Olipa kerran

Kun poika lakkasi murehtimasta kohtaloaan, hän huomasi ettei hän ollutkaan niin yksinäinen kuin mitä hän aikaisemmin kuvitteli. Hänellä oli paljon sukulaisia, ystäviä, tuttavia ja työtovereita. Poika havaitsi että hänen ympärillään oli paljon ihmisiä joista hän välitti ja joita hän arvosti ja jotka myös arvostivat poikaa ja välittivät hänestä. Kun poika alkoi arvostaa itseään hän ei enää pelännyt kertoa läheisilleen kuinka paljon hän heistä välitti eikä hän myöskään pelännyt ottaa vastaan kiintymyksen osoituksia. Lisäksi poika oli havainnut että parisuhde voi olla maailman yksinäisin paikka joten tämänkään vuoksi poika ei surrut kohtaloaan vaan päätti kulkea aina kadun aurinkoisella puolella ja nauttia täysin siemauksin kaikista niistä asioista mitä elämä tuo tullessaan.

Paha Setä kirjoitti:

Kun poika lakkasi murehtimasta kohtaloaan, hän huomasi ettei hän ollutkaan niin yksinäinen kuin mitä hän aikaisemmin kuvitteli. Hänellä oli paljon sukulaisia, ystäviä, tuttavia ja työtovereita. Poika havaitsi että hänen ympärillään oli paljon ihmisiä joista hän välitti ja joita hän arvosti ja jotka myös arvostivat poikaa ja välittivät hänestä. Kun poika alkoi arvostaa itseään hän ei enää pelännyt kertoa läheisilleen kuinka paljon hän heistä välitti eikä hän myöskään pelännyt ottaa vastaan kiintymyksen osoituksia. Lisäksi poika oli havainnut että parisuhde voi olla maailman yksinäisin paikka joten tämänkään vuoksi poika ei surrut kohtaloaan vaan päätti kulkea aina kadun aurinkoisella puolella ja nauttia täysin siemauksin kaikista niistä asioista mitä elämä tuo tullessaan.

Lainkaan kiistämättä pojan onnellisuutta,rohkenen kuitenkin väittää,että joskus harvoin,poika saattoi heittää ilmoille heikon,tuskin kuuluvan kuiskauksen,että "jos kuitenkin ja kertaheitolla.."

Paha Setä kirjoitti:

Kun poika lakkasi murehtimasta kohtaloaan, hän huomasi ettei hän ollutkaan niin yksinäinen kuin mitä hän aikaisemmin kuvitteli. Hänellä oli paljon sukulaisia, ystäviä, tuttavia ja työtovereita. Poika havaitsi että hänen ympärillään oli paljon ihmisiä joista hän välitti ja joita hän arvosti ja jotka myös arvostivat poikaa ja välittivät hänestä. Kun poika alkoi arvostaa itseään hän ei enää pelännyt kertoa läheisilleen kuinka paljon hän heistä välitti eikä hän myöskään pelännyt ottaa vastaan kiintymyksen osoituksia. Lisäksi poika oli havainnut että parisuhde voi olla maailman yksinäisin paikka joten tämänkään vuoksi poika ei surrut kohtaloaan vaan päätti kulkea aina kadun aurinkoisella puolella ja nauttia täysin siemauksin kaikista niistä asioista mitä elämä tuo tullessaan.

Poika on ollut tarpeeksi älykäs ja elämää janoava tehdäkseen omasta elämästään nautittavaa. Hienoa.

Pojan kannattaa kuitenkin muistaa, ettei kuitenkaan se hänen subjektiivisesta näkökulmastaan arvioimansa mies ole kuitenkaan niin kauhean nuhjuinen( after all, välttämättä), eikä nainenkaan lapsikatraansa kanssa ole välttämättä niin kauhean onneton, vaikka oliskin turvonnut.:P Poika voi arvioida vain pintapuolta, ja tekee hänkin arviointinsa aina omasta näkökulmastaan käsin.

