku heittää jotain "panee sua kahdesti ja häviää" tai jotain muuta vastaavaa? Jos pittää toisen hullutteluja ihan typerinä, niin ei silti olis pakko laittaa tollasia ikäviä kommentteja. Minä ainakin haluan uskoa kaikista ihmisistä hyvää niin kauan, kuin ne ei mulle tai mun rakkaille mitään tee. Naivia kyllä varmaan, tunnustan, mutta silti. Ainakaan en halua kyynistyä niin ku jotku...
Kiitos hyvistä vinkeistä. Itte kyllä olin jotakin samansuuntaisia ajatuksia miettiny. Oon vaan niin toivottoman ujo. Ja mitä ihmettä minä keksisin siltä kysyä vaikka kaupassa? Että hei, onkohan nää murot hyviä??? :) Varmaan se huomais heti, missä mennään, kun punastelisin ja änkyttäisin ja varmaan lopulta juoksisin karkuun.
Ja noloa, jos se onkin varattu... Se mua pelottaa melkein ihan eniten. Siis että sillä ois kuitenkin jo joku toinen.
En siis tosiaan tiiä, mitä tehhä. Paitsi tulla varmaan vähitellen hulluksi. Siis miksi pittää elämän olla niin vaikeeta?
Nyt meen kyllä nukkumaan. Jos mulla on onnea niin ehkä näen sen vielä joskus ja ehkä uskaltaisin mennä vaikka jutteleen.
Kiitos kaikille, jotka kannusti minua näissä hulluissa suunnitelmissa! :)
laittaa sulle kommenttia! tänne asti luin sun tarinaas ja mulla välähti tosi "hyvä" idea! käske joku kamuistas kyttäämään sitä ja vakoileen että mitäs tämä on miehiään.. eikö ookki hyvä idea.. minusta ainaki:) ja sen vakoilijan kannattaa olla ehkä poika tai muuten se sun miehes saattais vahingossa ihastua siihen. ja jos se ihastuu siihen vakoilijaan ku se on poika niin sitte ei oo sulla pullat hyvin uunissa.
ps. hyvää kesää ja onnea metsästykseen!
Nyt vain on niin, että sinun täytyy käydä siellä kaupassa edelleen ja edelleen, jos mies on kiinnostunut sinusta, kyllä hän sinne tulee...samoihin aikoihin, kuin ennenkin.
Sitten vain kaunis hymy "ilmaan"
Kannattaa mennä samaan kassajonoon ja sitkun siltä puuttuis vaikka 20 centtii niin antaa sille ettei sen tarttis viedä vaikka maitoa takas maitohyllyyn :) Siitä pääsisi ainakin alkuun ja sitte vois kysyä mitä se harrastaa ja ilmestyä sattumalta harrastaa samaan harrastukseen ;)
Nyt ei kyllä tuu mun miehen mehtuusta mittää! Varmaan en ennää ikänä nää sitä, niin se varmaan on. Ja jos näkisinki, niin en taatusti kuiteskaan uskaltas mennä sille jutteleen.
Eilen oli jo pakko kertoo siskollekkii. Kuulema oon ihan hullu. :(
Itse ainakin tulisin hyvälle mielelle enkä tosiaan nolais naista joka tulisi kysymään vaikka keskellä päivää keskellä kaupunkia kahville. Jos se mies on sun arvoinen niin ei sekään sua nolaa. Niin miehet kuin naisethan tykkää jos niistä ollaan kiinnostuneita. Suoraan juttelemaan vain! Itselläni samankaltainen ongelma mutta olen jo jutellut tytön kanssa koulussa - vielä tarttis kahville pyytää. :)