Sen verran tähän alkuun et mistään seurustelusta ei ole kyse, ainakaan toistaseks...
Tässä vuoden verran sinkkuna ollessani ei oo matkan varrella ollut ketään, joka ois saanu mun mielenkiinnon niin täysin itteensä kun tämä "tapaus" jonka kanssa olen nyt yhteyksissä. Välimatkaa meillä on n.100 km. Toisaalta se on hyvä, koska mä en ole niitä, jotka jaksaa joka ilta nyhjätä toisen kyljessä, mutta toisaalta mä pelkään et se "tappaa" tämän hyvin alkaneen tuttavuuden ja kun mä haluisin kovasti tutustua häneen paremmin. Aikaisempaa "tapausta" vertasin exääni ja muutenkin, mutta tämä on niin omanlaisensa, että ei ole ketään johon voisi vertailla, mä pidän hänestä juuri sellasena kun hän on. Meidän yhteydenpito on vähentynyt siitä, mitä se oli alkuun, mutta se kai on normaalia?
Aiemmin en ole edes harrastanut näitä kaukosuhteita, koska en ole uskonut niihin.
Kaippa se aika näyttää tuleeko tästä mitään vai onko parempi vaan unohtaa:/
Tässä vuoden verran sinkkuna ollessani ei oo matkan varrella ollut ketään, joka ois saanu mun mielenkiinnon niin täysin itteensä kun tämä "tapaus" jonka kanssa olen nyt yhteyksissä. Välimatkaa meillä on n.100 km. Toisaalta se on hyvä, koska mä en ole niitä, jotka jaksaa joka ilta nyhjätä toisen kyljessä, mutta toisaalta mä pelkään et se "tappaa" tämän hyvin alkaneen tuttavuuden ja kun mä haluisin kovasti tutustua häneen paremmin. Aikaisempaa "tapausta" vertasin exääni ja muutenkin, mutta tämä on niin omanlaisensa, että ei ole ketään johon voisi vertailla, mä pidän hänestä juuri sellasena kun hän on. Meidän yhteydenpito on vähentynyt siitä, mitä se oli alkuun, mutta se kai on normaalia?
Aiemmin en ole edes harrastanut näitä kaukosuhteita, koska en ole uskonut niihin.
Kaippa se aika näyttää tuleeko tästä mitään vai onko parempi vaan unohtaa:/
Vastaukset 8
Vanhimmat
varma ettei ole suhteessa tai jopa naimisissa?
ei välimatkalla ole merkitystä, vaan ihmisellä siellä välimatkan päässä. Koskaan ei voi tietää mihin se johtaa.
Matka ei todellakaan ole pitkä,jos haluat tutustua häneen...esteenä on sitten jokin muu...
Yhteydenpito vähenee ja se voi loppuakin,jos et ole aktiivisempi,tietysti toisen halukkuus myös otettava huomioon.
Mieti asiaa oikein kunnolla,jos todellakin olette kiinnostuneita toisistanne.
Sepä se onkin kun tuo yhteydenpito on vähentynyt ja mä kun en viittis koko ajan olla viestiä laittamassa kun toisinaan hän ei sitten ees vastaa siihen. Ja soittaminenkin on toisaalta hankalaa meiän työrytmien takia että sitten jos sattuu "häiritsemään" toista, hän saattaa sanoo et soittaa takas myöhemmin, mutta läheskään aina ei sitten soita.
Joskus, etenkin aikuisessa parisuhteessa, välimatka voi olla jopa hyväksikin. Silloin tulee aidosti keskityttyä toiseen silloin kun nähdään ja arki pyörii sitten omalla painollaan erikseen ollessa.
Eihän se aina edellytä lähelläoloa, että tuntee toisen olevan läsnä. Jos tunne on oikea, se riittää kantamaan vaikka maailman ääriin.
Tottakai yhteydenpitokin saattaa välillä harventua ja kaukosuhteissa onkin tärkeää muistaa toista niillä pienillä huomaavaisuuksilla, joilla osoittaa, että toinen on kuitenkin jatkuvasti mielessä. (tekstarit, puhelut, yllärit jne.)
Zemppiä sulle. Itse olen hyvin samankaltaisessa tilanteessa ja katson parhaillani jännityksellä, josko tästä syntyisikin jotain todella merkittävää :-)
Loppupeleissä aina kysytään, kuinka toista kestetään. Kun huuma on kadonnut, kun uutuudenviehätys on kadonnut, kun jo toisen pelkkä puheääni ärsyttää.
Itse en ole koskaan ollut kovinkaan romanttinen enkä ole edes olettanut, että romantiikka on se avainsana, millä suhteet säilyy.
Viisatenkiveä ei ole löytynyt. Sen kuitenkin tiedän, että "viisatenkivi" on jokaisen meidän omien korvien välissä.
MEILLA VALIMATKAA NOIN 6000 KILOMETRIA TALLA HETKELLA. NAURETTAVAA, MITEN JOKU VOI PAASATA JOSTAIN 100 KILOMETRISTA...
Samoin meillä välimatkaa on parituhatta kilsaa, mutta ymmärrän hyvin tuon satasenkin. Kun kulta ei ole lähellä, se on kaukana.
Toivon voimia kaikille odottajille. Kenellekään ei tätä toivoisi...