On se kumma että vedän puoleeni ihmisiä, jotka ovat ensin ihan hyvää pataa ja haluavat tuntea ja jutskata kanssani kaikesta. Ok, minusta on kivaa kun on kavereita. Heitä kiinnostaa mitä minulle kuuluu, mitä päivisin teen jnejne. Minun pitäisi olla onnellinen että minulla on sellaisia ihmisiä elämässäni.
Mutta mistä se johtuu, että kun tykkään asioista ja tykkään keskustella niistä, saan aina pelkkää arvostelua kaikesta. Ihan kaikesta ja ihan kaikkien ihmisten toimesta.
Esim. ajattelin ostaa auton, alkoi se määkiminen että "hoo, onpa sikakallis". No on kai, ei ole mikään ihan tavallinen toyota corolla vm 95. Olen kyllästynyt sellaisiin. Sain pelkkiä haukkuja kun halusin auton, joka maksaa hieman tavallista enemmän vaikka on ihan pikkuauto vain, ei edes kovin ihmeellinen. Merkki maksaa ja hieman varusteltukin on, jopa ilmastointi. Mutta auto olisi minulle mieleinen ja jotain muuta kuin entinen ruostuva relluni tai toyota corolla, jollaista ajaa kaikki.
Ei sillä että niissä mitään vikaa olisi, olen vain ikäni ajanut sellaisilla ja koska ajan päivittäin, olisi se minulle itselle mielenpiristys ajaa jotain muuta välillä. Kaverini antavat vain ymmärtää että olen pinnallinen typerys ja alkavat jauhaa kuinka volkkari polo on oikein hyvä kun ostaa jonkun vm. 95. Varmaan onkin, jos tykkää. Ymmärtäisin jos minulla ei olisi varaa ostaa uudempaa autoa, näkisin järkiostoksena jonkin perusauton..
Ja sitten, miksi saan arvostelua kaikilta? En vain yhdeltä ihmiseltä. Kaikki sanovat aina joka asiasta mitä teen, että en ole järkevä. Mitään ei koskaan saisi tehdä, vaikka oikeastaan en todellakaan tee mitään koskaan. Olen lakannut harrastuksia sen takia että sain silkkaa arvostelua siitä että en ole kyllin hyvä koska olen nainen. Hankin uuden ammatinkin, korkeakoulusta asti, koska entisessäni minua arvosteltiin vieraiden ihmisten toimesta päivittäin, "oletpa pieni ihminen, kuinka voit olla tällaisessa ammatissa". Olin kuitenkin ammattiini kouluttautunut ja töitäkin saanut, ja pärjäsin työnantajanikin mielestä hyvin. Ottaisi takaisin milloin vain. Vuodessa vaan kyllästyin ainaiseen arvosteluun niiden toimesta joiden luulisi vähiten tietävän. Asiakkaiden.
Tiedän, että ei pitäisi alentua muiden arvosteluun, mutta nyt olen jo niiiiin väsynyt etten jaksa enää. En tee enää mitään koska siitä arvostellaan kuitenkin. Käyn töissä ja pidän siitä, ja työpaikalla pidetään minusta. Sielläkin vain yleistunnelma on, että kaikki arvostelevat toistensa tekemisiä (ei ainoastaan minua) ja koska minua ei juoruilu ja toisten haukkuminen ja ikuinen mollaaminen kiinnosta olen "outo ihminen". En ihmettele jos siitäkin minua arvostellaan.
Mikä minussa on vinossa kun aina vain arvostellaan. Luulin jo joskus että olen yliherkkä sensoroimaan ainaista arvostelua, mutta jos yhtään mietin, niin itse en ainakaan tohtisi arvostella ketään ääneen, en vieraita enkä varsinkaan ystäviäni.
Iänkaiken olen vetänyt puoleen ihmisiä jotka arvostelevat, jo kouluaikoina sallin jopa (muka) parhaiden kavereideni loukkaavat kommentit. Tuolloin vielä katsoin sormien läpi, kai luulin että se on ok, enää en jaksaisi. Vaikka ihmiset vaihtuvat, sama piirre niissä pysyy. Arvostelu ja kuittailu. Kannustavaa sanaa harvoin kuulee, ja jos kuulee ja asioita teen, se muuttuu pian ilkeilyksi ja kauhisteluksi kuinka olen ihan järjetön. "Hullu, maksoit sä tosta autosta 17500euroo?!" Joo-o, kyllä mä sillä ajankin aika monta vuotta, luulen. Onhan se 10v uudempi kuin hänen polonsa. Sitä paitsi pankin rahoitus sen omistaa, luulisi ettei kateus kihoa ohimoilla. Mikä lie sit se syy että olen typerä kun auton ostin.
