minkälainen anoppi kenellekkin on tulossa, ennenkuin sitoudutte vakavasti! minä kuvittelin saavani maailman ihanimman anopin, kun aloimme seurustelemaan mieheni kanssa, mutta kuinkas kävikään!!!
anoppi antoi minun kyllä heti ymmärtää, että hänen poikansa on itse täydellisyys, mutta eihän se silloin alussa haitannut, vaikka hän aina kehuikin ja antoi ymmärtää ettei kukaan voi edes kilpailla hänen poikansa täydellisyyden kanssa!
pikku hiljaa alkoi tulla anopin todellinen "minä" esille ja sitten valkeni...anoppi kuvitteli/kuvittelee olevansa äiti täydellisyys!!!
joten voitte kuvitella kun kaikki asiat mitä teen erilailla kun anoppi tahtoisi, saan kuulla kuinka tyhmä olen!
pahin alkoi vasta kun meille syntyi pikkuinen, anoppi ei osaa ymmärtää ettei lapsi ole hänen, hän tulee meille ja alkaa hoitamaan lastani kuin omaansa ja omilla tavoillaan ja jos nyt ihan rehellinen olen niin on kasvatus näkemykset aivan toisenlaiset!!!
siis se nyt olisi jollain tavalla selitettävissä että minun hermoni menevät hänen joka vierailullaan, mutta kun huomasin että miehenikin käyttäytyy kuin räjähtäisi äitinsä läsnäollessa tai pakenee toiseen huoneeseen, niinpä kysyi että mistä tämä johtuu hän sanoi:saisi tuo äiti jo pikkuhiljaa ymmärtää että lapsi on meidän eikä kuulu hänelle!!! ja tuntuu kuin ei olisi omaa elämää ollenkaan kun aina tuuppaa tänne olemaan ja neuvoja tyrkyttämään!!!
minä en ole kertaakaan anopille sanonut mitään loukkaavaa, niin hän vollottaa pitkin kyliä, kuinka huonosti käyttäydyn hänelle! minähän vain toivon että hän ymmärtäisi etten ole lastani hänelle synnyttänyt onko liikaa pyydetty?
anoppi antoi minun kyllä heti ymmärtää, että hänen poikansa on itse täydellisyys, mutta eihän se silloin alussa haitannut, vaikka hän aina kehuikin ja antoi ymmärtää ettei kukaan voi edes kilpailla hänen poikansa täydellisyyden kanssa!
pikku hiljaa alkoi tulla anopin todellinen "minä" esille ja sitten valkeni...anoppi kuvitteli/kuvittelee olevansa äiti täydellisyys!!!
joten voitte kuvitella kun kaikki asiat mitä teen erilailla kun anoppi tahtoisi, saan kuulla kuinka tyhmä olen!
pahin alkoi vasta kun meille syntyi pikkuinen, anoppi ei osaa ymmärtää ettei lapsi ole hänen, hän tulee meille ja alkaa hoitamaan lastani kuin omaansa ja omilla tavoillaan ja jos nyt ihan rehellinen olen niin on kasvatus näkemykset aivan toisenlaiset!!!
siis se nyt olisi jollain tavalla selitettävissä että minun hermoni menevät hänen joka vierailullaan, mutta kun huomasin että miehenikin käyttäytyy kuin räjähtäisi äitinsä läsnäollessa tai pakenee toiseen huoneeseen, niinpä kysyi että mistä tämä johtuu hän sanoi:saisi tuo äiti jo pikkuhiljaa ymmärtää että lapsi on meidän eikä kuulu hänelle!!! ja tuntuu kuin ei olisi omaa elämää ollenkaan kun aina tuuppaa tänne olemaan ja neuvoja tyrkyttämään!!!
minä en ole kertaakaan anopille sanonut mitään loukkaavaa, niin hän vollottaa pitkin kyliä, kuinka huonosti käyttäydyn hänelle! minähän vain toivon että hän ymmärtäisi etten ole lastani hänelle synnyttänyt onko liikaa pyydetty?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä me anopit vähän liikaa tupppaudutaan nuorten perhe-elämään, sen minäkin olen itse huomannut,kun katsoin peiliin..nyt olen mielessäni yrittänyt kasvattaa itseäni,että annan apua vain pyydettäessä..muuten elän omaa elämääni.
Minulla ei ole poikaa, Vaan avoliitossa kahdeksatta vuota elävä MIES.
