Kuinka monta sinkkuvuotta takana? Ikä, sukupuoli, muita vapaaehtoisia tuntemuksiasi ko ajalta?
Itselläni n. 6,5 vuotta single playnä, ikä 28, mies. Tuntemukset: välillä v''uttaa rankasti, etenkin viimeisenä parina vuotena.. En juurikaan käy enää nykyään baareissa (enkä usko että baareista löytää muita kuin pintaliitäjiä), en harrasta mitään sosiaalista jne. Siinä syy näin pitkään yksinoloon. Syytän vain itseäni. Ja pikkuhiljaa vaivun...
Itselläni n. 6,5 vuotta single playnä, ikä 28, mies. Tuntemukset: välillä v''uttaa rankasti, etenkin viimeisenä parina vuotena.. En juurikaan käy enää nykyään baareissa (enkä usko että baareista löytää muita kuin pintaliitäjiä), en harrasta mitään sosiaalista jne. Siinä syy näin pitkään yksinoloon. Syytän vain itseäni. Ja pikkuhiljaa vaivun...
Vastaukset 9
Vanhimmat
sinkkuvuosia takana: 2,5 vuotta
ikä: 27 vuotta
sukupuoli: nainen
tuntemuksia: välillä ahdistaa kun ei ole omaa kultaa eikä baareissa kiinnosta juosta. välillä taas ihan jees-fiilis kun näkee lähipiireissä huonoja ihmissuhteita eikä halua olla itse samanlaisten ongelmien parissa.
ei ainakaan minua piristä.. Ensimmäisen syyn varmaan arvaatkin, mutta toinen syy on se, ettei itse voi automaattisesti olettaa kaikkien suhteiden menevän huonosti. Sehän siinä "helpottaa" kun ajattelee, että kun itse kuitenkin olisi tuollaisessa suhteessa.. Minä taas en voi ajatella muuten kuin että jos suhde ei toimi kunnolla, ei ole tutustunut toiseen kunnolla ennen suhdetta. Ja jotenkin tuntuu että nuo tutustumisen vuoden alkavat pikkuhiljaa olemaan mennyttä..
Pitänee vissiin tehdä sitten niinkuin nykyään on tapana: aloittaa tutustumatta "suhde", huomata ettei tuntemukset kohtaakaan, pettyä, ja huomata olevansa 30-vuotias. Ja aloittaa sama alusta.
-alkuperäinen viestittelijä-
En tarkoittanut asiaa ihan noin mustavalkoisesti :) Itselläni on vaan lähipiirissä näitä tapauksia, jotka ovat rynnänneet ilman sitä kunnon tutustumista suhteeseen, jopa kihloihin ja naimisiin. Sitten kun tämän nopean etenemisen jälkeen huomataankin, että "kukas muuten toi toinen onkaan" ja ollaan keskellä parisuhdehelvettiä ja lukuisia ongelmia juuri tästä syystä ettei toiseen olla edes tutustuttu ennen suhteen aloittamista. Siinäpä sitten mietitäänmitäs nyt, jaetaan astioita ja jopa kiistellään lapsista, niin näillä hetkillä tulee mieleen ajatus, että ihanaa olla sinkku eikä lähteä seurustelemaan vaan ensimmäisen vastaantulevan miehen kanssa välttääkseen yksinäisyyttä. Toivottavasti selvensi asiaa :)
On kolme sinkkuvuotta takana.. Tosin lähestulkoon siis aina sinkku ollut tähän asti, tällainen "nuori" kun vielä olen. Ikää minulle on karttunut 21 vuotta.
Nainen olen. Eipä juurikaan *ituta, sillä en ole huolinut ketään. Että tämä sinkkuus on lähinnä minun itseni aikaansaamaa. Mutta, kyllä sitä kaipaisi suhdetta kerrakseen.
Sinkkuus vuosii:
kolmas jo täys sitä ennen täydet 18 eli tuosta päätellen olen kerran elämässäni seurustellut.
Ikää:
kohta 23..
Suku puoli:
näkyy nimimerkis..
Tuntemuksii:
alan jo tottua... Tähä yksinäisyyteen mitä en nykyään edes huomaakkaan ja hiljaisuuteen eli, kun ei mitään tapahdu, kunpa tapahtuiskin, mut toisaalta haluan jonkun nuoren miehen seuraa varsinkin iltaisin. Oon masentunut ja usein itken itseni uneen. Muakaan ei baarit kiinnosta. Jotkut väittää, et mul on liian korkeet kriteerit, mut nykyään kattelen mihiä laidasta laitaan. Ennenhän mul oli tietty maku mut ei enää ehkä se oli yx syy tähä ikuiseen sinkkuuteen tai se et en osaa enkä uskalla (enää) tehdä aloitetta. Viel yksinäisempää on ku kaverit on näköjään nyt sitte unohtanut mut miestensä takii... Tää sinkkuus masentaa. Mut toisaalta kesähän on parasta aikaa sinkkuuteen:) Kumma ku toisilla vientiä riittää...
Aivan kamalaa puuhaa tämä sinkkuilu. Nyt äkkiä jotain sutinaa...
Mä olen aivan varma että jossain olet sinä unelmieni nainen vapaana vaaleat pitkät hiukset tuulessa hulmuten. Lähden ulos etsimään ja kun löydän se on menoa..
Niin, tiedä siitä sutinasta sitten, mutta täällä yksi sinkkunainen, 31v, sinkkuna yli 5,5v, asuinpaikka Hki. Ja pitkät vaaleat hiukset löytyy myös. =)
Aika tylsää tää kieltämättä on, kovasti tahtoisin jo löytää Elämäni Miehen, jos en Sitä Oikeaa (mahtaako vain yhtä Ainoaa Oikeaa ollakaan?, niin edes Yhden Niistä Parhaista Mahdollisista...
Pari kuukautta vuodesta vajaana. Tuntuu että suurinpiirtein eilen olin vielä varattu, aika on menny helvatun nopeesti.
Kyllä tässä tuntuu, etten ihan kynsin hampain harais vastaan, jos sellanen mukavan olonen tyyppi kävelis vastaan ja vetäis mukaansa.. Muttei vielä oo kerenny kamalasti masennella, kun on niin paljon tekemistä ja kiirettä pitää kovasti. Hauskanpito on aikaa vievä harrastus :)
2 vuotta sinkkuna ja olen 28v nainen. Suhde kesti 3 vuotta ja oli elämäni ainut parisuhde sekä seksisuhde.
Nooh, ei hyvältäkään tunnu, mutta tavallaan tähän alkaa jo tottua niin ettei osaa odottaakaan mitään muuta:/