tässä kun on ajatellut ettei tuota styylaamista ole paremmin harjoitellut. On jotenkin hyväksynyt sen ettei se taida tullakaan minun elämään. Onhan tästä varmaan monesti puhuttukkin, mutta joo....Never say never
Elämässä kai niitä muitakin asioita on.Jotenkin pitää vaan jaksaa pitää kiinni elämänlangasta. Eihän tuota joka päivä tule ajateltua mutta kuitenkin. Pitääkö sitä vaan keksiä jotain jokapäivälle vai mikä se jutska niiku on? Aika sekavaa tämä teksti mutta toivottavasti joku muukin lukihäriöinen apina ymmärtää. Noh, mua "näkee" enemmän tuolla muilla keskustelupalstoilla .....Noh, hauskaa kesää !
Elämässä kai niitä muitakin asioita on.Jotenkin pitää vaan jaksaa pitää kiinni elämänlangasta. Eihän tuota joka päivä tule ajateltua mutta kuitenkin. Pitääkö sitä vaan keksiä jotain jokapäivälle vai mikä se jutska niiku on? Aika sekavaa tämä teksti mutta toivottavasti joku muukin lukihäriöinen apina ymmärtää. Noh, mua "näkee" enemmän tuolla muilla keskustelupalstoilla .....Noh, hauskaa kesää !
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei seurustelua tarvi harjotella. Joskus vaan sit löytyy sellanen ihminen, jonka kanssa haluaa elää ja olla ja sit siinä samalla tutustutaan.
Mut kyllähän sinkkunakin pärjää. Jos ei jokainen päivä oo täynnä tekemistä, ni kannattaa muistaa, ettei parisuhteessakaan jokainen päivä oo hyvä.
Tän kummemmin oikeen osaa piristää.
No joo. Mutta mä olen ruvennut ajattelemaan realistisesti että kyllä se taitaa melko mahdotonta olla.Eipähän tule suru puseroon. Olen ainoa niistä ainoista kaveripiirissä joka ei seurustele jne. Se vaan tuo välillä pintaan fiilikset, että mitä meni pieleen aikoinaan.
Mutta onneksi voi laittaa aina luurit korviin ja kuunnella musiikkia.....
Eihän sitä koskaan tiedä millon joku sopivasti vinksahtanu törmää nurkan takaa ja jää kainaloon :)
Siksi mä tossa mainitsinkin Never say never...Mutta ei tota jaksa miettiä joka päivä. Kaipa tää yhteiskunta ja media ennenkaikkea tekee vähän uunommaksi ne joilla tuota parisuhdetta ole. Eli tuntuu että se on tärkein asia maailmassa....Puhuinkohan mä itteni pussiin....?
Pussiin siis. Mut säkin suu on vielä auki, joten kömmihän vaan pois sieltä ;)
Monesti sinkkuna ollessa tulee liioteltua. Siis tulee tarve selittää, että on sinkkuna omasta tahdoostaan ja ah, kuinka ihanaa olla vapaavapaa.. Ja silti sukujuhlissa vaivaa, kun porukka kattoo säälivästi. Päivittelevät, kun ei ole löytynyt ketään rinnalle.
Mä itseasiassa oon miettiny, että pitäis serkun häihin ottaa joku puolituttu avec. Ihan vaan, ettei tarvis selittää mitään..
No eipä tonne sukujuhliinkaan mielellään mene kun serkuilla puolisot ja parit mukana. Aika tragikoomista mutta totta. Mutta tosiaan en ajattele sitä asiaa joka päivä.
Vielä kun en ole kovin seuranhakuinen vaikka välillä yksinäisyydestä kärsin, en osaa noita sosiaalisia taitoja kenties niin hyvin. Olishan se kiva pyytää joku elokuviin tai muuten
Vielä jos sellaset klassiset, syömään ja leffaan ja sit puistoon penkille istuun käsi kädessä..
Joutuu nyt kuitenki tyytyyn leffan vuokraamiseen ja luultavasti sohvalle nukahtamiseen. Kunhan tästä töistä vaan pääsee.
Kaikki sanoo aina, että on ainoa, joka on sinkku
koko kaveripiirissä. Yksinäisiä ihmisiä muodostuu paljon jo siitä syystä, että puolet avioliitoista purkautuu.
Minun tuttavapiirissäni on 30 ja vanhempiakin sinkkuja, niin miehiä kuin naisiakin pilvin pimein. Suurin osa on pitkälle opiskelleita, mutta ei läheskään kaikki.
Kyllä elämä on elämisen arvoinen. Tuskin meitä on tänne syyttä luotu. Joten, jos näin on ja siltä tuntuu, ei kaikkien olekaan tarkoitus seurustella ja elää elämäänsä "onnellisina pareina".
"Happily ever after" voi pitää täysin paikkansa, vaikkei elämässä olisi sitä, jolle jakaa ilonsa ja surunsa. Elämänlangasta jaksaa pitää kiinni, kun sen oikein oivaltaa. Tämä voi joillain vaatia paljonkin, mutta itselläni ei niinkään. Sillä olen jo sen oivaltanut, että elämästä tulee nauttia. Jokaikisestä hetkestä saa kaiken irti, jos vain niin haluaa. Ei siihen tarvita kumppania jakamaan sitä iloa.