Mennessäni töihin kyseisen firman palkkalistoille sekä kohteeseen töihin, niin meillä oli nainen esimiehenä, jolla oli alalta monen vuoden kokemukset. Asioista sanoi vain, kun oli, jotain sanomista. Ei siis yhtään mistään turhasta. Vuoden kuluttua tuli uusi miespuolinen esimies. Ensimmäiset kuukaudet meni ihan hyvin, mutta sen jälkeen vasta alkoi kaikki vaikeudet ja yllättäen olin esimiehen silmissä täysi "paska". Viimeisen vuoden aikana olin esimiehen puhuttelussa milloin mistäkin syystä. Suurinosa niistä oli ollut täysin aiheettomia. Ilmeisesti esimiehen täytyi, johonkin purkaa kiukkuaan ja se olin sitten, jostain kumman syystä minä. Mutta miksi?!
Kaiken huippu tapahtui yhtenä kertana, kun esimies oli juuri palannut lomaltaan ja palveluohjaajamme oli hänelle kertonut tapahtumia. Tietysti minä jouduin sen seurauksena esimiehen "puhutteluun". Syy oli siinä, että uudet työntekijämme olivat palveluohjaajaltamme kysyneet, että: "Olenko minä aina, niin kiukkuinen." Tämän takia minä jouduin esimiehen puhutteluun. Tuntui ihan semmoiselta, kuin minussa olisi ollut kaikki "vika" ja siinä mentiin vähän liikaa minun henkilökohtaisuuksiini. Esimies vielä vannoi todella kovasti, ettei hänellä olisi mitään minua vastaan, mutta ne syytökset minua kohtaan olivat aivan turhia. Kaiken huippu oli kyllä se, kun esimies sanoi, että: "Minun olisi parempi erota ja lähteä koko firmasta pois". Voitteko ikinä uskoa, että oma esimies menee alaiselleen sanomaan, jotain tuommoista? Esimiehen mielestä minun olisi tosiaan pitänyt erota työpaikastani, mutta silloinhan minä olisin antanut periksi, joten esimies olisi voittanut koko homman. Olisi kyllä ollut silloin todella typerää sanoa itsensä irti, koska silloin esimies olisi voittanut koko "leikin" ja minä olisin hävinnyt. Eipä kyllä minun mielestäni esimiehen pitänyt minua tuolla tavoin kohdella.
Asiasta jutelimme esimiehen kanssa parin päivän päästä ja silloin hän pyysi minulta anteeksi, mutta siinäkö kaikki?! Tosiaan siinä oli kaikki mahdollinen ja tuon tapahtuman jälkeen en enää töissäkään erityisemmin pitänyt esimiehestä. Oli kuitenkin todella kova mies vaatimaan kaikkea mahdollista, mutta ei siltikään voinut asioiden hyväksi tehdä yhtikäs mitään.
Eikä siivoustyö ole kuitenkaan siitä kaikkein helpoimmasta päästä. Työ on kuitenkin henkisesti, että fyysisesti todella raskasta.
Kerran oli esimies ottamassa esimerkkinä sitä, että on hänelläkin saattanut olla ylimääräisiä töitä. Esimiehen paperitöitä on kuitenkin todella vaikeata verrata siivoustyöhön. Kumpikin on aivan erilaista, koska toinen tekee istumatyötä ja toinen saa "tukkaputkella" juosta ympäri taloa. Tuon tapahtuman jälkeen, kun sanoin soittavani firman luottamusmiehelle, niin esimies oli vain, että : "Siinäpä soitat".
Miten monta kertaa mahtoi syyttää minua milloin mistäkin asiasta?! Aika monia ja kaikkihan on tosiaan olikin minun syytäni. Eikä Esimiehessä itsessään tietenkään ollut yhtikäs mitään vikaa, koska hän on, niin "täydellinen" ja "hyvä" esimerkki uusille, että vanhoille työntekijöille.
