Olen ollut aviossa 37 vuotta saman äijän kanssa.Olen yrittänyt kaikin keinoin päästä miehestäni eroon, mutta en ole onnistunut. Olen yrittänyt johdatella asioita siihen suuntaan, että mies hakisi eroa, olisi aloitteen tekijä.Miten saisin mieheni löytämään naisen, joka ottaisi minulta tämän taakan kantaakseen? Antaisin sen ilomielin! En näe muuta keinoa päästä hänestä eroon kuin toinen nainen! Onko kokemusta?
Oi jos oisit kultaseni
huonosti säilynyt
222928
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Samassa tilanteessa olet kuin minäkin olin.
Toivoin ihmettä tapahtuvaksi ja juuri tätä tulisipa-toinen-nainen-p..kaa veivasin mielessäni ihan hulluuteen saakka.
Kuitenkin asia on niin, että jos sinä tahdot miehestäsi eron, sinun täytyy ihan itse tehdä se päätös ja aloite, ei sitä kukaan muu voi puolestasi tehdä, ei vaikka sitä miten toivoisit.
Jokainen ottaa vastuun teoistaan, hyvistä ja pahoista ja kantaa myös teoistaan aiheutuneet seuraukset.
Ero ei ole helppo.
Olet sitä mieltä, että minä pakenen vastuuta, kun yritän saada mieheni hakemaan avioeroa. En ollut ajatellutkaan asiaa tuosta näkökulmasta ja rupesin miettimään.
Kyllä, olet oikeassa. Se on vastuun pakoilua.
Avioeron hakeminen on hyvä teko, tai paha teko.
Minun tapauksessani mies ei missään nimessä halua erota. Hänhän rakastaa minua yli kaiken. Jos minä haen eroa, mitä seurauksia siitä voisi olla?
Mies voisi juoda itsensä hengiltä, tai sitten raitistua ja ryhdistäytyä.
Mies ei selviäisi jokapäiväisistä rutiineista kuten laskut, pankki, apteekki jne, tai sitten hän oppisi ne hyvin sujuvasti.
No tässä oli vain pari esimerkkiä.Kysymykseni kuuluu: Jos pahin toteutuu, olenko minä siitä vastuussa?
Ehkä olen juuri siitä syystä kitunut tässä avioliitossa, kun olen pelännyt vastuuta siitä, että miehelleni kävisi huonosti.
Kuulehan! Sinulla on vain yksi elämä, mieti miten sen käytät.
Itse elin kulissia vuosia. Ei ollut riitaa, muttei mitään yhteistäkään. Olin hyvä vaimo: hoidin lapset, kodin ja talouden. Miehen tehtäväksi jäi tuoda rahaa taloon.
Jossain vaiheessa tajusin, että olisin kaivannut rakkauttakin, vaan mies ei. "Mitä ihmettä sillä rakkaudella on avioliiton kanssa tekemistä?", kysyi hän. Siinä vaihessa tajusin, että olen aivan vääränlaisen henkilön kanssa naimissa.
Sitten se alkoi: ero. Opetin miehen mm. hoitamaan raha-asioitaan itse. Ennen hänelle oli riittänyt käteisen nosto automaatista. Olisitpa ollut sinäkin näkemässä sitä ilmettä ja kuulemassa hänen kommenttiaan, kun näytin, miten verkkopankki toimii: "ai täällähän näkee tilitapahtumat". Että silleen.
Nyt on erottu ja exällä uusi elämä. Toivon mukaan osaa elää, mutta minä en ole siitä vastuussa. Olen vastuussa omasta elämästäni ja lapsistani. Olen enemmän kuin tyytyväinen ratkaisuuni.
vai olet vastuussa lapsistasi,ja ex ei ole vai.exsälläsi ei ollut lapsien teossa mitään osaa niinkö?.tuollaisia itsekkäitä naisia just miehet vihaa.muista että veit lapsiltasi isän.