Onnea silti pojalle suuresti! Poika on saavuttanut elämänsä kannalta varmastikin monia asioita, ja on mukavaa, että poika on onnellinen.:)

Paha Setä kirjoitti:

Kun poika lakkasi murehtimasta kohtaloaan, hän huomasi ettei hän ollutkaan niin yksinäinen kuin mitä hän aikaisemmin kuvitteli. Hänellä oli paljon sukulaisia, ystäviä, tuttavia ja työtovereita. Poika havaitsi että hänen ympärillään oli paljon ihmisiä joista hän välitti ja joita hän arvosti ja jotka myös arvostivat poikaa ja välittivät hänestä. Kun poika alkoi arvostaa itseään hän ei enää pelännyt kertoa läheisilleen kuinka paljon hän heistä välitti eikä hän myöskään pelännyt ottaa vastaan kiintymyksen osoituksia. Lisäksi poika oli havainnut että parisuhde voi olla maailman yksinäisin paikka joten tämänkään vuoksi poika ei surrut kohtaloaan vaan päätti kulkea aina kadun aurinkoisella puolella ja nauttia täysin siemauksin kaikista niistä asioista mitä elämä tuo tullessaan.

Miten käy jos poika ihastuu niin kovasti ettei saa mielenrauhaa?

kysyn vaan kirjoitti:

Miten käy jos poika ihastuu niin kovasti ettei saa mielenrauhaa?

silloin puolustus pettää pahasti ...

-PiiaM- kirjoitti:

Poika on ollut tarpeeksi älykäs ja elämää janoava tehdäkseen omasta elämästään nautittavaa. Hienoa.

Pojan kannattaa kuitenkin muistaa, ettei kuitenkaan se hänen subjektiivisesta näkökulmastaan arvioimansa mies ole kuitenkaan niin kauhean nuhjuinen( after all, välttämättä), eikä nainenkaan lapsikatraansa kanssa ole välttämättä niin kauhean onneton, vaikka oliskin turvonnut.:P Poika voi arvioida vain pintapuolta, ja tekee hänkin arviointinsa aina omasta näkökulmastaan käsin.

Onnea silti pojalle suuresti! Poika on saavuttanut elämänsä kannalta varmastikin monia asioita, ja on mukavaa, että poika on onnellinen.:)

..........

"Joskus sikari on vain sikari"
Sigmund Freud

Ihmisillä on järjenvastainen vimma hakea toisten sanomisista piilomerkityksiä, varsinkin sellaisia piilomerkityksiä jotka ovat itselle mieluisia. Yksi aika huvittava havainto on se, että tämän sinkut-palstan vakiokirjoittajista enemmistö näyttäisi olevan kaikkea muuta kuin sinkkuja. Lisäksi heidän vakaa käsityksensä tuntuu olevan että sinkkuus on jonkinlainen vamma tai vika eikä sinkku voi tai saa olla onnellinen omilla ehdoillaan vaan että kaikki sinkut etsivät epätoivoisesti parisuhdetta.

Tunnetteko te jonkilaista ylemmyyttä lukiessanne tälle palstalle tyypillisiä vuodatuksia tyyliin: "Pitäiskömuntehdä itsemurhakuneioo muijaajamäoonnjo 23vee eikänäinvanhastamuijatooenääkiinnostunu"?

Ilmeiseti teillä tirahtaa tällaisia lukiessa touhutippa housuun? Olisiko niin ettei se teidän parisuhteenne ei olekaan todellisuudessa niin auvoinen kuin yritätte itsellenne ja muille uskotella koska täytyy käydä täällä herkutelemassa joidenkin kirjoittajien alavireisillä kirjoituksilla. Luuletteko tosiaan että teistä tulee tällä tavoin onnellisia tai ainakin onnellisempia kuin muutama itsesäälissä rypevät yksilö tällä palstalla?

Tähän maailmankuvanne tulee sitten paha särö jos mieleen hiipii epäilys että sinkkukin voi elää onnellista ja täysipainoista elämää sinkkuna. Ja koska onnea on maailmassa vain rajallinen kiinteä määrä niin jos joku muu on onnellinen niin sehän on sinulta pois eiks je? Siksi toisen ilo pitää pilata koska täten oma onnellisuus lisääntyy?

Koittakaa nyt uskoa että kaikkien sinkkujen agendassa ei ole ykkösenä puolison hakeminen keinolla millä hyvänsä. On olemassa suuri joukko kaltaisiani jotka elävät elämäänsä sinkkuna olostaan häpeämättä nauttien. Jos elämä jossain vaiheessa tuo mukanaan parisuhteen niin se on prosessin sivutuote, ei elämän tarkoitus ja päämäärä.

Menikö perille vai haenko rautalankaa?

