Olisko kenelläkään kokemusta miten elämä parisuhteessa on lähtenyt rullaamaan puolison sairastuessa pysyvään sairauteen?
Itse sairastuin juuri krooniseen sairauteen, joka pahimmillaan vie minulta liikunta ja puhekyvyn. Puolisoni on vielä ainakin "tästä selvitään" asenteella, mutta entä kun vointini huononee? Diagnoosin saatuani ilmoitin puolisolleni että hän voi jatkaa elämäänsä, etten pidättele häntä, jos sairauteni hänestä vaikealta tuntuu.
Siis, onko muita joilla on ollut samankaltainen tilanne ja miten on käynyt?
Itse sairastuin juuri krooniseen sairauteen, joka pahimmillaan vie minulta liikunta ja puhekyvyn. Puolisoni on vielä ainakin "tästä selvitään" asenteella, mutta entä kun vointini huononee? Diagnoosin saatuani ilmoitin puolisolleni että hän voi jatkaa elämäänsä, etten pidättele häntä, jos sairauteni hänestä vaikealta tuntuu.
Siis, onko muita joilla on ollut samankaltainen tilanne ja miten on käynyt?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei !
Minulla ei ole kokemusta miten käy ku toinen airastuu jo olemassa olevassa suhteessa, mutta itselläni on korjattu vika, joka kuitenkin pitää ottaa huomioon aina joskus.
No olen kyllä sitä mieltä , että jos puolisosi rakastaa sinua te pärjäätte ja taistelette taistelun yhdessä, loppuun saakka. Et kertonut mikä sairaus on mutta kuulosti tutulle ja vaikka nyt on sitten mikä niin ei väliä. Hyvin monilla airauilla on omia tukiyhdistyksiä yms. joista löytyy ihan varmasti saman kokeneita ihmisiä, jotka voivat auttaa teitä / sinua paremmin kuin kukaan tällä palstalla. Laita airautesi nimi jonkin hakukoneen hauksi ja katso mitä löytyy, yleensä yhdistykset löytyy näin.
Tsemppiä elämään ja toistaiksi täysi painoista ja antoisaa elämää, ja jos teillä on lapsia muistakaa myös heidät, he tarvitsevat tietoa siinä missä aikuisetkin.
Meillä minun mieheni sairastui tänä syksynä sairauteen, joka todennäköisesti sitoo hänet lääkkeisiin loppuiäkseen.
Etenemistä ei voi ennustaa, kyseinen sairaus on aika arvaamaton.
Sairaus vaikuttaa tällä hetkellä myös jokapäiväiseen elämäämme.
Ottakaa selvää sairauteesi liittyvistä tukiyhdistyksistä tms. on helpompaa hengittää kun tapaa muita, joiden perheessä on sama sairaus ja saat nähdä heidän elävän ja olevan onnellisia.
Alku on vaikeaa, pelottavaa ja toisinaan kovin yksinäistä aikaa. Meillä oli puolin ja toisin myös paljon pelkoja.
Yksi suurimmista miestäni kiusanneista peloista oli juuri se kysymys, että voinko minä rakastaa häntä enää.
Puhukaa molemmat, olkaa avoimia, myös niiden negatiivisten ajatusten kanssa. Toisessa ihmisessä piilee mieletön voima. Pystytte auttamaan toisianne suuresti.
Usko vaimoasi kun hän sanoo, että tästä selvitään. Hän tarkoittaa sitä.
Minä sanoin samat sanat vain kaksi ja puoli kuukautta sitten. Paljon olen pelännyt, paljon olet itkenyt, paljon olen puhunut, mutta paljon myös vahvistunut.
Ja yksi asia on aivan varma, huominen tulee ja me kohtaamme sen mieheni kanssa yhdessä.