Toivoin muutaman vuoden, jotta tulisi joku nainen, johon äijäni rakastuisi niin, että voisin hyvällä omallatunnolla hakea eroa. Sellainen nainen ilmaantuikin! Hain eroa ja exäni rypee kai vieläkin syyllisyydessään. Minut kuitenkin yllätti se suuri mustasukkaisuus, mikä minut valtasi kun mies kelpasi toisellekin. Ero ei ole ollut todellakaan helppo, yli kolmessakymmenessä vuodessa sitä niin tottuu toiseen, että yksin olo yllätti minut pahasti. Virallisesta erosta on nyt vuosi ja alan jo olla voiton puolella. Suru on kuitenkin surtava. Tosin surressani mietin, mitä minulla oli ikävä...ei mitään siitä avioliitosta. Surin sitä, mitä se olisi voinut olla...mutta kun ei ollut. Vuoden jälkeen alan olla voiton puolella ja todella tyytyväinen nykyiseen itsenäiseen ja vapaaseen elämään.
Taidan jo nykyään mielessäni kiittää sitä toista naista, sillä ilman häntä en olisi kyennyt eroa hakemaan, mies olisi nimittäin halunnut pitää meidät molemmat.
Sinulle sanoisin vain, että varaudu yllättäviin tunteisiin. Hmmm...neuvo miehesi nettiin, siellä yksitotisimmatkin miehet villiintyvät.
MIehenikin ( lähes 60v. ) löysi sieltä leskirouvan (yli 5o v. ) ja vaikka kuinka olisi mies hänet vaimokseen ottanut, niin nainen halusi vain seksiä ei vakituista suhdetta. Mies "rakasti" niin hullun lailla, mutta kun ei saanut mitenkään vastarakkautta, joutui tyytymään seksiin. Minusta häntä kaytti tämä nainen hyväkseen. Ihmiskauppaa siis!! No se siitä.
Luin moneen kertaan viestisi , ja voin hyvin kuvitella tilanteen: tuttuja asioita tuokin, että pitäisi päästä hyvällä omallatunnolla eroon.Minä vaan menetin tilaisuuteni 20 vuotta sitten. En ollut silloin vielä valmis luopumaan yhteisestä elämästä. Minunkin äijäni olisi halunnut pitää sekä minut että sen toisen naisen. Pakko on tunnustaa, että silloin oli kuvioissa puoleltani pikkasen mustasukkaisuutta ja lapsi vaikutti myös asiaan.
Miehelläni on kyllä ollut naisrintamalla vipinää kaikki nämä vuodet, mutta nyt alkaa kai vanhuus vaivata. Pitäisi löytyä sellainen vakituinen, mutta äijällä taitaa olla rima liian korkealla, kun narsistisella luonteellaan ei ymmärrä, että hapset alkavat harmaantua!
Olen yrittänyt netistäkin peräti etsiä valmiiksi sopivia naisia, mutta se näyttää menevän leikiksi. Hänhän rakastaa minua yli kaiken!
olevani ainut tällaisissa toiveissa ja nyt luin meitä olevan muitakin. Ehkäpä vielä??
Hups vain!!
Mitä ihmettä kirjoitat. oletkos sairas!
Miten kukaan voi ajatella noin!
Jos sinua petetään, hakataan juodaan mitä vain, sinä sinä itse olet vastuussa siitä mitä sen jälkeen tapahtuu, sinun täytyy itse
on väärin tehdä noin, ota vastuu ja hae se ero tai kerro sille mihelles että saa OIKEIN luvan mennä naimaan toista. sitähän se on sitten sulla on helpompi hakee ero, ei taida olla miehes mitään vikaa vaan sinusssa.. Voi voi emme naiset osaa ees itse tehdä ero päätöstä?????Siihekin me haluamme toisen löytävän naisen,,,
TOIVON totisesti että miehes löytääkin ja lähtee jo tänään!!
Onnea vaan sullekkin elämääs. vai sääliin!!
Pakkaat kamppeesi, puolet yhteisestä omaisuudestanne, ellei ole avioehtoa. Ja häivyt. Käyt jättämässä erohakemuksen käräjäoikeuteen. Noin 6 kk sen jälkeen käyt jättämässä toisen vaiheen edellyttäen että ukkos on saanut ykkösen tiedoksi. Sitten vaan odottelet ja koko sen ajan voit elää ihan vapaasti omaa elämää.
Tai: voit kertoa ukolle mikä sinua oikeasti mättää ja katsoa reagoiko se siihen mitenkään. Voihan olla että saat täydet sympatiat ja mies johon 37 v sitten (tai enemmänkin) rakastuit, osoittautuu juuri samaksi mieheksi kuin silloinkin. Voi olla myös että ukko sanoo. TOTA OLEN ODOTTANUT VIIMEISET 20 VUOTTA.