Talvella jouduin hakemaan reilun kuukauden sairauslomaa näiden syytösten vuoksi. Olin muutenkin todella väsynyt, stressaantunut, että ahdistunut. Jouduin kerran käymään psykiatrin vastaanotolla saadakseni tästä asiasta apua. Vaikka sain psykiatrilta uni- että mielialalääkettä, niin en siitä huolimatta saanut öisin kunnolla nukuttua.
Pitkän harkinnan jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että minkä ihmeen vuoksi sitä alle 30-vuotiaana täytyy kärsiä oman työnsä vuoksi näin mahdottoman paljon. Pitkän harkinnan jälkeen menin sanomaan itseni irti. Omasta mielestäni tein kuitenkin aivan oikean ratkaisun ja päivääkään en ole sitä kokenut.
Tässä oli siis minun "huono" kokemus yhdestä esimiehestä, että siivouskohteesta. Tällä hetkellä en voisi kuvitella paluuta siivousalalle mihinkään suureen firmaan.
Nostan kuitenkin hattua näille ihmisille, jotka työskentelevät siivousalalla. Työ ei kuitenkaan ole mitään helppoa, vaikka moni sitä kuvitteleekin.
Kaiken huippu tapahtui yhtenä kertana, kun esimies oli juuri palannut lomaltaan ja palveluohjaajamme oli hänelle kertonut tapahtumia. Tietysti minä jouduin sen seurauksena esimiehen "puhutteluun". Syy oli siinä, että uudet työntekijämme olivat palveluohjaajaltamme kysyneet, että: "Olenko minä aina, niin kiukkuinen." Tämän takia minä jouduin esimiehen puhutteluun. Tuntui ihan semmoiselta, kuin minussa olisi ollut kaikki "vika" ja siinä mentiin vähän liikaa minun henkilökohtaisuuksiini. Esimies vielä vannoi todella kovasti, ettei hänellä olisi mitään minua vastaan, mutta ne syytökset minua kohtaan olivat aivan turhia. Kaiken huippu oli kyllä se, kun esimies sanoi, että: "Minun olisi parempi erota ja lähteä koko firmasta pois". Voitteko ikinä uskoa, että oma esimies menee alaiselleen sanomaan, jotain tuommoista? Esimiehen mielestä minun olisi tosiaan pitänyt erota työpaikastani, mutta silloinhan minä olisin antanut periksi, joten esimies olisi voittanut koko homman. Olisi kyllä ollut silloin todella typerää sanoa itsensä irti, koska silloin esimies olisi voittanut koko "leikin" ja minä olisin hävinnyt. Eipä kyllä minun mielestäni esimiehen pitänyt minua tuolla tavoin kohdella.
Asiasta jutelimme esimiehen kanssa parin päivän päästä ja silloin hän pyysi minulta anteeksi, mutta siinäkö kaikki?! Tosiaan siinä oli kaikki mahdollinen ja tuon tapahtuman jälkeen en enää töissäkään erityisemmin pitänyt esimiehestä. Oli kuitenkin todella kova mies vaatimaan kaikkea mahdollista, mutta ei siltikään voinut asioiden hyväksi tehdä yhtikäs mitään.
Eikä siivoustyö ole kuitenkaan siitä kaikkein helpoimmasta päästä. Työ on kuitenkin henkisesti, että fyysisesti todella raskasta.
Kerran oli esimies ottamassa esimerkkinä sitä, että on hänelläkin saattanut olla ylimääräisiä töitä. Esimiehen paperitöitä on kuitenkin todella vaikeata verrata siivoustyöhön. Kumpikin on aivan erilaista, koska toinen tekee istumatyötä ja toinen saa "tukkaputkella" juosta ympäri taloa. Tuon tapahtuman jälkeen, kun sanoin soittavani firman luottamusmiehelle, niin esimies oli vain, että : "Siinäpä soitat".