(Niin ja toinen vielä poikamies asuu sinkkukämpässä.)
Kyllä mies valitsee itselleen puolison, joka on sopiva.
Sopiva puoliso voi olla; joko samoja luonteenpiireteitä omaava tai täysivastakohta kuin äitinsä.
Onko kasvaessa puhuttu puolison valinnasta? se merkitsee varmasti; millaisia ominaisuuksia tämä valittu puoliso omaa.
Minun äitini aikanaan valitsi, koko sisarussarjalle, kylältä sopivat puolisot valinta kriteeri oli: Minkä verran tai miten vävyistä olisi hänelle hyötyä.
Minulle valittiin jopa kaksi, kauppiaan poika ja vanhimman siskoni entinen, joka voitti siskon kanssa seurustelun loputtua Veikkauksesta toisena täyspotin.
Kukaan meistä ei edes vitsinä ajatellut valittua puolisoa ottaa.
Veikkausvoittaja kävi kyllä katselemassa minua, poistuin aina paikalta.
Minun oli hyvin helppo kasvattaa poikani, koska en ole virheetön.
Aina kasvatuksessa korostin juurin omia kielteisiä/vajavaisia puoliani ja kehotin huomioimaan ne tulevassa puolisossa.
Kerroin sukutapauksista; joissa anoppi on hallinnut poikansa elämää, antamatta siihen tulla puolisoa tai vaimoa. (juuri äitini, sekä kahden siskoni anopit, että serkun vanhemmat)
Vaikka en Raamattua lue, enkä sanasanaan osaa, kerroin kaksituhatta vuotta vanhankirjan käskevän miestä eroamaan lapsuus perheestään ja asettavan ensisijaiseksi omanperheensä vaimon ja lapsensa.
Poikani oli toisinaan jopa liian innokas, opetuksissani,
vaiheessa jossa erkani kodista. Liiallista siksi, että kasvattaessani eroamaan lapsuusperheestä kasvatin itseni eroamaan pojistani. Kerroin myös; ei miehen mitta ole vyön alla, eikä ”kaatojen” määrä. Pillumela ei ole mikään mies, aina niitä puutteessa olevia on, MUTTA mies on se, joka pitää perheensä ja huolehtii sen hyvin. Sen verta olin ilkeä, mainitsin usean suhteen vievän kyvyn herkkyyteen ja hellyyteen, jota elämänikäinen suhde koettuna puolison kanssa, ehdottomasti vaatii. ( ihan sain omaa kokemusta peliin)
Minulla on hyvä Miniä.
Olen hyvin tyytyväinen poikani valintaan ja suhde hänen/poikani perheeseen on minulle antoisa.
Elän omaa elämääni ja mummuna olen vierailujen ajan n. kerran viikossa n. 4-6 tuntia täällä mummolassa.
Olen äiti pojalleni ja mummu Hänen lapsilleen.
Täytyy myöntää, koska minä tunnen poikani, joskus pelottaa, pystyykö miniä pitämään puoliaan konflikti tilanteessa.
Miniä on puhelun päässä äidistään ja soittavat päivittäin.
Me molemmat anopit olemme kasvaneet Anoppeina, juuri tässä, nuorilta saamassamme roolissa.
Nuorten luonteen piirteet ovat tutustumismatka Heihin, meillä anopeilla.
Niiden tarvitsema hionta ja ”kasvatus”, on heidän asiansa, ja kyllä salamat lentelevät ja ovet paukkuu välillä.
Helliä ja herkkiä yhteishetkiä näemme myös, katseet, kosketukset.
Ulkoisista olemuksista ei ole mitään sanomista. Kotinsa on kaunis siisti ja puhdas.
Joskus ajattelen Luojan siunanneen minut Hyvällä Miniällä.
Joskus ajattelen kuin varkain; kasvatus on ottanut tuulta, pojallani on HYVÄ TUULI elämän matkassaan.
"Hän syntyi kodissasi,
mutta häntä ei annettu sinulle omaisuudeksi.
Hänet uskottiin hoivaasi joksikin aikaa,
mutta sitten rakkauden käsi
ohjasi hänet luotasi."
Axel Fredenbolm
Miniäni on tuo rakkaudenkäsi.
”Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he siltikään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan, vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa,
minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää
yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viihdy menneessä päivässä.
Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielen."