Puhu tai toimi puhumatta. Tuollá jökötyksellä et saa mitään aikaan.
Tyypillistä suomalaiselle hyvinvointi-lötkö-naiselle:
odotetaan että joku tulee ja korjaa/ratkaisee ongelman pois
ETTEI ITSE TARVISI TEHDÄ MITÄÄN.
EIKÄ EDES OSATA HÄVETÄ!
niin pirusti!
Hyvä, tulihan sieltä kipakampaakin tekstiä!
Kertokaa joku minulle tuosta vastuusta, mitä se käytännössä merkitsee? Minä hölmö luulin saavani aikaan lempeän eron: mies pääsee minusta ja minä miehestä, molemmat ovat tyytyväisiä, eikä kanneta kaunaa. Ei sellaista lempeää eroa taida olla olemassakaan!
Joo nyt järki käteen ja jos haluat erota ala siitä nyt ihan vain itse puhumaan, tosiaan se toinenkin voi olla ihan tyytyväinen siihen juttuun, mutta että yrität sitä muualle naiselle tyrkyttää on toisaan sairasta touhua, jos ei noin monen avioliitto vuoden jälkeen osata enään puhua niin eropaperi vain pöytään ja siitä se sitten lähtee. pakko on jutella miten hoidetaan, joo ei varmaan mitään helppoa ero ole koskaan tai sitten sitä ei ole edes rakkaudesta solmittu sen voin uskoa, aina on sitten sanomista aina tulee rahasta tai omaisuudesta muuten, mutta PUHUMLLA kaikki hoituu!!
Nyt sitten vain tuumasta toimeen ja kerro se jo tänään,,,,,,
vielä on kesää jäljellä
Luuletko, että ei ole puhuttu! Äijä ei vaan usko, että olen tosissani!
kuinkas te nyt haette eroa, yli 70 avioliitovuoden jälkeen? - Eipä ennen kehdattu, nyt on nuorinkin sitten kuollut, jotta nyt ollaan vapaita!
lupasin 200 euroa eräälle kauniille naiselle jos se vain saa sen miehen körilään ansaan ja vielä tosisteet päälle. Kurjaa on ja kurjemmaksi muuttuu...
Ja sitten alkaisit syyttää sitä toista naista erostanne? Älä kuvittele että kukaan haluaa tuohon lankaan mennä. Menin, näin ja häivyin. Nyt akka valittaa kun miehellään ei ole enää ketään. mies on paskana kun ei saa rauhassa elää eks akkansa vahtaamiselta. Ollaan miehen kanssa kavereita, ystäviä edelleen, mutta sen eks akka ei tiedä.
No jos on umpirakastunut ei kai silloin tarvitse vahdata eks akkaansa, vai eks akkako se teillä vahtaa ukkoa´? Minä en vahtisi ketään, minulla on mielenkiintoisempaakin tekemistä! Syyttäisi en ketään muuta kuin itseäni siitä, että suostuin kerran äijän kosintaan!
että kyllä niitä lankaan menijöitä aina löytyy. On Suomessakin sen verran uusioperheitä, että kelpaa todistukseksi.
Meillä kävi toisin päin. Mies tiuskahti muutama vuosi sitten suutuksissaan, että toivoo minun löytävän uuden miehen, jotta pääsisi minusta. Ei seuraavana päivänä kuitenkaan halunnutkaan erota. Alkuvuodesta muutti omaan osoiteeseen (20v jälkeen) ja elää nyt onnensa kukkuloilla elämänsä naisen kanssa.
Minua järkytti toiselle miehelle tyrkyttäminen... kas kun ei järjestänyt valmiiksi liittoa puolestani! Tuntuisi tällainen touhu sopivan johonkin muuhun kulttuuriympäristöön paremmin, kuin tänne pohjolaan.
Jatkuva naistenmetsästys, ei väliä naisen iällä eikä muullakaan, pääasia, että jatkuvasti oli jotakin tekeillä. Ei sellaista tilaisuutta tai tapahtumaa, etteikö jotakin vehtaamista olisi ollut. Sukulaisetkaan eivät saaneet olla rauhassa.
Donhuanismikin on nykyään luokiteltu psykoottiseksi sairaudeksi. YMMÄRRÄN HYVIN.