Mun tilanne on tämä: ollaan asuttu miehen kanssa vuosi ja 6kk yhdessä, mutta minä en halua enää asua hänen kanssaan yhdessä koska hän ei hirveästi auta kotitöissä, ei käy töissä vaikka pitäisi (äidin kanssa tekevät töitä), näsäviisastelee, ilkeilee ja on käynyt jopa käsiksi. Useasti myös v*ttuilee, jota en todella enää jaksa. Hänellä tuntuu olevan myös uhmaikä: kun tappelemme, hän ottaa autoni ja lähtee sillä ajelemaan vaikka sanon, että auto on minun ja hän ei sitä saa ottaa mutta eipä se ota sitä kuuleviin korviinsa.
Mutta itse muutin kotiimme muutama vuosi sitten, vuokrasopimus on minun nimissäni ja olen antanut miehelle luvan tulla asumaan sinne. Olen sanonut miehelle, että voisi pakata kamansa ja häipyä mutta mitä sanoo mies: En mä aio täältä häipymä minnekään. Jos täältä joku häipyy niin sinä.
Mieleni tekisi ottaa häneltä salaa kotiavain pois, kun hän on poissa, pakkaisin hänen tavaransa ja veisin vaikka hänen työpaikalleen ne kun ei siellä kerran ole muita kuin hän ja hänen äiti. Asiaa on kysytty jopa lakimieheltä asti, ja hän sanoi että se on mies ketä lähtee, koska hän ei ns. ole vuokralainen, vaan hänelle on annettu lupa tulla asumaan siihen josta ilmoitimme vuokranantajalle. Muutkin ovat kannustaneet minua pitämään kiinni kodistani.
Onko muilla ollut tällaisia ongelmia? Miten selvisitte tapahtumasta? Lähtikö toinen osapuoli hyvällä vai pahalla?
Itsellä alkaa olemaan jo voimat loppu, haluaisin että tämä loppuu mutta kun tuntuu että mistään en saa apua. Olen jutellut äitini ja miehen äidin kanssa asiasta, ollaan sovittu että puhumme nelisteen mutta mitään ei ole vielä tapahtunut.
Tuntuu välillä että olisin joku kakkosäiti tai piika mutta en avovaimo. Joskus elämämme vaikuttaa siltä, että olisimme kämppiksiä.
Mutta itse muutin kotiimme muutama vuosi sitten, vuokrasopimus on minun nimissäni ja olen antanut miehelle luvan tulla asumaan sinne. Olen sanonut miehelle, että voisi pakata kamansa ja häipyä mutta mitä sanoo mies: En mä aio täältä häipymä minnekään. Jos täältä joku häipyy niin sinä.
Mieleni tekisi ottaa häneltä salaa kotiavain pois, kun hän on poissa, pakkaisin hänen tavaransa ja veisin vaikka hänen työpaikalleen ne kun ei siellä kerran ole muita kuin hän ja hänen äiti. Asiaa on kysytty jopa lakimieheltä asti, ja hän sanoi että se on mies ketä lähtee, koska hän ei ns. ole vuokralainen, vaan hänelle on annettu lupa tulla asumaan siihen josta ilmoitimme vuokranantajalle. Muutkin ovat kannustaneet minua pitämään kiinni kodistani.
Onko muilla ollut tällaisia ongelmia? Miten selvisitte tapahtumasta? Lähtikö toinen osapuoli hyvällä vai pahalla?
Itsellä alkaa olemaan jo voimat loppu, haluaisin että tämä loppuu mutta kun tuntuu että mistään en saa apua. Olen jutellut äitini ja miehen äidin kanssa asiasta, ollaan sovittu että puhumme nelisteen mutta mitään ei ole vielä tapahtunut.
Tuntuu välillä että olisin joku kakkosäiti tai piika mutta en avovaimo. Joskus elämämme vaikuttaa siltä, että olisimme kämppiksiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaapa kauhealta (ihmiseltä). Hankkiudu nyt vaan eroon siitä, ja jos ei muu auta niin ota ne avaimet pois häneltä. Menköön äitinsä helmoihin kiukuttelemaan.
Kuullostaa niin tutulta tuo kertomuksesi.
Tässä sulle muutama oiva ohje:
Ekaks lopeta tuo hörhöily,päätä äkkiä haluatko lempata ukon pois vai et?
Sellainen juupas eipäs leikki kääntyy ajan myötä sinua vastaan,koska teidät katsotaan avopariksi.
TEE RATKAISU ,JA ÄKKIÄ.
Teet sitten näin,toivottavasti mies ei ole vienyt isännöitsijälle muuttoilmoitusta vielä,ja ole siten talonkirjoilla kuten avopari.
Soitat miehelle,ilmoitat lyhyesti että tulet hakemaan avaimet työpaikalta pois tunnin päästä.
Kysyt samalla onko hänellä jotain tavaroita asunnossa jotta voit tuoda ne samalla.
Esiinnyt itsevarmana koko ajan,vastaat että olet asiasta ottanut selvää ja toimit lakien ja asetusten mukaan,oikeus on puolellasi.
