Miten ihmeessä hoitoalalle on päässyt pesiytymään muodollisesti pätevät, mutta esimiesasemaan kykenemättömät hoitotieteilijät?
Kaikenmaailman tieteitä ja teorioita kehitellään ja kokouksia ja palavereja pidetään kehityksen nimissä, mutta käytännön työt ovat hunningolla. Esimiehenhän pitäisi vastata töiden sujumisesta, mutta meillä he elävät taivaallisessa lintukodossa, jossa ei ole ongelmia, puutteita, luistamista töistä ja vastuista, jne.
Meneppäs huomauttamaan, ettei lintukodossa kaikki olekkaan ihan kohdallaan ja jotain tarvittaisiin, niin johan napsahtaa.
Ensin saat uhkailevaa sähköpostia, seuraavaksi huomaat työvuorolistassasi, että jotain tuli sanottua. Ja jos esimiehet oikein vetävät herneitä nenään, niin seuraavaksi käydäänkin käsiksi jo vuosilomiinkin.
Käytännön työn kehittäminen ei ole mahdollista, sillä kaikki ideat tyrmätään välittömästi. Eihän se ole sopivaa, että koulutason työntekijä ehdottelee muutoksia. Kun tyrmäyksestä on kulunut 3-6 kk, otetaan ideat käyttöön, mutta esimies esittelee ne omina ideoinaan ja on saanut niihin siunauksen ylemmiltään.
Vain AMK sairaanhoitajat ovat oikeita ammattilaisia, puhumattakaan, jos he ovat pari kurssia käyneet yliopistolla kuuntelemassa. Opiston tai koulun käyneillä ei valmiudet riitä edes vaippavastaavaksi.
Muutamassa vuodessa tämä kaikki on saanut minut todella turhautumaan tähän alaan. Eipä taida monessa muussakaan hoitolaitoksessa mennä sen paremmin, sillä kaikkialle nämä hoitotieteilijät ovat jo levinneet MRSA:n tavoin.
Kaikenmaailman tieteitä ja teorioita kehitellään ja kokouksia ja palavereja pidetään kehityksen nimissä, mutta käytännön työt ovat hunningolla. Esimiehenhän pitäisi vastata töiden sujumisesta, mutta meillä he elävät taivaallisessa lintukodossa, jossa ei ole ongelmia, puutteita, luistamista töistä ja vastuista, jne.
Meneppäs huomauttamaan, ettei lintukodossa kaikki olekkaan ihan kohdallaan ja jotain tarvittaisiin, niin johan napsahtaa.
Ensin saat uhkailevaa sähköpostia, seuraavaksi huomaat työvuorolistassasi, että jotain tuli sanottua. Ja jos esimiehet oikein vetävät herneitä nenään, niin seuraavaksi käydäänkin käsiksi jo vuosilomiinkin.
Käytännön työn kehittäminen ei ole mahdollista, sillä kaikki ideat tyrmätään välittömästi. Eihän se ole sopivaa, että koulutason työntekijä ehdottelee muutoksia. Kun tyrmäyksestä on kulunut 3-6 kk, otetaan ideat käyttöön, mutta esimies esittelee ne omina ideoinaan ja on saanut niihin siunauksen ylemmiltään.
Vain AMK sairaanhoitajat ovat oikeita ammattilaisia, puhumattakaan, jos he ovat pari kurssia käyneet yliopistolla kuuntelemassa. Opiston tai koulun käyneillä ei valmiudet riitä edes vaippavastaavaksi.
Muutamassa vuodessa tämä kaikki on saanut minut todella turhautumaan tähän alaan. Eipä taida monessa muussakaan hoitolaitoksessa mennä sen paremmin, sillä kaikkialle nämä hoitotieteilijät ovat jo levinneet MRSA:n tavoin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomessa työnjohtaminen perustuu vielä ns vanhaan "Perkeleeseen" eli etkös sinä tottele minua oppiin.
Saksassa on jo kauan, natsivallan loputtua miehitykseen, ollut käytössä työsuhde Esimies ja Kanssatyöntekijä (Mitarbeiter), jolloin esimies hankkii kanssatyöntekijänsä hyväksymistä ja motivoitumista johtamiselleen. Johtolauseena saksalaisessa työnjohdon koulutuksessa on ollut että kumpikin osapuoli on ihmisiä, joilla on samanlaiset tunnereaktiot. Suomea ei onneksi miehitetty, mutta ei myöskään tullut vastaavaa pakkoa uudelleen koulutukseen.
Japanilais-anglosaksista perua on talouselämässä käyttöönotettu ISO 6000 tms laatukäsikirja-ajattelu, jossa ylin johto sitoutetaan virheitten ja puutteitten esilletuomiseen, kirjaamiseen, käsittelyyn, korjaukseen, seurantaan sekä ulkopuoliseen auditointiin laatuyrityksen statuksen antaneen tarkastuslaitoksen toimesta.
Valtion tai vastaavan yhteisön ei tällaiseen ole tarvinnut mennä, hallintotoimen, hoitotoimen, politiikan tms alalla eletään kansan karttuisan käden varassa sotilaallisen ohjesäännön varassa. (Keisari saattoi mahtikäskyllä lähettää laivastonsa vaikkapa Tshushinan salmeen hallintokoneiston myötäillessa uskollisena.)
eli pieni miehitys olisi meilläkin ollut tarpeen. Kyllähän meidänkin esimiehet laativat laatukäsikirjoja vähän joka aiheesta, mutta työn tekemisen kannalta niillä ei ole mitään merkitystä. Nämäkin käsikirjat ovat vain esimiesten "meriittejä", joita voi esitellä muille, että meillä on tehty tällaisia. Seurantaa tms. ei ole. Kerran laadittu dokumentti on ikuinen ja yhtä arvokas kuin kruunun jalokivet. Tästä esimerkkinä voidaan mainita työsuojelun tapahtumakirja, joka on laadittu 1995 ja sen jälkeen siihen ei ole tullut ainuttakaan merkintää.
Ratkaisuna olisi ilmeisemmin rahahanojen sulkeminen.