Olemme seurustelleet 1,5 vuotta. Keväällä tuli pelko kuvioihin, minä pelkäsin menettäväni mieheni (pidin häntä liian hyvänä ollakseen totta minulle) ja hän tuli pelkojeni myötä epäluuloiseksi siitä mitä tunnen häntä kohtaan.
Minä olen rankan elämäni varrelle sulkeutunut aikalailla kuoreeni, en ole niin avoin kuin mieheni, enkä niin halauksia ja suukotteluja ym haaliva kuin mieheni.
Meidän suhde on ollut jotain todella ainutlaatuista ja erikoista, täynnä rakkautta. Riitoja ollut keväällä pelkojen ja epäluulojen takia, mieheni on suhteessa antanut kaikkensa.
Toukokuussa pelko kärjistyi ja nyt ollaan erossa, minun takia. Eikä mieheni tiedä vielä mitä tuleva tuo, tällä haavaa ei halua jatkaa. Hänellä on itsetunto-ongelmia (aikaisimmista ihmissuhteistaan tullut, on joutunut petetyksi jne) Ja luulen että se on suurin syy tähän tilanteeseen jota nyt läpikäydään.
Helvetin rankkaa joka toinen päivä ja rankkaa joka toinen päivä, elämä ei todellakaan hymyile. ja mieheni syyttää itseään, vaikka olen hänelle sanonut selkeästi mistä tämä tilanne johtuu, hän ei ole syyssä, Hän hokee että minulle on parempaa olemassa, hän on turha jne.
jaksan odottaa häntä, koska tiedän että hän on todella solmussa tällä hetkellä. En tiedä onko se turhaa, mutta aion odottaa. Jotenkin uskon että kaikki kääntyy vielä hyväksi...ja olen luvannut häntä auttaa ja tukea.
Ero kärjistyi kun minä pelkäsin menettäväni hänet ja hän pelkäsi minun pelkoni aiheuttamien ailahtelujeni takia että hän menettää minut, sulkeutunut kun olin en riittävän selkeästi hänelle saanut asioita sanottua kunnes sitten pelon pakokauhussa kun olin asioita omassa päässäni hautonut, jätin hänet. Tiedän, olen tyhmä, asioista pitää osata puhua, mutta minkäs teet koska en ole hirveän avoin ja olen sulkeutunut kuoreeni.
Minä olen rankan elämäni varrelle sulkeutunut aikalailla kuoreeni, en ole niin avoin kuin mieheni, enkä niin halauksia ja suukotteluja ym haaliva kuin mieheni.
Meidän suhde on ollut jotain todella ainutlaatuista ja erikoista, täynnä rakkautta. Riitoja ollut keväällä pelkojen ja epäluulojen takia, mieheni on suhteessa antanut kaikkensa.
Toukokuussa pelko kärjistyi ja nyt ollaan erossa, minun takia. Eikä mieheni tiedä vielä mitä tuleva tuo, tällä haavaa ei halua jatkaa. Hänellä on itsetunto-ongelmia (aikaisimmista ihmissuhteistaan tullut, on joutunut petetyksi jne) Ja luulen että se on suurin syy tähän tilanteeseen jota nyt läpikäydään.
Helvetin rankkaa joka toinen päivä ja rankkaa joka toinen päivä, elämä ei todellakaan hymyile. ja mieheni syyttää itseään, vaikka olen hänelle sanonut selkeästi mistä tämä tilanne johtuu, hän ei ole syyssä, Hän hokee että minulle on parempaa olemassa, hän on turha jne.
jaksan odottaa häntä, koska tiedän että hän on todella solmussa tällä hetkellä. En tiedä onko se turhaa, mutta aion odottaa. Jotenkin uskon että kaikki kääntyy vielä hyväksi...ja olen luvannut häntä auttaa ja tukea.
Ero kärjistyi kun minä pelkäsin menettäväni hänet ja hän pelkäsi minun pelkoni aiheuttamien ailahtelujeni takia että hän menettää minut, sulkeutunut kun olin en riittävän selkeästi hänelle saanut asioita sanottua kunnes sitten pelon pakokauhussa kun olin asioita omassa päässäni hautonut, jätin hänet. Tiedän, olen tyhmä, asioista pitää osata puhua, mutta minkäs teet koska en ole hirveän avoin ja olen sulkeutunut kuoreeni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koittakaa nyt vaan puhua, sillai kaikki järjestyy. Suhteessa on vaikea olla jollei toinen puhu, tiedän kokemuksesta
Kriisejä tulee parisuhteessa väistämättä ja saattaa olla, että niiden setvimiseen menee aikaa. Keskustelkaa ja keskustelkaa. Puhukaan kumpikin tunteistanne, ajatuksistanne, peloistanne. Keskustelujen kautta opitte tuntemaan toisianne ja myös itseänne. Miettikää, mitä itse voi tehdä toisen hyväksi. Ja, jos sinulla on rankka elämä taustalla, voi olla hyvä, että selvität niitä ammatti-ihmisen luona. Sillä tuntuu, että tuot ne menneisyydessä olleet pelot tähän suhteeseen, tietämättäsikin. Älkää uhkailko tai jättäkö toisianne omien pelkojenne takia. Jättäminen, vaikkei välttämättä tosissaan tarkoittaisi sitä, tuo epäluottamusta suhteeseen. Luottamus on kuitenkin suhteen perusta. Tsemiä teille!!!!
tai hyvä halyija joka poistaa pääsi sisällä olevat ongelmasi.Hän voi auttaa mahdollisuuksiensa mukaan, mutta loppupeleissä itse omaan tarkaisun avaimet omiin ongelmiisi. Hae apua epävarmuuteesi,et voi vaatia toista uhraamaan parisuhteessa kaiken puolestasi.