Miten monta kertaa mahtoi syyttää minua milloin mistäkin asiasta?! Aika monia ja kaikkihan on tosiaan olikin minun syytäni. Eikä Esimiehessä itsessään tietenkään ollut yhtikäs mitään vikaa, koska hän on, niin "täydellinen" ja "hyvä" esimerkki uusille, että vanhoille työntekijöille.
Talvella jouduin hakemaan reilun kuukauden sairauslomaa näiden syytösten vuoksi. Olin muutenkin todella väsynyt, stressaantunut, että ahdistunut. Jouduin kerran käymään psykiatrin vastaanotolla saadakseni tästä asiasta apua. Vaikka sain psykiatrilta uni- että mielialalääkettä, niin en siitä huolimatta saanut öisin kunnolla nukuttua.
Pitkän harkinnan jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että minkä ihmeen vuoksi sitä alle 30-vuotiaana täytyy kärsiä oman työnsä vuoksi näin mahdottoman paljon. Pitkän harkinnan jälkeen menin sanomaan itseni irti. Omasta mielestäni tein kuitenkin aivan oikean ratkaisun ja päivääkään en ole sitä kokenut.
Tässä oli siis minun "huono" kokemus yhdestä esimiehestä, että siivouskohteesta. Tällä hetkellä en voisi kuvitella paluuta siivousalalle mihinkään suureen firmaan.
Nostan kuitenkin hattua näille ihmisille, jotka työskentelevät siivousalalla. Työ ei kuitenkaan ole mitään helppoa, vaikka moni sitä kuvitteleekin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos työpaikkakiusaaja on esimies, avun saaminen on todella vaikeaa.
Tilanne on vaikea, koska ...
- kaikki ohjeistus lähtee siitä, että lähin esimies on ensimmäinen jolta pitäisi saada apu kiusaamistapaukseissa
- esimies viestittää asioita ylemmmälle johdolle (miten kiusaaja ?)
-jos esimies kiusaa, yleensä muu työyhteisö lähtee vahvemman puolelle, koska on 'taloudellisempaa' olla esimiehen kuin työkaverin kamu.
- esimies ajaa alaistensa etuja (ajaako kiusaaja ?)
- esimiehellä on valtaa alaiseensa
Monesti ainoa ratkaisu on ulkopuolinen apu.
Joskus (kuten minun tapauksessani) auttaa myös toistuvat, rehelliset ja avoimet keskustelut. Onneksi osaamme keskustella!
Nimittäin ... Joskus esimies saattaa pitää alaista 'uhkana' asemalleen (vrt. esimiehen heikko itsetunto), mikä saa hänet käyttäytymään kiusaajan tavoin.
Yritän nykyisin muistaa, että myös esimieheni on ihminen ja 'työntekijä', omine puutteineen ja pelkoineen. Olen huomannut myös, että oma asenne ratkaisee aika paljon näissäkin asioissa.
Asiat eivät ole mustavalkoisia ja se miten koemme asioita johtuu monesta tekijästä, ei pelkästään 'kiusaajasta'.
Osaat hyvin ilmaista itseäsi ainakin kirjallisesti. Opiskele johonkin muuhun ammattiin.
