Kihloihin?

Et vaikuttanut kovinkaan iäkkäältä(?).... Jos olet alta 18 vee, niin EI varmasti ole oikea aika... Jos olet 18-24 vee, HARKITSE vielä.. Jos olet yli 24 vee... OK!!!

Ensinnäkin kihlaus on lupaus naimisiin menosta... Ja naimisiin on valmis menemään vasta sitten kun on kokeillut jo kaiken mahdollisen.... Vä'hintään kymmenen eri jätkää yms.... Ensimmäisen "jätkäkaverin" kanssa ei lopullista tulevaisuutta kannata edes suunnitella...

Itse menin 19-vuotiaana kihloihin 7kk seurustelun jälkeen,eikä se tuntunut mitenkään pikaiselta.Sitä onnea ei kuitenkaan kestänyt kuin 6 vuotta...

Nyt olen seurustellut nykyisen poikakaverini kanssa samaiset 7kk eikä yhtään tuntuisi hullulta ajatukselta kihlautua!(tosin nyt halua että hääpäivä sovitaan salamalla!) :D On meillä kuitenkin ikää jo sen verran enemmän että järkee on päässä erilailla kun silloin 19-vuotiaana...

Kukin tavallaan... ei sitä ajassa voi määrittää...

Menin itse kihloihin vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Minulle kihlautuminen merkiksi lupausta avioliitton, joten sillä ei varmaankaan olisi ollut niin kiire, mutta aika tuntui meistä molemmista oikealta.

Kihloihin menolla ei ole kiire. Esimerkillisesti veljeni on seurustellut jo monta vuotta ja ei kihlasormusta näy. Kukin tavallaan, mutta mielstäni kihloihin voi mennä silloin ku kummatkin sitä haluaa ja ovat valmiita siihen. Loppujen lopuksi se ei muuta asioita paljoakaan. Tai sen ei pitäisi muuttaa.

Itse menin kihloihin pari viikkoa sitten. Lähes viiden vuoden seurustelun jälkeen.
Olemme keskustelleet tästä jo reilun vuoden, mutta nyt sitten lopulta teimme sen.
Mielestäni oli järkevää odottaa tuo aika, koska kiire ei ole mihinkään. Eikä kyse ole siitä että olisimme olleet epävarmoja suhteestamme. Halusimme vaan odottaa ja olla todellakin varma että haluamme keskenämme naimisiin. Koska sitähän kihlaus todella tarkoittaa.
Jokainen tekee omat päätöksensä, toiset nopeampaa kuin toiset. Mutta minusta on hyvä odottaa ainakin vuosi (jos ei enemmänkin) että varmasti tuntee toisen, eikä mikään luonteenpiirre tai käyttäytyminen toisessa tule enää yllätyksenä. Siinä ajassa ehtii nähdä toisen hyvät ja huonot puolet.
Älä painosta miestäsi. Siitä ei ole hyötyä. Odota että hän on valmis. :)

Seurusteluaika ennen kihlausta on täysin jokaisen oma asia. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että se on lupaus avioliitosta, joka puolestaan on lupaus tahdosta rakastaa koko loppuelämä. Kihlautuminen ei ole siis mikään pikkujuttu.

Ensimmäisen kerran menin kihloihin, kun olin seurustellut n. 6 vuotta. Nykyisessä suhteessani menimme kihloihin alle vuoden seurustelun jälkeen, mutta tunsimme toisemme jo pari vuotta ennen seurustelua. Siinä vaiheessa, kun olin täysin varma, että haluan elää tyttöystäväni kanssa lopun elämäni, kosin. Edellisen kerran, kun kosin, en ollut varma, ja avioliitto päättyikin eroon. Siksi odotin toisella kerralla varmuutta. Jos sitä ei parissa vuodessa olisi tullut, olisin punninnut suhteen uudelleen.

Kihloihin meneminen on vähän semmonen että "haluan olla sun kans aina ja naimisiin, lupaatko sinä kans että ollaan aina yhdessä". Vaikka siinä ei mitään nimiä kirjoiteta alle, niin kyllä se minusta aika iso lupaus on. Varmaan se sitten tapahtuu kun molemmilla on semmonen olo.

Menimme nykyisen mieheni kanssa kihloihin puolentoista vuoden seurustelun jälkeen. Kihlautumisemme oli lupaus avioliitosta ja tarkoitus oli mennä naimisiin.

Vihkiminen sitten kuitenkin syystä tai toisesta siirtyi ja siirtyi ja siirtyi, kunnes olimme olleet kihloissa 6 vuotta menemättä naimisiin...

Naimisiinmeno oli jotenkin menettänyt merkityksensä vuosien saatossa, ei meidän tarvinnut suhdettamme yhteiskunnan silmissä virallistaa rakastaaksemme toisiamme, sitoutuaksemme toisiimme ja elääksemme yhteistä elämää. Aioimme jo purkaakin kihlauksen, koska se meille kummallekin kuitenkin merkitsi lupausta avioliitosta.

Ennen kihlauksen purkua päätimme kuitenkin vielä selvittää mitä avioliitto oikeasti yhteiskunnassa merkitsee ja mitkä ovat avo- ja avioliiton erot. Ja hups, kahden viikon päästä olimmekin sitten jo naimisissa... =)

Mutta tuohon alkuperäiseen kysymykseesi:
ei kihlaukselle ole mitään sopivaa aika rajaa, toiset eivät mene koskaan kihloihin, toiset menevät kuukauden päästä tapaamisesta. Tärkeintä on, että tietää mitä kihlaus merkitsee ja tekee päätöksensä sen perusteella - yhteisesti kumppaninsa kanssa tietenkin, parisuhteessa kun ollaan. Kihlauksellahan ei ole mitään lainvoimaista merkitystä, se on nykyään vain ja ainoastaan kahden ihmisen välinen lupaus - tiukasti jos sitä tulkitaan, kihloissahan ollaan vasta kun vihkipäivä on sovittu...