Kahlil Gibran
”Mietin mitä iloja mummuksi tuleminen tuo ja mitä arvoja näen jatkuvan lapsenlapselle, nuorien vanhempien kasvattamana.
Koti pidetään puhtaana ja siistinä.
Vaatteet ovat ehjiä, puhtaita, asian mukaisia ja nättejä.
Liikunta ja luonto, on osana lapsen elämää, myös vanhemmilta.
Kumpikaan ei kiroile, eikä käytä alatyylisiä sanoja.
Asiat puhutaan puhki ja siten sovitaan. Eli erimielisyydet puhutaan kunnes asiat tyydyttävän kumpaakin osapuolta.
Vanhemmat hellittelevät toisiaan.
Ruokailutavat ja ruoat, ovat hyviä ja terveellisiä.
Kotityöt ovat molempien hoidossa, kummallakin omat hoitotonttinsa, johon toinen ei puutu. (ilkeily mielessä vain yhdessä opitaan)
Koti täynnä kukkasia se on molempien harrastus.
Miniä on todella hyvän järjestely kyvyn omaava ja kaikki on siistiä ja puhdasta
"Ystävyyden syntyminen
on kuin eläisi asunnossa,
jonne joku toinenkin muuttaa.
Sen sijaan, että tulisi ahdasta,
tila alkaakin kasvaa ja löytyy huoneita,
joita ei tiennyt olevankaan"
"Useimmat taidot vaativat pitkää opiskelua ja harjoittelua,
mutta niistä hyödyllisin,
palvelun taito,
vaatii vain halua."
"Menneisyys on viisautta varten,
nykyhetki kuuluu toiminnalle,
mutta ilolle on varattu tulevaisuus."
Nuo lainaukset ovat mielestäni todella hyviä ja niiden toivon avautuvan ja kantavan hedelmää suhteissani vanhempana anoppina ja mummuna.
Silti, kun elämä valahtaa tylsäksi tulen tänne nauttimaan MINIÄSTÄNI.
Voi kun minun anoppini olisi lähellekään samanlainen kuin sinä. Tai mistä minä tiedän, voithan olla vain tosi hyvä esittäjä. Jotenkin vain kuitnekin tuntuu, että tuo oli totta, eikä vouhotusta.
Minun anoppini ei ymmärrä, ettei hänen lapsensa tai lapsenlapsensa ole hänen omaisuuttaan. Lapsenlapselleen on kutsunut itseään äidiksi ja tyttärelleen sanonut, ettei vauva tietäisi vaikkeivat oikeat vanhemmat sitä ikinä enää hakisi hoidosta. Pitää itseään ylivoimaisena kasvattajana.
Minua kohtaan on ollut aina kalsea, vähintään haukkuu tekemisiäni ellei ole sillä päällä, että haukkuu ihan minua suoraan. Kodissani on sanonut elävän vain rahanhimo ja antanut ymmärtää minun olevan onnenonkija poikansa elämässä. Onnea onginkin kyllä, mutta rakkauden meressä, en rahassa.
Itse utelee lapsiltaan heidän pankkitilejen katteita, kyselee milloin lapset ostavat sitä ja tuota heille. Minusta se on todella epäkorrektia. Äitini (2v. anoppia vanhempi) haukkui vanhaksi ja minut lihavaksi. Mieheni ei edes älynnyt mitä anoppi suustaan suolsi.
Tekisi mieli sanoa suorat sanat ja vähän muutakin, mutta koska olen kotikasvatuksena saanut kunnioituksen vanhempiani kohtaan, en osaa olla törkeä. Koitan olla ystävällinen, mutta todella vaikeaa se on. Varsinkin silloin, kun seurassa on muitakin ihmisiä, on anoppi-rakas minua kohtaan todella ikävä. Ja silloin minä vähiten kehtaan vastaan sanoa, eihän asia muille kuulu.
Olen todella onnellinen miniäsi ja poikasi puolesta! Toivottavasti olet totta!!!! :) Taidat olla se poikkeus, joka vahvistaa säännön.
käytös on idioottimaista. Ei hänelle kuulu,kenet hänen poikansa on vaimokseen valinnut. Käytöksellään sinun lisäksi hän myrkyttää myös itsensä. Onkohan monikaan anoppi tullu ajatelleeksi. Eikä tarvi ihmetellä jos tälläinen ihminen jää yksin.