Olen nelikymppinen nainen, kolme lasta. Lisäksi vielä vapaa. Olen miettinyt sitä, että jos tapaan mukavan mieshenkilön lapsineen..miten heihin, siis lapsiin suhtaudun? Tarkoitan sitä, että omien lapsieni kanssa olen normaali, komennan, ojennan jne. Mahdollisen miesystävän lapset ovat minulle vieraita,ja pelkään, että olen heille mielin kielin. Käyttäydyn lipevästi heitä kohtaan omien lapsieni seuratessa äidin käytöstä; no näin äiti käyttäytyy toisia lapsia kohtaan..Lyhyesti sanottuna ja rivien välistä, en jaksaisi alkaa kasvattaa toisten lapsia, puhumattakaan tutustua vielä koko miesystäväni sukuun,häntä (miesystävää) kyllä vielä ei minulla ole edes unissanikaan. Olisiko parasta unohtaa miesystävän haku?
Onko teistä asia näin?
Hiitu
5493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta, tuskin se olisi kovinkaan "hankalaa". Kyllä luulisi siihen tottuvan, sillä jos tästä miehestä oikeasti välittäisi.
Riippuu melko pitkälti siitä, millainen on miehen huoltajuus lapsiinsa ja muutoinkin tällaisista asioista. Siitä siis, kuinka usein lapset ovat miehen luona tmv.
Periaatteessa äiti on vain äiti omille lapsilleen, varsinkin, jos näitä lapsia on itsellään. Mutta, hankala minun on sanoa, kun olen vielä näin nuori eikä lapsia minulla ole. Täytyyhän myös toisten lapsia kunnioittaa, vaikkei ne omia olisikaan.
eiköhän se riipu lasken iästäkin miten heihin suhtautuu...
parikymppisiin niin omiin kuin muiden lapsiin suhtaudutaan varmaankin melko aikuismaisesti.
teinit taitaa olla vaikeampia, mutta luottamus uusiin lapsiin saattaa löytyä omien lasten kautta.
koulu- ja leikki-ikäisiähän pitää vielä hoivata melko paljon, joten oli se oma tai toisen niin varmasti tulee tutuiksi ja oma käytös alkaa olemaan kaikkia lapsia kohtaan samanlainen.
mutta tosi on ettei sitä vanhemmiten enää jaksaisi hoitaa muidenkin lapsia, joten se on syytä tehdä selväksi heti suhteen alussa.
Hei!
Kirjoitit hienosti asiasta. Näin pitää toimia.
Omat lapset omia, toisen lapset toisen.
Minulle kirjoituksesi antoi lähes asiantuntevaa neuvoa. Liekkö olet sellainen. Kuitenkin fiksu kaveri. Olen samaa mieltä,ensin tutustutaan mies/naisystävään rauhassa, ennenkuin asiaan liittyy lapset. Hyvä kirjoitus!
Olin itse joskus suhteessa naiseen, jolla oli jo kaksi lasta aikaisemmasta suhteesta. Kirjoituksestasi tuli mieleeni, että unohdatko nyt tavallaan aikuisten olevan aikuisia ja lasten lapsia? Tarkoitan sitä, että uuden mahdollisen miesystäväsi lapset, olivatpa minkä ikäisiä hyvänsä, odottavat kuitenkin sinulta pohjimmiltaan vain sitä, että olet Aikuinen. Eivät he odota sinun olevan heidän kamunsa, vaan isän aikuinen ystävä, johon he sitten ehkä joskus oppivat luottamaan ja jopa hänestä välittämään. Tiedät itse äitinä, miten tarkat silmät ja vaisto lapsilla on. Kuvailemassasi skenaariossa minä olisin sinuna melkein enemmän huolissani miesystävän lasten reaktioista, jos yrittäisit heidän hyväntahtoisuuttaa "ostaa" mielinkielin olemalla. Muutoinhan kaikki lähistöllä olevat muksut, riippumatta sittä kenen ovat, ryhtyvät miettimään että millä ihmeen vilunkipelillä tuo "muija" nyt yrittää itseään tänne tunkea.
Kaikista tärkein asia uskoakseni, mitä lasten kanssa tulee ottaa huomioon, ovat erilaiset enempi vähempi avoimet hellyydenosoitukset seurstelevien aikuisten välillä silloin, kun lapset ovat näkemässä. Niin pientä lasta ei olekkaan, ettei se kiinnittäisi tällaiseen huomiota. Silloin mun mielestä kaikki halailut ja suukotukset tulee lasten nähden jättää tosi myöhäiseen ajankohtaan, eli tehdään sellaisia asioita lasten nähden vasta sitten, kun heillä on ollut aikaa ja kun he ovat uuteen kumppaniin tottuneet, hänet hyväksyneet ja parhaassa tapauksessa hänet myös omakseen ottaneet. Mitä nuoremmasta lapsesta on kysymys, niin sitä vahvemmin hän reagoi oman vanhempansa ja jonkun "vieraan" väliseen hellyyteen. Luulen että lapsen pitäisi olla itsensä jo ihan aikuinen, mielellään ainakin 3-kympin nurkilla, ennen kuin hänellä kenties omien kokemusten myötä olisi mahdollisuuksia suhtautua luontevasti vaikkapa äidin uuteen kumppaniin.
Tällaisia ajatuksia minulla. Uskon, että jos lapset löytää sinussa ensisijaisesti turvallisen, luotettavan, rajoja asettavan ja heistä huolehtivan aikuisen, niin vähitellen esteet myös uusioperheessä väistyy. Jos he taas löytävät sinussa isää lääppivän tekopyhän mielistelijän, niin ei varmaan kovin pitkään hyvin mene.
Rohkeutta ja viisuatta siis vain Sinulle, molempia tasapuolisesti. Älä kuitenkaan lasten takia juokse karkuun, jos uusi suhde yllättää.
t: mies*
Olen kyllästynyt siihen, että tavattuani jonkin mieshenkilön, pitää heti olla tutustumassa koko hiivatin sukuun. Siksi haluan olla vapaa.