eli erottiin alkukeväällä entisen avopuolison/kihlatun kanssa, molemmat halus erota reilun parin vuoden yhdessäolon jälkeen. hiukan eron jälkeen puolin jos toisin on vuorotellen haluttu jatkaa mutta minä en luottamuspulan vuoksi.
tosin nyt on ollu lähiaikoina ikävämpi ku koskaan, tuntuu että tarvin miestä enemmän kuin mitään. meillä seksi on täydellisintä mitä ollaan molemmat koettu, viihdytään yhdessä loistavasti. syy miks erottiin oli se, että riitoja oli jatkuvasti, sillä mies on valehdellut koko suhteen ajan minulle ja on sen myöntänyt. en edes tiedä kaikkia asioita mitä olen sinisilmäisesti uskonut ja mistä en edes ole kuullut..
mutta rakastan miestä NIIN syvästi edelleenkin. ottaisin heti takas jos luottaisin ja tietäisin ettei hän enää valehtele. asioista on puhuttu useaan otteeseen ja ollaan sekstailtu, vietetty aikaa yhdessä eron jälkeen hyvin tiiviisti... hälytyskellot soivat silti aina kun tulee puhe yhteenpalaamisesta. mies olisi valmis heti jatkamaan ja sanoikin tekevänsä asialle paljon jotta saa minut takas.. mutta sitten taas se sama jatkuisi, epäluottamus ja riidat...
silti tunnen miehen olevan sielunkumppanini, hän on monelta saumaa juuri sellainen mies jonka olen aina halunnut. mutta luottamushan on parisuhteen perusta ja itse olen erittäin rehellinen ihminen, joten arvomme eroaa tässä rajusti ja siksi tuntuu minusta niin pahalta kun toinen valehtelee samalla kun itse tekee mitä vaan ollakseen rehellinen. totuus voi sattua, mutta se on aina paras vaihtoehto. mies tosin ajattelee että valehtelu pelastaa tiukoissa paikoissa,siitä onkin tullut suuri ongelma seurustelussamme. hän on valehdellut muista naisista ja on sen myöntänytkin..
näkeekö kukaan mahdollisuutta jatkaa enää?
tosin nyt on ollu lähiaikoina ikävämpi ku koskaan, tuntuu että tarvin miestä enemmän kuin mitään. meillä seksi on täydellisintä mitä ollaan molemmat koettu, viihdytään yhdessä loistavasti. syy miks erottiin oli se, että riitoja oli jatkuvasti, sillä mies on valehdellut koko suhteen ajan minulle ja on sen myöntänyt. en edes tiedä kaikkia asioita mitä olen sinisilmäisesti uskonut ja mistä en edes ole kuullut..
mutta rakastan miestä NIIN syvästi edelleenkin. ottaisin heti takas jos luottaisin ja tietäisin ettei hän enää valehtele. asioista on puhuttu useaan otteeseen ja ollaan sekstailtu, vietetty aikaa yhdessä eron jälkeen hyvin tiiviisti... hälytyskellot soivat silti aina kun tulee puhe yhteenpalaamisesta. mies olisi valmis heti jatkamaan ja sanoikin tekevänsä asialle paljon jotta saa minut takas.. mutta sitten taas se sama jatkuisi, epäluottamus ja riidat...
silti tunnen miehen olevan sielunkumppanini, hän on monelta saumaa juuri sellainen mies jonka olen aina halunnut. mutta luottamushan on parisuhteen perusta ja itse olen erittäin rehellinen ihminen, joten arvomme eroaa tässä rajusti ja siksi tuntuu minusta niin pahalta kun toinen valehtelee samalla kun itse tekee mitä vaan ollakseen rehellinen. totuus voi sattua, mutta se on aina paras vaihtoehto. mies tosin ajattelee että valehtelu pelastaa tiukoissa paikoissa,siitä onkin tullut suuri ongelma seurustelussamme. hän on valehdellut muista naisista ja on sen myöntänytkin..
näkeekö kukaan mahdollisuutta jatkaa enää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin siirry seuraavaan ja elämässä eteenpäin, piste.
ex-mieheesi vaan haavekuvaan tästä. Nyt yksinäisenä kaipaat tätä haavekuvaa ihanasta miehestäsi, et miestäsi.
Kuulostaa tutulta.Minä pystyn hyvin ymmärtämään sinun ajatukesesi. Minullekin kävi niin että mies tietyllä tavalla valehteli tai siis kertoi asioita sen mukaan mitä hän a) haluaisi jättää kertomatta minulle tai b) kuvitteli että haluasin kuulla.Suutuin siitä ja rupesin epäilemään kaikkia asioita. Suhde loppui hänen pyynnöstään. Tietyllä tavalla olen edelleenkin sitä mieltä että hän teki väärin, enkä pidä siitä että hänellä oli niin heikko luonne ettei voinut sanoa asioita suoraan. En siis pitänyt tästä hänen ominaisuudesta ollenkaan. Toisaalta olen myöskin oppinut sen että tiukat mielipiteeni kaikista asioista ehkä aiheutti vaikeuksia hänelle. Hän yritti tehdä vaikutuksen, sehän on aika söpöä. Ja ehkä tietyt asiat ei olekaan niin tärkeitä. Näin jälkikäteen ajateltuna niin tein liian suurta numeroa asiasta. Toivon että pystyisin ottamaan rennommin seuraavassa suhteessa, mutta vaadin edelleen että suhteessa muuten ollaan rehellisiä koskien muita asioita. On vaan joskus vaikea sanoa missä kulkee raja valehtelun ja kertomatta jättämisen tai jutun parantamisen välillä.