Eli miehet, kuinka kauan teillä on mennyt erosta toipumiseen ja exän unohtamiseen, sekä uuden suhteen aloittamiseen (olittepa sitten jättäjiä tai jätettyjä) ? Kuinka pian olette valmiita yrittämään uudestaan seurustelua, jos vaikkapa olette ihastuneet jo johonkin uuteen ihmiseen?
Toipuminen erosta
__Nanna__
233691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Aikaa meni aika tarkalleen 2 kuukautta, ja sen jälkeen tulikin tavattua silloinen tuleva vaimoni. 2 kuukautta oli sellasta vitutuksen sekaista raivoa, ja itseni syyttelyä-aivan turhaan, mutta tulipa sitten opittua, että itsellänikin on se "murtumakohta" olemassa. Vaimon kanssa "tapailtiin" sellanen puoli vuotta, ennen kuin vakavasti asetuttiin olemaan.
Kuinka kauan olit exäsi kanssa? Kumpi jätti?
...ja kuinka pian aloitte nykyisen kanssa "virallisesti" seurustella?
P.S. Kiitos sinulle vastauksistasi :)
Tultuani ensin petetyksi ja sitten jätetyksi pitkän avoliiton jäljiltä meni seuraavaan viritelmään 8 kk. Toinen ääripää on, että olin uusilla treffeillä jo samana iltana.
Jättäjähän on käsitellyt eron erukäteen, jätetty vasta aloittaa asian tapahduttua. Toisekseen suhteen pituus ja sitoutumisen aste vaikuttaa asiaan.
Mulla meni 2,5 vuotta. Olisi voinut mennä vähemmänkin aikaa. Olen valmis uuteen suhteen ollut jo vuoden, en kuitenkaan ole tapaillut naisia ja en hakemalla hae naista, nautin runkkaamisesta ja tyydyn siihen sekä omaan ongelmattomaan seuraani....
meni ja siirryin seuraavaan ...
Muija kiukutteli ja sanaharkka päättyi eroon. Seuraavana päivänä tapasin sen naapurin ravintolassa ja kävin nussimassa sitä. Vanhoja ei muistella.
tilanteesta, suhteen kestosta, onko ite jättänyt vai tullut jätetyksi.
Jos tulee jätetyksi vähänkään pidemmästä suhteesta, niin kiusallakin pitää löytää mahd pian laastari.
ihastuminen on niin ihmeen ihanaa. Kuinka monta partneria sinulla on jo ollut? Luuletko, että ne täyttävät kaikki sisäiset tarpeesi? Aina olet pettynyt, ja aina tulet pettymään...
Tavan vuoksi seurustelemaan alkavat ihmiset ovat suolesta, haluavat vaan nussia keskenään.
Minä alan seurustelemaan vain jos nainen telee muhun vaikutuksen ja sellaista anista ei ole Suomesta löytynyt kuin kerran eteeni ja hänkin oli toisen käytössä.
eikä kahdessa, vuoden päästä tunteet voi olla jo tasoittuneet. Erosta toipuminen on niin yksilöllistä, suhteen syvyys ja siihen sitoutuminen yhdessäolon aikana vaikuttavat toipumisen pituuteen. Jotkut ottavat laastarisuhteen ja lemppaavat sen pihalle, kun ovat selviytyneet erostaan tai rakastuvat siihen oikeaan.
vai seurusteletko juuri eronneen kanssa? Vaikeata tulee olemaan. Puhuuko mies erostaan ja joudutko tukemaan häntä? Yritin tavata yhtä naista pari viikkoa oman eroni jälkeen, eihän siitä mitään tullut, exä oli koko ajan mielessä ja olisin halunnut vain puhua exän kanssa meistä ja suhteemme karikoista, joita ei kyetty yhdessäolomme aikana selvittämään. Kuljin aikani tämän uuden naisen kanssa, kun en oikein osannut yksinkään olla, kunnes rakastuin toisenlaiseen naiseen ja se oli sitten menoa. Exää en unohda koskaan, jäi paljon muistoja pitkältä ajalta.
"Exää en unohda koskaan, jäi paljon muistoja pitkältä ajalta."
Tuo on yksi niistä syistä miksen toisen panemaa naista huoli vaan otan naiseni neitsyenä.
sinulla. Ensinnäkään naista ei oteta, paitsi postimyyntivaimo. Ne taas ovat kaikkea muuta kuin neitsyitä ja toisekseen taidat jäädä loppuiäksesi kahville jos jäät neitsykäistäsi odottelemaan. Mutta onneea vain valitsemallasi tiellä!
kunnollisen ei kannata pilata mielenterveyttään eronneiden kanssa
Mä otan naisen jos sen haluan. Jään mieluusti ilman naista jos en neitsyttä saa, en koe sitä menetyksenä, päinvastoin seurustelu muiden pökkimän naisen kanssa ei voisi tehdä mua täysin tyytyväiseksi. Tiedän olevani vaativa, mutta omapa on ongelmani kuten ounastelit oikein.
Kiitos, onnea ja sallimusta tarvitsemme itse kukin.
mikä siinä muiden pökkimässä on huonoa?
Onko kokemuksia?