Paha Setä kirjoitti:

"Joskus sikari on vain sikari"
Sigmund Freud

Ihmisillä on järjenvastainen vimma hakea toisten sanomisista piilomerkityksiä, varsinkin sellaisia piilomerkityksiä jotka ovat itselle mieluisia. Yksi aika huvittava havainto on se, että tämän sinkut-palstan vakiokirjoittajista enemmistö näyttäisi olevan kaikkea muuta kuin sinkkuja. Lisäksi heidän vakaa käsityksensä tuntuu olevan että sinkkuus on jonkinlainen vamma tai vika eikä sinkku voi tai saa olla onnellinen omilla ehdoillaan vaan että kaikki sinkut etsivät epätoivoisesti parisuhdetta.

Tunnetteko te jonkilaista ylemmyyttä lukiessanne tälle palstalle tyypillisiä vuodatuksia tyyliin: "Pitäiskömuntehdä itsemurhakuneioo muijaajamäoonnjo 23vee eikänäinvanhastamuijatooenääkiinnostunu"?

Ilmeiseti teillä tirahtaa tällaisia lukiessa touhutippa housuun? Olisiko niin ettei se teidän parisuhteenne ei olekaan todellisuudessa niin auvoinen kuin yritätte itsellenne ja muille uskotella koska täytyy käydä täällä herkutelemassa joidenkin kirjoittajien alavireisillä kirjoituksilla. Luuletteko tosiaan että teistä tulee tällä tavoin onnellisia tai ainakin onnellisempia kuin muutama itsesäälissä rypevät yksilö tällä palstalla?

Tähän maailmankuvanne tulee sitten paha särö jos mieleen hiipii epäilys että sinkkukin voi elää onnellista ja täysipainoista elämää sinkkuna. Ja koska onnea on maailmassa vain rajallinen kiinteä määrä niin jos joku muu on onnellinen niin sehän on sinulta pois eiks je? Siksi toisen ilo pitää pilata koska täten oma onnellisuus lisääntyy?

Koittakaa nyt uskoa että kaikkien sinkkujen agendassa ei ole ykkösenä puolison hakeminen keinolla millä hyvänsä. On olemassa suuri joukko kaltaisiani jotka elävät elämäänsä sinkkuna olostaan häpeämättä nauttien. Jos elämä jossain vaiheessa tuo mukanaan parisuhteen niin se on prosessin sivutuote, ei elämän tarkoitus ja päämäärä.

Menikö perille vai haenko rautalankaa?

Paha Setä, ilman geneettisistä sidonnaisuutta pyytäisin että voisitko vaihtaa nimesi...

Opettavaiseksi Sedäksi ?

Harvoin näkee näin asiallista ja empiiristä teksiä tässä, naimattomien aitotumallisten eliöiden yhdyskunnassa.

Paha Setä kirjoitti:

"Joskus sikari on vain sikari"
Sigmund Freud

Ihmisillä on järjenvastainen vimma hakea toisten sanomisista piilomerkityksiä, varsinkin sellaisia piilomerkityksiä jotka ovat itselle mieluisia. Yksi aika huvittava havainto on se, että tämän sinkut-palstan vakiokirjoittajista enemmistö näyttäisi olevan kaikkea muuta kuin sinkkuja. Lisäksi heidän vakaa käsityksensä tuntuu olevan että sinkkuus on jonkinlainen vamma tai vika eikä sinkku voi tai saa olla onnellinen omilla ehdoillaan vaan että kaikki sinkut etsivät epätoivoisesti parisuhdetta.

Tunnetteko te jonkilaista ylemmyyttä lukiessanne tälle palstalle tyypillisiä vuodatuksia tyyliin: "Pitäiskömuntehdä itsemurhakuneioo muijaajamäoonnjo 23vee eikänäinvanhastamuijatooenääkiinnostunu"?

Ilmeiseti teillä tirahtaa tällaisia lukiessa touhutippa housuun? Olisiko niin ettei se teidän parisuhteenne ei olekaan todellisuudessa niin auvoinen kuin yritätte itsellenne ja muille uskotella koska täytyy käydä täällä herkutelemassa joidenkin kirjoittajien alavireisillä kirjoituksilla. Luuletteko tosiaan että teistä tulee tällä tavoin onnellisia tai ainakin onnellisempia kuin muutama itsesäälissä rypevät yksilö tällä palstalla?