Niin, ja entinen mies sanoi aina että olen tylsä kun en koskaan tee mitään. Oli minulla kuitenkin omat harrastukset, ja hänellä omansa. Eipä koskaan kelvannut minun ehdotukset hänelle eikä hän koskaan ehdottanut kun kuntosalia. Kiitos kaikki muut lajit kiinnosti, mutta ei pieni nainen salilla viihdy. Kai sekin vika oli minussa etten osannut häntä miellyttää jollain sirkustempuilla. Mies sai mennä kun alkoi arvostella jo pukeutumistanikin. Kyllästyi housuihin, muka.
Esimerkkejä olisi miljoonia, liekö kukaan tietää miltä ainainen arvostelu tuntuu, ehkä muilla on munaa laittaa ilkeiltä tuntuvat arvostelevat ihmiset kiertoon.
Mutta mistä se johtuu, että kun tykkään asioista ja tykkään keskustella niistä, saan aina pelkkää arvostelua kaikesta. Ihan kaikesta ja ihan kaikkien ihmisten toimesta.
Esim. ajattelin ostaa auton, alkoi se määkiminen että "hoo, onpa sikakallis". No on kai, ei ole mikään ihan tavallinen toyota corolla vm 95. Olen kyllästynyt sellaisiin. Sain pelkkiä haukkuja kun halusin auton, joka maksaa hieman tavallista enemmän vaikka on ihan pikkuauto vain, ei edes kovin ihmeellinen. Merkki maksaa ja hieman varusteltukin on, jopa ilmastointi. Mutta auto olisi minulle mieleinen ja jotain muuta kuin entinen ruostuva relluni tai toyota corolla, jollaista ajaa kaikki.
Ei sillä että niissä mitään vikaa olisi, olen vain ikäni ajanut sellaisilla ja koska ajan päivittäin, olisi se minulle itselle mielenpiristys ajaa jotain muuta välillä. Kaverini antavat vain ymmärtää että olen pinnallinen typerys ja alkavat jauhaa kuinka volkkari polo on oikein hyvä kun ostaa jonkun vm. 95. Varmaan onkin, jos tykkää. Ymmärtäisin jos minulla ei olisi varaa ostaa uudempaa autoa, näkisin järkiostoksena jonkin perusauton..
Ja sitten, miksi saan arvostelua kaikilta? En vain yhdeltä ihmiseltä. Kaikki sanovat aina joka asiasta mitä teen, että en ole järkevä. Mitään ei koskaan saisi tehdä, vaikka oikeastaan en todellakaan tee mitään koskaan. Olen lakannut harrastuksia sen takia että sain silkkaa arvostelua siitä että en ole kyllin hyvä koska olen nainen. Hankin uuden ammatinkin, korkeakoulusta asti, koska entisessäni minua arvosteltiin vieraiden ihmisten toimesta päivittäin, "oletpa pieni ihminen, kuinka voit olla tällaisessa ammatissa". Olin kuitenkin ammattiini kouluttautunut ja töitäkin saanut, ja pärjäsin työnantajanikin mielestä hyvin. Ottaisi takaisin milloin vain. Vuodessa vaan kyllästyin ainaiseen arvosteluun niiden toimesta joiden luulisi vähiten tietävän. Asiakkaiden.
Tiedän, että ei pitäisi alentua muiden arvosteluun, mutta nyt olen jo niiiiin väsynyt etten jaksa enää. En tee enää mitään koska siitä arvostellaan kuitenkin. Käyn töissä ja pidän siitä, ja työpaikalla pidetään minusta. Sielläkin vain yleistunnelma on, että kaikki arvostelevat toistensa tekemisiä (ei ainoastaan minua) ja koska minua ei juoruilu ja toisten haukkuminen ja ikuinen mollaaminen kiinnosta olen "outo ihminen". En ihmettele jos siitäkin minua arvostellaan.
Mikä minussa on vinossa kun aina vain arvostellaan. Luulin jo joskus että olen yliherkkä sensoroimaan ainaista arvostelua, mutta jos yhtään mietin, niin itse en ainakaan tohtisi arvostella ketään ääneen, en vieraita enkä varsinkaan ystäviäni.