Tilanteeni on seuraava;
Kun tutustuin Mikkoon helmikuussa (nimi muutettu), minä seurustelin tahollani ja hän seurusteli tahollansa. Tutustuimme silloisen poikaystäväni kautta ja meistä tuli kavereita.
Minä erosin helmikuussa. Jatkoimme kavereina. Hänellä ja hänen tyttöystävällään meni huonosti. Hän taisi ihastua minuun, mutta se ei vaikuttanut alun perin heidän suhteeseensa tilaan.
He erosivat tämän kuun alussa oltuaan yhdessä lähes viisi vuotta. Hän kertoi minulle tunteistaan - hän tykkää minusta ja minä hänestä.
Kuluneen kuukauden ajan hän on kohdellut minua kuin tyttöystäväänsä, silti hänen sanojensa mukaan emme seurustele vielä. Kuitenkin lähiympäristön silmin katsottuna asia on toisin.
Hän on sanonut, ettei ole ihan heti valmis seurustelemaan, koska edellinen suhde on vielä tuoreessa muistissa, eikä hän ole päässyt siitä vielä täysin yli. Omasta kokemuksestani ymmärrän täysin ja olen luvannut antaa hänelle aikaa.
Nyt olen kuitenkin kummissani, sillä lähes koko tämän kuluneen ajan, jonka olemme toisemme tunteneet, olemme nähneet ja olleet yhteydessä päivittäin, kunnes tämä viikko on ollut hiljaiseloa. Olemme nähneet vain yhtenä päivänä, eilen hänestä ei kuulunut mitään. Hän sai kuulla viikonloppuna, että hänen ex on aloittanut uuden suhteen ja nyt kysyisinkin teidän neuvoa, että johtuuko miehen outo käytös (joka siis aiemmasta käytöksestä poikkeaa) vain ns. haavojen repeytymisestä, vai onko minun asemani uhattuna, onko hän tullut katumapäälle, vai miettiikö kenties vain meitä vakavammalta kannalta kuin aiemmin…
Tämä teksti siis kirjoitettu viime viikolla.
En siis ole toiminut miehelle olkapäänä, en ole lohduttanut jne ”toiminut psykiatrina”. Faktat hän on kertonut, mutta ei muuta. En ole kysellyt, eikä hän ole puhunut/itkenyt asiaa minulle. Hän on sanonut, että ex on upea ihminen ja hänellä menee aikaa, että voi alkaa seurustelemaan ja että hän ei ole vielä päässyt yli exästä. Ex on siis alkanut seurustelemaan (miehen kaverin kanssa) ja mies on sanonut, ettei parempaa miestä exälleen olisi voinut toivoa, että nyt hän ainakin tietää että ex on hyvissä käsissä. Tänä viikonloppuna häneltä kysyttiin minun läsnäollessa, että kuinka kauan me olemme seurustelleet, ja hän sanoi, ettemme oikeastaan virallisesti seurustele. Ja syy on se, että hän on vasta lopettanut pitkän seurustelusuhteen, että menee aikaa käsitellä asia. Kuitenkin, kun hänen tätinsä puhui puhelimessa ja luetteli paikalla olevat ihmiset, nimeten minut miehen Tyttöystäväksi, mies ei asiaa korjannut, mutta jännittyi kuitenkin sanan kuultuaan...
Ja kun kirjoituksessani mainitsin tästä viime viikosta ja siitä, että olimme vähemmän yhteydessä, niin asia korjaantui loppuviikkoa kohden. Ehkä outo käytös johtui tästä uutisesta, että exällä on uusi ja se pisti hänen pakan sekaisin??
On tosiaankin olemassa joitakin syitä, mutta en jaksa niihin nyt paneutua. Miksi ottaa likaista ja käytettyä jos voi saada puhtaan ja käyttämättömän. Mua ei vaivaa ollankaan sen haluamani naisen löytämisen vaikeus, olen sopeutunut melkoisen hyvin yksinäisyyteen ja otan tämän eräänlaisena haasteena. Juuri nyt en tosin haluakaan löytää itselleni naista, sen verran hyvin viihdyn yksinkin, olen kuin kissa, olen vaan ja nautin olemisesta.
Kokemuksia on kaikenlaisia ja eritasoisia.
Jo sen, että on toisten miesten pökkimä herättää mussa hylkimisreaktion. Nyt pitää lopetella, hyvää kesää pökityille ja pökkijille, pökkitelkää vaikka toisianne toisianne paremman puutteessa.....
Ja tällä mielipiteelläsi sinä siis hyväksyt myös sen, että naiset ajattelevat samoin sinusta... Eivät huoli sinua, käytettyä, kuten et huoli sinäkään heitä.
seurustelin pari vuotta yhden naisen kanssa ja hän sitten jätti minut ja 3 viikon päästä oli jo uusi nainen että näin..se on joku naistenjuttu toi että muka pitää oottaa joku aika et voi alkaa seukkaan uusiksi..ikinä en ole tarvinnut mitään toipumisaikoja tms..=)
Tänään erosin tyttöystävästäni ja join kunnon kännit,ja se kaduttaa nyt jälkeen päin olimme tosi rakastuneita ja silleen. Koitan selvitä ja katson tulevaisuuteen.