Tähän maailmankuvanne tulee sitten paha särö jos mieleen hiipii epäilys että sinkkukin voi elää onnellista ja täysipainoista elämää sinkkuna. Ja koska onnea on maailmassa vain rajallinen kiinteä määrä niin jos joku muu on onnellinen niin sehän on sinulta pois eiks je? Siksi toisen ilo pitää pilata koska täten oma onnellisuus lisääntyy?

Koittakaa nyt uskoa että kaikkien sinkkujen agendassa ei ole ykkösenä puolison hakeminen keinolla millä hyvänsä. On olemassa suuri joukko kaltaisiani jotka elävät elämäänsä sinkkuna olostaan häpeämättä nauttien. Jos elämä jossain vaiheessa tuo mukanaan parisuhteen niin se on prosessin sivutuote, ei elämän tarkoitus ja päämäärä.

Menikö perille vai haenko rautalankaa?

"Ihminen on susi ihmiselle"
-Sigmund Freud-

Ei kiitos,ei rautalankaa.Väärässä olit.En usko siinä olevan mitään järjenvastaista vimmaa,jos hakee toisen kertomuksesta merkityksiä,varsinkin jos kertomus "kuvamuodossa" ja tulkinnan mahdollisuudet moninaiset ja areenana yleinen netin keskustelukanava.

Itse olen sinkku,muiden sinkkuudesta en tiedä,enkä tällä foorumilla ole kiinnostunutkaan,mikäli se ei tekstistä selkeästi nouse esiin.Kirjoittelen,koska se on minusta parhaimmillaan aitoa ja rehellistä vuoropuhelua muiden ihmisten kanssa.Siinä saa,jos itse muistaa myös antaa:)

Sinä olet mielestäni .....Jätän sanomatta,mielipiteelläni sinusta ei ole merkitystä ei minulle,ei sinulle,eikä kellekkään lukijalle!

On Vain Yksi Susi kirjoitti:

"Ihminen on susi ihmiselle"
-Sigmund Freud-

Ei kiitos,ei rautalankaa.Väärässä olit.En usko siinä olevan mitään järjenvastaista vimmaa,jos hakee toisen kertomuksesta merkityksiä,varsinkin jos kertomus "kuvamuodossa" ja tulkinnan mahdollisuudet moninaiset ja areenana yleinen netin keskustelukanava.

Itse olen sinkku,muiden sinkkuudesta en tiedä,enkä tällä foorumilla ole kiinnostunutkaan,mikäli se ei tekstistä selkeästi nouse esiin.Kirjoittelen,koska se on minusta parhaimmillaan aitoa ja rehellistä vuoropuhelua muiden ihmisten kanssa.Siinä saa,jos itse muistaa myös antaa:)

Sinä olet mielestäni .....Jätän sanomatta,mielipiteelläni sinusta ei ole merkitystä ei minulle,ei sinulle,eikä kellekkään lukijalle!

Mä elin monen monta vuotta nauttien sinkkudestani, eläen elämääni, halusin olla vapaa, en seurustellut koska halusin olla sinkku. Suunnilleen 7 vuotta alkaen 19 vuotiaasta. Sanoin ainaa kaikille että haluan olla vapaa ja en etii vakavaa koska nautin elämästäni näin ja en ettinyt epätoivoisesti parisuhdetta. Saattoi se johtua osittain siitäkin että olin joskus pettynyt miehiin mutta olin pettymykseni niin hyvin unohtanut että nautin vain elämästäni sinkkuna. Tiesin jopa että en ole valmis parisuhteeseen.

Minua ihmetyttää se että nyt suurrinpiirtein vuoden ajan minulla on ollut sellainen olo että haluaisin seurustella. Haluaisin sitä melkein epätoivoisesti. Minulla ei ole ikinä ollut vakavaa suhdetta ja jollain tasolla hieman kadun sitä, toisaalta en sitä kadu. Monilla ikäisilläni on vaan ollut vakavia suhteita ja olen jotenkin kokematon. Jos kohtaan rakkauden voi se tulevalle miehelleni olla toinen tai kolmas rakkaus. Minulle se olisi vasta ensimmäinen. Seuraa olisi kyllä tarjolla, olen vain harvoin kiinnostunut miehistä mutta silloin kun olen, olen sitä hyvin intensiivisesti.

Ihmettelen vaan omaa epätoivoani ja pelkoa yksinjäämisestä kun ennen elämä oli niin huoletonta ja nautin sinkkuudestani.