Seurustelen miehen kanssa (2 vuotta) joka on kaikinpuolin täydellinen minulle, MUTTA häiritsee hänen riippuvuutensa minusta, oka ei ole täysin normaalia käytöstä, vai olenko vain tyhmä enä tajua?
Asumme eri osoitteissa. Jos emme ole yötä toistemme luona hän soittaa minulle joka aamu tai laittaa viestin ja jos en vastaa siihen max.puolen tunnin sisään niin johan tulee hätä. Puheluita saattaa olla tullut sillä välin kun olen pyörällä menossa töihin niin 5-10kpl.
Sama illalla...hän soittaa minulle , ja jos en heti pysty vastaamaan, esim.jos puhelimeni on unohtunut äänettömälle tai olen harrastukseni parissa. Ja kun huomaan että on puhelu (tai puheluita) tullut niin useasti on käynyt niin että käyn ensin suihkussa ja soitan sitten hänelle mutta hän ehtii soittaa ensin ja sitten hän alkaa selvittää miten minun pitäisi osata soittaa takaisin tai jos en pysty vastaamaan niin pitäisi laittaa viesti tai jotain jossa sanon että soitan myöhemmmin.
Iltaisin on monesti käyny myös niin että jos olen nukahtanut sohvalle tai mennyt aikaisin nukkumaan (laitan yöksi puhelimen aina tai usein äänettömälle) ja hän yrittää soittaa niin yhtäkkiä herään keskellä yötä kun mieheni tulee kämpille ja on lähes paniikissa kun en ole vastannut. Pyydän häntä jäämään yöksi niin hän lähtee samantien ajamaan kotiin, ei voi kun kotona jäi kaikki TV:t ja muut vehkeet päälle ym.
Lisäksi hän pelkää että petän häntä. Hän ei pidä itsestään yhtään, vaikka on todella söpö, on vain kokenut menneisyydessään kovia ja traumat ovat jääneet.Ja jatkuvasti hän vaatii hellyyttä ja huomiota, siis JATKUVASTI. Ymmärrän että ne kuuluvat parisuhteeseen ja niitä pitää haalia ja vaalia, mutta hänen tarpeensa menee kyllä hieman yli.Yhtään pakkeja hän ei sängyssä kestä hyvin, olettaa heti että hän on epäkiihottava. Eikä hän kestä yhtään tiuskimista, siis hänen kanssaan on oltava tosi varovainen mitä painoa sanoissaan käyttää. En puhu mistään huutamisesta vaan pienestä tiuskimisesta, hän ottaa sen todella rankasti.
Lisäksi on jotain muita juttuja jotka ovat pistäneet silmään. Hän on todella epävarma mitä minä häntä kohtaan tunnen vaikka olen sanonut miljoona kertaa että rakastan häntä ja on minun elämäni. Hän kaipaa jatkuvasti vakuutteluja siitä, ihan jatkuvasti. Ja minä myös näytän hänelle rakkauteni.
Onko kukaan muu törmännyt vastaavaan? Onko tämä vain päässäni kuviteltua vai voiko tässä olla jotain muuta? Hän vain tuntuu menevän niin paniikkiin ihan pienestä, ei varmaan kestäisi yhtään isoa riitaa jos sellainen tulisi, pienetkin riidat saa hänet todella paniikkiin, hän menee ihan toimeettomaksi,ei pysty tekemään mitään, ei pysty huolehtimaan hygieniastaan, ei syö, hyvä että töihin menee, makaa vaan ja itkee.
Mikä neuvoksi? Parisuhdeterapiaan vai ? Puhumalla ei asiat ole selvinneet.
Asumme eri osoitteissa. Jos emme ole yötä toistemme luona hän soittaa minulle joka aamu tai laittaa viestin ja jos en vastaa siihen max.puolen tunnin sisään niin johan tulee hätä. Puheluita saattaa olla tullut sillä välin kun olen pyörällä menossa töihin niin 5-10kpl.
Sama illalla...hän soittaa minulle , ja jos en heti pysty vastaamaan, esim.jos puhelimeni on unohtunut äänettömälle tai olen harrastukseni parissa. Ja kun huomaan että on puhelu (tai puheluita) tullut niin useasti on käynyt niin että käyn ensin suihkussa ja soitan sitten hänelle mutta hän ehtii soittaa ensin ja sitten hän alkaa selvittää miten minun pitäisi osata soittaa takaisin tai jos en pysty vastaamaan niin pitäisi laittaa viesti tai jotain jossa sanon että soitan myöhemmmin.
Iltaisin on monesti käyny myös niin että jos olen nukahtanut sohvalle tai mennyt aikaisin nukkumaan (laitan yöksi puhelimen aina tai usein äänettömälle) ja hän yrittää soittaa niin yhtäkkiä herään keskellä yötä kun mieheni tulee kämpille ja on lähes paniikissa kun en ole vastannut. Pyydän häntä jäämään yöksi niin hän lähtee samantien ajamaan kotiin, ei voi kun kotona jäi kaikki TV:t ja muut vehkeet päälle ym.
Lisäksi hän pelkää että petän häntä. Hän ei pidä itsestään yhtään, vaikka on todella söpö, on vain kokenut menneisyydessään kovia ja traumat ovat jääneet.Ja jatkuvasti hän vaatii hellyyttä ja huomiota, siis JATKUVASTI. Ymmärrän että ne kuuluvat parisuhteeseen ja niitä pitää haalia ja vaalia, mutta hänen tarpeensa menee kyllä hieman yli.Yhtään pakkeja hän ei sängyssä kestä hyvin, olettaa heti että hän on epäkiihottava. Eikä hän kestä yhtään tiuskimista, siis hänen kanssaan on oltava tosi varovainen mitä painoa sanoissaan käyttää. En puhu mistään huutamisesta vaan pienestä tiuskimisesta, hän ottaa sen todella rankasti.
Lisäksi on jotain muita juttuja jotka ovat pistäneet silmään. Hän on todella epävarma mitä minä häntä kohtaan tunnen vaikka olen sanonut miljoona kertaa että rakastan häntä ja on minun elämäni. Hän kaipaa jatkuvasti vakuutteluja siitä, ihan jatkuvasti. Ja minä myös näytän hänelle rakkauteni.
Onko kukaan muu törmännyt vastaavaan? Onko tämä vain päässäni kuviteltua vai voiko tässä olla jotain muuta? Hän vain tuntuu menevän niin paniikkiin ihan pienestä, ei varmaan kestäisi yhtään isoa riitaa jos sellainen tulisi, pienetkin riidat saa hänet todella paniikkiin, hän menee ihan toimeettomaksi,ei pysty tekemään mitään, ei pysty huolehtimaan hygieniastaan, ei syö, hyvä että töihin menee, makaa vaan ja itkee.
Mikä neuvoksi? Parisuhdeterapiaan vai ? Puhumalla ei asiat ole selvinneet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
siirry seuraavaan ja elämässä eteenpäin. Piste.
Mulla hajuais pää tuommosessa. On miestä vissiin aika pahasti loukattu tai jotaki.
Ei tuo nyt ihan normaalia oo, kannattas varmaan terapiaa harkita.
Miten voit olla suhteessa missä pitää olla kokoajan varpaillaan ja ajatella jokaista sanomista?