Iänkaiken olen vetänyt puoleen ihmisiä jotka arvostelevat, jo kouluaikoina sallin jopa (muka) parhaiden kavereideni loukkaavat kommentit. Tuolloin vielä katsoin sormien läpi, kai luulin että se on ok, enää en jaksaisi. Vaikka ihmiset vaihtuvat, sama piirre niissä pysyy. Arvostelu ja kuittailu. Kannustavaa sanaa harvoin kuulee, ja jos kuulee ja asioita teen, se muuttuu pian ilkeilyksi ja kauhisteluksi kuinka olen ihan järjetön. "Hullu, maksoit sä tosta autosta 17500euroo?!" Joo-o, kyllä mä sillä ajankin aika monta vuotta, luulen. Onhan se 10v uudempi kuin hänen polonsa. Sitä paitsi pankin rahoitus sen omistaa, luulisi ettei kateus kihoa ohimoilla. Mikä lie sit se syy että olen typerä kun auton ostin.
Niin, ja entinen mies sanoi aina että olen tylsä kun en koskaan tee mitään. Oli minulla kuitenkin omat harrastukset, ja hänellä omansa. Eipä koskaan kelvannut minun ehdotukset hänelle eikä hän koskaan ehdottanut kun kuntosalia. Kiitos kaikki muut lajit kiinnosti, mutta ei pieni nainen salilla viihdy. Kai sekin vika oli minussa etten osannut häntä miellyttää jollain sirkustempuilla. Mies sai mennä kun alkoi arvostella jo pukeutumistanikin. Kyllästyi housuihin, muka.
Esimerkkejä olisi miljoonia, liekö kukaan tietää miltä ainainen arvostelu tuntuu, ehkä muilla on munaa laittaa ilkeiltä tuntuvat arvostelevat ihmiset kiertoon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
voi että!taitaa täällä joku muu valitella asioista nyt!elä yksin jos on noin vaikeeta.ehkä sinä olet niin negatiivinen ihminen että otat kaiken keskustelun valittamisena..?!?opettele ajattelemaan positiivisemmin ja ota ihmisten puheista vaan positiiviset asiat esille.mikäli niitä ei ole, suosittelen tekemään inventaarion ihmissuhteissa.huh huh,aikuinen ihminen.
Enkö niin sanonutkin, että ei etsimällä löydy positiivisia asioita. Siksi kai tässä vituttaakin jo joka asia kun yhtä haukuntaa tai vinguntaa. Ja inventointi tehty jo. sääli että meni luotto ihmisiin kokonaisuudessaan, ei huvita etsiä uusia tuttavuuksia, pettävät kuitenkin. ken positiivinen on se sitä vastaankin saa. niin myös toisinpäin.
että kaikki ovat arvostelleet tekemisiäsi? En nyt oikein usko sitä. Mutta ehkä he eivät olekaan mainitsemisen arvoisia ...
jolle olen olemassa vain kun hän on rahalainan tarpeessa. arvosteli aikanaan hänkin vaan pitkä hiljaisuus puoleltani sai hänet pyytämään anteeksi..tosin pyysikin sitten rahaa lainaan heti perään..
ihmiset eivät tunnu ymmärtävän että minulla on mielipiteet ja oma tahto. varsinkin ne aiheet ovat aina kritisoinnin kohteena. ok, tykkään väitellä jos olen asioista erimieltä, mutta en ainakaan pakkotuputa ajatuksiani kenellekään. nielen kyllä ymmärtäen jos joku on toista mieltä kuin minä. minulle saatetaan sanoa ihan suoraan että olen outo ihminen koska ajattelen esim. että pettämistä ei tarvitse suhteessa sallia tai että valehteleminen merkittävistä asioista on aika ikävä tapa varsinkin lähipiirissä. vaikea uskoa että olisin esim. tuossa mielipiteessäni kovin väärässä eikä minua tahdota siksi ymmärtää.
pitkään olen miettinyt mitä itse teen väärin että saan aina kohdalleni arvostelua, mutta en keksi. kai vai olen helppo ihminen jota kukaan ei arvosta ja heille on ihan sama miltä minusta tuntuu. paljon meteliä tyhjästä, on se minun ajattelutapani jo nykyään. viisveisaisin ja olen ottanut usein ajattelutavan että en ajattele kenenkään kritisoivan kokoajan, vaan niin kuitenkin havaitsen tapahtuvan, halusin tai en.
paistaa aikamoinen itsekeskeisyys, jaksoit jauhaa montakymmentä riviäkin jostain autosta jonka aiot ostaa...Eli, sori vaan, luulen että puhut liikaa itsestäsi, siksi ihmiset kylläsyvät juttuihisi ja ovat ilkeitä. Kukaan ei jaksa sellaista joka haluaa olla kokoajan äänessä.