Ei mitään VOI, vaan ikävän monesti myös ON
joo tähän voisin sanoa et on se tosiaan kumma että toisia esimiehiä ottaa niin lujaa henkeen se että joku työntekijä saattaa tietää asiat ja työtavat paremmin että kokee työnsä uhatuksi.. siitä se alkaa. Eihän niin voipi hänen mielestään olla et alainen on pätevämpi. ensin alkaa typerä suun soitto ja sitten arvostelu joka on aiheetonta ja lopuksi hiostus pois työpaikalta. tähän väliin mahtuu muiden työntekijöiden kanssa laittomia työpaikka kokoontumisia jossa kyseinen kiusattu henkilö ei ole mukana eikä edes kutsuttu!! niin sitten lumipallo lähtee vyörymään ja "tämä" ongelma halutaan pois kaikin keinoin. jopa mennään niin pitkälle että tästä ihmisestä tehdään muiden silmissä "huono" ja petturi ja lietsoja. Säälittävää ja erittäin ihmisarvoa loukkaavaa. Ja muut työkaverit voivat jopa lähteä mukaan tähän koska pelkäävät tätä sairasta hitleriä. Joka todellakin on mieleltään sairas ja punoo verkkoaan ja hautoo juonia. yleensä tässä käy niin että tämä kiusattu henkilö sanoo totuuden ja luopuu työpaikastaan ja jää jopa kortistoon! Mutta mitä tekee tämä sairas esimies? Nauraa ja sanoo että siitä sai sekin. Sitten menee viikko tätä miettiessä ja spekuloiden työpaikalla (näinhän omatunto hiljennetään),sitten alkaa uuden kohteen etsiminen. koska tällainen esimies on sairas hän ei lopeta vaan pitää löytää uusi kohde. yleensä nämä esimiehet eivät puhu kenestäkään mitään hyvää eivät edes omista perheistään. Puoliso on juoppo ja lapset rasittavia. Ystävät pettureita (jos niitä ees on???) Tätä esimiestä ei pysäytä ees laki! se kiertää sen ja laittaa asiat työläisten syyksi!Mutta tällä esimiehellä on lupa valittaa sairauksistaan ja stressista ja ettei ole nukkunut ja käsi on kipeä ja hermo on tiukalla ja seli seli. mun hyvä ystävä joutui tällaisen esimiehen alaiseksi 2 kuukautta sitten ja nyt hänelle riitti. Hän otti lopputilin ja on mielummin kortistossa kuin töissä. HÄN KOKI KAIKEN TÄMÄN PIENESSÄ AJASSA JA SE VEI ITSETUNNON ALAS TÄYSIN!!!! mistä tiedän ettei hän ole huono työntekijä... koska hän on ollut minun alaiseni aikaisemmat viisi vuotta ja aivan loistava työntekijä. Harmi kun en voi ottaa häntä enää töihin kanssani.Mutta toivon hänelle pian uutta työpaikkaa ja hän on ansainnut sellaisen esimiehen joka arvostaa hänen rautaista ammattitaitoaan! onnea hänelle ja kiitos monesta yhteisestä vuodesta. ja sääli sitä joka joutuu seuraavaksi tämän sairaan ihmisen kynsiin....
Tuo sun kertomasi teksti kuulostaa järkeen käypältä. Pyytäsin sua, että kävisit lukemasa mun tekstini ja kommentoimasa sitä ?.
anbianen
Tois sun tekstisi kuulosti järkeen käypältä. Pyytäsin sua, että kävisit lukemasa mun tekstini ja kommentoimasa sitä ?.