Et keskustele mitään,et antaudu juttelemaan,KYLMÄSTI HAET AVAIMET POIS VAIN MAHDOLLISIMMAN NOPEASTI SILLÄ TAVOIN ETTEI MIES OLE ASUNNOLLA KANSSASI.
Jos mies kieltäytyy puhelimessa luovuttamasta avaimia,tilaat heti lukkosepän vaihtamaan ovesi uusi lukko ja lähetät laskun exällesi kylmästi.
Saman tien astelet poliisi asemalle ja kerrot koko tarinan,ja kuinka olet toiminut,siis sen että asunnossasi asuu entinen poikakaveri joka ei suostu lähtemään pois,eikä luovuta avainta joten olet tilannut lukkosepän vaihtamaan uuden lukon oveesi.
Kerrot myös että exällä on taipumusta väkivaltaisuuteen.
Tämän poliisit ovat kirjanneet lausuntosi,mutta tuskin voivat tehdä mitään.
Mutta jos exäsi ei lopeta asunnolle pyrkimistä edelleenkään voit ottaa yhteyden heti samaan poliisi piiriin ja kertoa ongelma,luultavasti kehoittavat hakemaan lähestymis kieltoa ja ottavat exäsi samantien puhutteluun.
Siis kovat keinot heti käyttöön,jos siis olet päättänyt päästä loisesta eroon.
Syytä itseäsi jos annat tuollaisen jatkua.
Ihan samanlaista oli meillä kun vielä yhdessä asuttiin. Isäntä ei tehnyt mitään muuta kuin ryyppäsi kavereiden kanssa, kävi töissä, nukkui päikkäreitä ja nalkutti mulle ku mikäkin akka. Oli yhtä helvettiä, ole siinä sitten iloinen kun näet rakasta miestä! Meilläkin minä asuin asunnossa ensin, ja mies ei ollut edes kirjoilla kun ei vvo:n mukaan tarvinnut kirjata, kun kysyin... Hyvä niin. Tuli sitten viime lokakuussa sellainen riita, jossa ukko kävi käsiksi ja huusi ja pauhasi niin että varmasti kuului 5 kerrosta alemmaksikin. Sitten sanoin, että ole hyvä ja poistu. Jos et lähde hyvällä niin soitan poliisit häätämään sinut asunnostani, koska tämä asunto on minun, ei sinun. Minäkin otin selvää aluksi tuosta, että voinko sanoa ja tehdä noin, ja kyllä. Mies ei ollut mulla alivuokralaisena, vaan asui minun vuokraamassani asunnossa minun kanssani. Meillä ei ollut mitään vuokrasopimusta, kuten tuskin teilläkään. Et siis riko mitään lakia jos heität miehesi pihalle. Meilläkin ukko meni, kas kummaa, äitinsä luo asumaan, kunnes sai oman kämpän... Meillä tehtiin niin, että minä ja tyttö lähdettiin yöksi mun äidin luo sinä iltana kun sanoin, että pakkaa kamasi. Sitten lähti mies seuraavana päivänä, ja lähti ihan ilman taisteluja, kun rauhallisella äänellä selitin hänelle, että kyllä se on nyt niin että sinä lähdet hyvällä tai sitten soitan virkavaltaa apuun. Eihän se helppoa ole koskaan sanoa tuollaista, eikä varsinkaan jäädä sitten yksin sinne asuntoon, mutta ei olisi helppoa ollut asua yhdessäkään, kun kuitenkin aina yksin olin.
häipyä, ellei usko useammasta kehotuksesta, älä jää kuukausiksi odottelemaan, koska mitään ei tule tapahtumaan.
Vuokrasopimus on sinun nimissäsi (?) ilmeisesti, niin asumisoikeus on sinulla.
Ota avaimet pois ja jos ei anna pyytämällä, ota salaa ja kun on lähtenyt huomaamatta avainten katoamista, soita perään, ettei ole takaisin tulemista.
Kyllä ne vaan ihmeesti kämppänsä löytää, kun on pikku pakko. Väkivaltaista ja ylimielistä paskahousua ei tarvitse katsella.
Kysyt siltä minä päivänä tulee hakemaan tavaransa. Ellei osaa sanoa, sinä määräät sen päivän, mihin mennessä ne kamat pitää hakea.
Ellei sekään käy, eikä ukkoa näy, kysyt mihin voit ne kamat viedä. Ellei ole paikkaa, eikä mikään sovi, heität ne kamat ovesi ulkopuolelle ja kerrot, että ne ovat siellä.
Sitkeinkin syöpäläinen lähtee näillä keinoilla ennen pitkää.
Mutta pidä varasi että et saa selkääsi siltä luuserilta.
Hae toinen asunto ja et sano mitään hyvä miehen on siihen jäädä.
Vastaukseksi voit sanoa että itse käskit häipyä
Kiitos vastauksistanne.
Eropäätöksen olen tehnyt aikoja sitten mutta kun tämä mies ei usko, että haluan erota hänestä (tai pikemmin hän ei halua erota minusta). Kaikkeni olen yrittänyt, mutta kun ei usko niin ei usko joten pakko tässä on ilkeäksi alkaa vaikka ilkeä en tahtoisi olla mutta nyt on pakko.