Olet olevinasi vilpitön mutta sinussa paistaa ylimielisyys ja olet mielestäsi parempi kuin muut, siksi puhut itsestäsi taukoamatta.
se oli vain yksi ainoa esimerkki siitä miten ja mistä minua arvostellaan. Tein mitä tahansa, tekemisiäni puidaan arvostellen. Aina. Oli aihe sitten työpaikka, adoptiolapsen otto, uusi mies, valmistujaiseni, mikä ikinä..
Enkä koskaan, SIIS EN KOSKAAN, ala kenellekkään jauhaa omista asioistani ellei toinen kysy ja ota puheeksi. Kuuntelen kyllä sujuvasti kaikkien muiden asiat, MUTTA EN ARVOSTELE! Sanon kyllä miten itse asioita näen, mutta en koskaan tuomitse onko joku toinen tehnyt minun mielestäni väärin. Tai oikein. Kerron oman näkökantani jos se vastapuolta kiinnostaa kuulla, en vänkää ketään vastaan, en hyvässä enkä pahassa.
Enkä ikinä asettaisi itseäni kenenkään yläpuolelle. Olen rakentanut pienen elämäni kovin ankarista olosuhteista, enkä ikinä missään tilanteessa halua tehdä kenellekkään tunnetta että joku olisi minua huonompi. Olen toki itseeni tyytyväinen että olen rakentanut itselleni huolettoman huomisen (ylihuominen on jo eriasia..) käymällä läpi vaikeita ja rankkoja vuosia enkä tunne syyllisyyttä siitä että ammatillani ansaitsen itselleni toimeentulon, ihan hyvän sellaisen. Mutta en ikinä nostaisi itseäni jalustalle sen takia.
Arvostele vain sinäkin, joka tunnut tietävän millainen olen, jotenkin tiesin, että tällainenkin kannanotto tänne ilmaantuu, että minua väitetään itsekeskeiseksi ja siksi kamalaksi ihmiseksi. Tunnen onneksi oman arvoni ja itseni sen verran hyvin että voin todellakin sanoa että tällä kertaa olet väärässä. En jauha itsestäni mieluusti ollenkaan jos ei ole pakko. Jos jotakuta asiani kiinnostaa niin puhun kyllä. Tuntuu vaan kiinnostavan se että pitää arvostella kaikkea mistä tulee puhe. Sanoa oma kanta asiaan ja mieluusti niin että se on kaikkea muuta kuin yhtäläinen minun kanssani. Pitää saada se viimeinen sana ja olla oikeassa. Usein sanon että "olkoon sitten niin", tosin omassa päässä en ajatuksiani sen takia muuta.
noin hieno ihminen kuin sanot niin kyllä luulisi olevan lojaaleja ja kannustavia ystäviä, minulla niitä on ainakin kasapäin...
en tiedä missä vika kun sinulle ilkeillään...
itse tunne itseä hienoksi ihmiseksi. elän kuten haluan. se ei sitten ilmeisesti vain miellytä kovinkaan montaa.
vaan enpä minä ala opettelemaan kenenkään miellyttämistä. kun itsestä tuntuu omalta tavalta tehdä asioita ja olla, viis muiden kommenteista. pahana päivänä se vain nyppii erityisesti kun tulee suorastaan tahallista kettuilua niin useasta asiasta. saa edes kevyt maitoa juoda ilman että siitä kerrotaan minulle ne huonot puolet..ääneen! että mikset juo kevyt maitoa, tuossahan on rasvaa! minun mielestäni makua.enpä minä ole toisten tottumuksia tullut koskaan huudelleeksi mikä on parempaa kuin joku toinen. niiku ny maito!
Olen itsekin törmännyt tähän samaan. Suomalaisille tuntuu maailman tärkein asia olla latistaa ja painaa muita alas, liekö se sitten jotain oman itsen nostamista muiden kustannuksella? Itse yritän aina löytää jotain hyvää asiasta, ja varsinkin jos annan jotain kritiikkiä. Minusta jatkuva toisten mollaaminen on moukkamaista, ja kertoo enemmän mollaajasta kuin mollauksen kohteesta.