Taustaa: olen seurustellut jo yli vuoden miehen kanssa, joka asuu edelleen äitinsä kanssa. Olemme 35 ja minulla on 9 v tytär. Mies sanoo rakastavansa minua plajon ja auttaa tosi paljon arkisissa asioissa. Hän on ns. "hyvä mies" ja olemme puhuneet naimisiin menostakin.
Mies on luonamme viikonloput ja usein keskellä viikkoa. Kokonaisia viikkoja emme ole olleet yhdessä töiden vuoksi. Nyt miehellä alkoi loma ja oletin, että hän olisi luonamme enemmän ja voisimme olla enemmän yhdessä.
Mutta: miehen äiti soitteli hänelle jo eilen lauantaina kolme kertaa. Tänään, kun olin puhunut jo aiemmin yhteisestä kirpputoriretkestä, mies sanoikin menevänsä äitinsä luokse. On ainakin huomiseen maanantaihin ellei jopa tiistaihin (äitinsä menee kampaajalle ja mies kuskaa).
Miehen äiti oli toivonut kampaajakäynnin jälkeen kaupoissa käyntiä. Mies oli sanonut, että tottakai hän ajeluttaa äitiään vaikka joka päivä nyt lomallaan.
Olen todella hämmentynyt. Mies sanoo rakastavansa minua ja puhuu jopa naimisiinmenosta, mutta menee mielummin äitinsä luo. Ja minusta tuntuu kummalliselta, että hän lupautuu ajeluttamaan äitiään vaikka joka päivä, kun toivoisin hänen olevan meidänkin kanssa. Minusta on alkanut tuntua, että miehen ja äidin väliin on turha vaimoksi mennä, kun äiti menee kaiken edelle.
Minulla on hirveä ristiriita, kun mies on ihana ja on auttanut minua paljon kotitöissä ja pienen taloni hoidossa. Osan tavaroistaankin mies on tuonut meille yhteen muuttaminen mielessä, mutta käytännössä ei osaa olla meillä paria päivää enempää.
Hakkaanko nyt turhaan päätäni seinään miehen vuoksi, joka on jo "naimisissa" äitinsä kanssa vai kannattaako odottaa suhteen muuttumista. Mies muuten soittaa usein myös "salaa" äidilleen ollessaan pihalla hommissa vähintään kerran päivässä.
Mies on luonamme viikonloput ja usein keskellä viikkoa. Kokonaisia viikkoja emme ole olleet yhdessä töiden vuoksi. Nyt miehellä alkoi loma ja oletin, että hän olisi luonamme enemmän ja voisimme olla enemmän yhdessä.
Mutta: miehen äiti soitteli hänelle jo eilen lauantaina kolme kertaa. Tänään, kun olin puhunut jo aiemmin yhteisestä kirpputoriretkestä, mies sanoikin menevänsä äitinsä luokse. On ainakin huomiseen maanantaihin ellei jopa tiistaihin (äitinsä menee kampaajalle ja mies kuskaa).
Miehen äiti oli toivonut kampaajakäynnin jälkeen kaupoissa käyntiä. Mies oli sanonut, että tottakai hän ajeluttaa äitiään vaikka joka päivä nyt lomallaan.
Olen todella hämmentynyt. Mies sanoo rakastavansa minua ja puhuu jopa naimisiinmenosta, mutta menee mielummin äitinsä luo. Ja minusta tuntuu kummalliselta, että hän lupautuu ajeluttamaan äitiään vaikka joka päivä, kun toivoisin hänen olevan meidänkin kanssa. Minusta on alkanut tuntua, että miehen ja äidin väliin on turha vaimoksi mennä, kun äiti menee kaiken edelle.
Minulla on hirveä ristiriita, kun mies on ihana ja on auttanut minua paljon kotitöissä ja pienen taloni hoidossa. Osan tavaroistaankin mies on tuonut meille yhteen muuttaminen mielessä, mutta käytännössä ei osaa olla meillä paria päivää enempää.
Hakkaanko nyt turhaan päätäni seinään miehen vuoksi, joka on jo "naimisissa" äitinsä kanssa vai kannattaako odottaa suhteen muuttumista. Mies muuten soittaa usein myös "salaa" äidilleen ollessaan pihalla hommissa vähintään kerran päivässä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mene sotkeutumaan tuollaiseen mieheen ellet halua olla ikuinen kakkonen.
Ihmisiä kun ei voi muuttaa joten luvassa on vain tappeluita aiheesta ikuisuuteen asti.
siirry seuraavaan ja elämässä eteenpäin.
Olet pahassa välikädessä.Kysy suoraan mieheltä haluaako hän teidät vai äitinsä.Olin aikoinani samanlaisessa tilanteessa ja tiedän että taistelu on vaikeaa.Älä syöksy kiireellä avioon.Etäisyys olisi paikallaan ja lähde lapsesi kanssa kahdestaan lomalle jos mahdollista.Voi olla että olet vain äidin korvike tälle miehelle.Oletko tavannut hänen äitinsä?Yleensä mammanpojan äiti ei hyväksy että on lapsi valmiina pojalleen.Tämä äiti ei selvästikkään halua antaa poikaansa toiselle naiselle.Harkitse tarkkaan kannattaako jatkaa suhdetta.
Paljon ei aina ole liikaa vaan liika on liikaa. Jostain syystä suomalaisille on kauhistus jos aikuinen ihminen on läheinen omien vanhempiensa kanssa. En ymmärrä miksi. On luonnollista, että ihminen haluaa olla niiden kanssa, joiden kanssa kasvoi. Se perhe on jotain minne voi aina palata ja mihin voi aina turvata, jos elämä heittelee. Itsenäisyys ei ole eristäytymistä tai yksinäisyyttä. Ja se mikä toiselle on liikaa, esimerkiksi vanhempien tai kavereiden kanssa vietettyä aikaa, voi toiselle olla sopivasti. Jos aikoo elää yhdessä niin siihen on löydettävä molemmille sopiva kompromissi. Sanelupolitiikalla ei saa yhtään mitään.
Esimerkiksi tuo kampaaja/kauppareissu. Mitä mielestäsi miehen pitäisi tehdä? Pistää äitinsä (ei varmaan kauhean nuori) menemään julkisilla kauppakassien kanssa? Jos äidillä ei ole muuta kyytiä, niin mikä on parempi vaihtoehto?
Eikö teillä nyt ole vähän turhan kiire naimisiin, kun vuoden olette olleet yhdessä ettekä edes asu yhdessä? Mies ei varmaan siksi viihdy kotonasi, koska se ei ole hänen kotinsa vaan sinun ja lapsesi koti, jonne hän on tuonut muutaman tavaran. Iso ero. Te ette vain ole vielä niin läheisiä, että hän olisi valmis vaihtamaan kotia. Aika ja suhteen rakentaminen korjaavat asian.