Täällä myös kokemusta kun pomo käy työntekijän kimppuun ja haukkuu jatkuvasti työtaitojasi vaikka uurastat kuinka paljon tahansa. Pyytää yht äkkiä tulemaan huonee
seensa kahden keskiseen keskusteluun ja siellä saa pistää työntekijän niin alas ja tuntemaan itsensä vähempi arvoiseksi. Vaikka kuinka yritit niitä hyökkäyksiä torjua et jaksa sitä loputtomasti.. Silloin oli pakko jo soittaa työsuojeluvaltuutetulle ja kertoa tilanne. Sanoivat, että hyvä kun soitin ja katsotaan yhdessä miten tämä tässä vielä jatkuu. Ja sanoi et ehdottomasti sinä et enää mene pomon luo haukuttavaksi siinä keskustelussa kuuluu aina olla kolmas osapuoli mistä en silloin tiennyt.. olin vasta 26.v silloin enkä ymmärtänyt mihin olin joutunut. Aikaisemmat työpaikat olivat olleet ihan "normaalityöpaikkoja" Sit sairastuin flunssaan ja jouduin ilmoittamaan pomolle
sanoi vihaisesti , että nämä sairaslomat vähennetään sitten palkastasi. Vaikka olin jo ollut siellä 7 kuukautta töissä koko ajan. Kiristys alkoi sitten mistä myös ilmoitin
heti työsuojeluvaltuutetulle. Sitten kun palasin töihin sama homma jatkui.. Ja pomo
alkoi taas et tule mun huoneeseen sanoin etten tule me jutellaan tässä missä ovat muutkin kollegat. Sit sanoi selvä ja pyysi porukan lähtemään. Sanoin kovaan ääneen ettei mun tarvi jutella sun kanssa kaksin tässä pitää olla kolmaskin osapuoli sit joutui hyväksymään tilanteen. Alkoi haukkumaan ja mä puolustelin koko ajan se toinenkin alkoi hitaasti katsomaan pomoa et miksi käy mun kimppuun.. Loppujen lopuksi sanoi
mulle et sun työaika loppu nyt ja ulos. Sanoin vaan selvä ja lähdin.. Soitin valtuutetulle
ja pyysi mun menemään työpaikkalääkärille hakemaan sairaslomaa ja sain 2viikkoa.
Onneksi se työ oli muutenkin päättymässä olin sen loput 2 viikkoa siellä ja valtuutettu tuli työpaikalleni juttelemaan. Pomo sanoi et Anu on nyt käsittänyt väärin.. Ai niinkö totesin.. Pomo kyllä kysyi et tuleeko tästä jotain seuraamuksia kokouksen päätyttyä
oli huolissaan kun olin astumassa jo huoneesta ulos.. Valtuutetun kanssa oltiin sähköpostitse yhteydessä koko loppuaika ja kysyi miten mennyt ja vastasin et nyt ei pomo ole enään ollut kimpussa ja kiitos sulle siitä..
Minulla on kokemusta siisteistä sisätöistä, tutkimuslaitoksista ja projektiorganisaatioista. Niissä työskentelee aika monessa asioihin puuttumattomia tai alaisten suosiota aktiivisesti hakevia esimiehiä, jotka eivät suostu näkemään tai kuulemaan mitä porukoissa tapahtuu - mitä erityiset johdon suosikit saavat aikaan. Lisäksi jahdit saattavat seurata ihmistä työpaikasta toiseen; kas kummaa joku aiempi kiusaaja on uuden työkaverin ja tulevan kiusaajan hyvä opiskelukaveri menneiltä vuosilta.
Ei tarvitse mitään muuta syytä kuin että olet tullut muualta etkä ole porukan alkuperäisiä. Siinä ei ole merkitystä, onko sinulla tieteet ja taiteet hallussa - päin vastoin, laajasta kokemuksesta, erinomaisesta tutkinnosta ja sanavalmiudsta tulee vain uusia pukkeja näiden opettajien muistikirjaan. Jatkavat niin kauan että oudoksi leimattu lähtee - tai sairastuu. Eikä kyllä sairastuakaan saa eikä joutua tapaturmaan, varokaa vain, joudutte prinsessojen ja kuningattarien silmätikuiksi.
Aina valitetaan esimiehestä. Kertokaa juttuja kiukkuisesta alaisesta!!
Alainenkin tulee pikkuhiljaa kiukkuiseksi, kun esimies tuhahtelee milloin mistäkin koko työyhteisölle. Hukkaan on mennyt johtamistaidon koulutus. Unohtunut myöskin se millaista on olla itse ns. "rivinaisena" hoitoalalla. Tainnut kihahtaa lettiin, niinkuin sanotaan.
Joo ja monesti nämä esimiehet vaativat aina vain parempaa ja parempaa työnjälkeä, MUTTA omassa työskentelyssä voi olla työmoraali täysin hukassa. Ja hyvä palkka juoksee,