Muistan kun pikkutyttöinä tehtiin juhannustaikoja ja kaikki muut näkivät unia tms pojista, mutta minä en.
No nyt tiedän miksi. Minulle kun ei ketään ole tarkoitettukaan:(
Kävin ennustajallakin ja väitti että minua joku tumma mies kaihoaa ja jonkun vaalean kanssa alan seurustella 3 vuoden sisällä, no siitä nyt alkaa olla se 3 vuotta eikä ole tummia eikä vaaleita tämän neidon suosiosta kilvoitelleet.
Kaikki sitä ihmettelee kun olen kuulemma todellinen kaunotar, mutta jos ei sitä itse usko eikä osaa pitää itseään rakastettavana, niin ei kai mistään mitään tule.
Kyllä se on selvästikin niin että omasta itsevarmuudesta se on kiinni, kuka pääsee suhteeseen ja kuka ei.
Kaiken näköisiä ja kokoisia kuitenkin suhteissa näkee ja ihan yhtä lailla voi tällainen nätti tyttö olla yksin aina kun rumempi tyttö taas löytää miehiä aina halutessaan.
Jos ei uskalla katsoa ihmisiä silmiinkään, ei taida olla toivoa.. Joten on parempi etten edes haaveile suhteesta.
Olen vain niin ujo, etten voi edes jutella miehen kanssa punastumatta joten välttelen joutumasta siihen häpeään. Olisinpa musta ihoinen niin ei kukaan huomaisi punastumista, mutta se on sellainen asia jota ei saa piilotettua, olen tunkenut meikkivoidettakin lärvään paksut kerrokset mutta se näkyy siitäkin läpi!
No nyt tiedän miksi. Minulle kun ei ketään ole tarkoitettukaan:(
Kävin ennustajallakin ja väitti että minua joku tumma mies kaihoaa ja jonkun vaalean kanssa alan seurustella 3 vuoden sisällä, no siitä nyt alkaa olla se 3 vuotta eikä ole tummia eikä vaaleita tämän neidon suosiosta kilvoitelleet.
Kaikki sitä ihmettelee kun olen kuulemma todellinen kaunotar, mutta jos ei sitä itse usko eikä osaa pitää itseään rakastettavana, niin ei kai mistään mitään tule.
Kyllä se on selvästikin niin että omasta itsevarmuudesta se on kiinni, kuka pääsee suhteeseen ja kuka ei.
Kaiken näköisiä ja kokoisia kuitenkin suhteissa näkee ja ihan yhtä lailla voi tällainen nätti tyttö olla yksin aina kun rumempi tyttö taas löytää miehiä aina halutessaan.
Jos ei uskalla katsoa ihmisiä silmiinkään, ei taida olla toivoa.. Joten on parempi etten edes haaveile suhteesta.
Olen vain niin ujo, etten voi edes jutella miehen kanssa punastumatta joten välttelen joutumasta siihen häpeään. Olisinpa musta ihoinen niin ei kukaan huomaisi punastumista, mutta se on sellainen asia jota ei saa piilotettua, olen tunkenut meikkivoidettakin lärvään paksut kerrokset mutta se näkyy siitäkin läpi!
Vastaukset 3
Vanhimmat
se pilaa ihon.
Muistuupa mieleen yksi juttu jonka takavuosien tyttöystävä kertoi: Olivat ruotsinlaivalla porukassa ja meikit ja releet olivat vimpan päälle. Kukaan ei tullut liki. Takastullessa jättivät yliesittämisen narikkaan ja heti flaksi kävi.
Ihmissuhteissa on turha kiirehtiä, huonoja kun löytää aina.
Tosirakkaus on sellainen disneyfantasia, ei sellaista ole. Rakkautta ja rakastumista kyllä, mutta arki tulee aina vastaan. Siinä miten kestää sen arjen toisen kanssa on se juju.
Useilla jollei kaikilla on oma ihanne tavoitteensa, mulla se oli pitkään noin 180 vaalea nätti, suht isotissinen ja pers, parikymppinen tyttö. Joo..
Vaimo on vain 174, meillä on muutama lapsi, ja rakastan niitä kaikkia.
Mutta se että olen päässyt tähän pisteeseen vei aikaa, välillä oli tuskaa, ahdistusta, katkeruutta, petosta, särkyneitä toiveita ja ihmissuhteita.
Kantapään kautta oppii, mutta kaikkein viisaimmat oppivat toisten virheistä.
Monet naiset pyrkivät valitsemaan ylemmästä yhteiskuntaluokasta kuin ovat itse.
Se takaa yleensä taloudellisen ja sosiaalisen tason. No homma on ihan ok.
Pitää vaan muistaa että tulee toimeen sen ihmisen kanssa yhtähyvin kuin sen rahojen kanssa.
Tärkeintä on olla liikkeellä, siellä missä on ihmisiä, ja sellaisia ihmisiä joiden kanssa haluaisi olla.
Harrastukset, työ, huvielämä..
Ennemmin tai myöhemmin flaksi käy.
Noin yleensä ei kuitenkaan tarvitse esittää enempää kuin on, lopulta seura tekee kuitenkin kaltaisekseen.
Nuori nainen on aina kaunis ja haluttu koriste.
Katsot vaan mikä on hinta millä itsesi myyt onko elämän taso sitä mitä haluat.
Ei siitä pitkä aika kun leikit nukeilla prinsessasatuja, leikkien aika alkaa kuitenkin olla ohitse ja on aika astua aikuisuuteen.
Älä missään nimessä törmää ensimmäiseen ihmissuhteeseen jonka löydät.
Harkintaa tarvitaan, tutustu siihen mitä on korvien välissä vähän pitempään.
Ravintoloissa ja muuallakin miehet sanovat sen mitä nainen haluaa kuulla ja enemmänkin, eivätkä tarkoita sillä mitään, sillä tavoitteena on vain tarpeen tyydytys.
Monet naiset jäävät tähän koukkuun ja alkavat oikeasti uskoa siihen mitä kuulevat ja jotkut kaipaavat prinsessa saagaa niin paljon että tulevat ihmissuhteiden massakäyttäjiksi, nymfomaaneiksi tai huoriksi.
Kaikki me haluamme kuulla kehua ja olla hyviä, mutta aina pitää olla itsekritiikkiä mukana.
Jakorasiat ei kunnon miestä saa.
En oikeasti tiedä oletko sinä mitenkä tosissasi ja miten tosi oli kirjoituksesi, vaiko prinsessa fantasiaa.
Mutta lähden siitä että ainakin itse uskot siihen.
Siksi vielä viimeiseksi:
Tämä yö on kaunis, ilma on kuin silkkiä kun sitä vetää syvälle henkeen.
Tähtiä ei juuri näy, mutta ne ovat siellä jossain ja katselevat Sinua.
Maailma on hieno paikka, kesä on taas täällä.
Huomenna nousee aurinko ja aivan yhtä varmasti löydät sen joka on Sinua varten valittu.
Puhut totta tuossa itsestään rakastamisesta. Itselläni on ollut aiemmin elämässä sama ongelma.
En pitänyt itsestäni ja asetin itselleni liian suuria haasteita niin ulkonäön kuin pukeutumisen suhteen. (En tarkoita että sinulla olisi niin, kerron vain oman kokemukseni.) Juttu seuraa kyllä oli ulkona ollessa.... mutta se jokin vain odotti poissa olollaan.
Iän karttuessa (nyt 32) ongelma poistui ja tulin vapaammaksi niin teoissa kuin eleissä. Nyt katselen elämää paljon vapaammin ja täytyy sanoa että se on kannattanut...
Olet ihan oikeassa, että jos ei ole oppinut hyväksymään itseään, niin on ihan mahdotonta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, parisuhteista puhumattakaan. Itsevarmuudella ja itsetunnolla pääsee todella pitkälle. Ei ulkonäkö auta mitään, jos sitä ei osaa/uskalla käyttää oikealla tavalla.
Itse en ole ujo, mutta vastaavanlaiset ongelmat on esteenä naisiin tutustumisessa. Yleensä aika moni ongelma katoaa iän mukana, mutta ainakin omalla kohdalla iän myötä "ongelmat" on lähinnä muuttaneet muotoaan tai etsineet uusia ilmenemistapoja, ei todellakaan kadonneet.