kuopus,KESKIMMÄINEN, esikoinen

En osaa antaa sinulle vastausta tuohon, mutta voin lohduttaa että minä ainoana lapsena jäin myös huomiota vaille.

...keskimmäinen lapsi ja usein koin isosiskon ja pikkuveljen saavan enemmän huomiota, kuin minä. Onneksi pikkuveli on kahdeksan vuotta nuorempi, joten sain olla sen kahdeksan vuoden ajan kuopus. :)
Itselläni on kaksi lasta ja se saa ainakin näillä näkymin riittää.

Olen perheen esikoinen. Ja sain huomiota. Minun piti olla aina järkevä ja fiksu. En saanut itkeä, kun sattui, koska olin jo niin paljon isompi kuin sisarukseni. Minun piti osata käyttäytyä, tehdä kaikki esimerkillisesti, näyttää mallia, jne. Seuraavana askeleena vanhemmillani oli palkaton lapsenhoitaja omasta takaa. Ja huomiota todella sain, jos en yltänyt kaikkeen vastuuseen, jota minulta odotettiin.

Olisi kiva kuulla kuopuksenkin valitukset!

minulla on 11 vuotias esikoinen ,tyttö.
En ole saanut häntä avautumaan minulle ollenkaan ,tarve olisi puhua,mutta kun yritän hänen känssaan jostain jutella,niin vastaus on aina,en muista tai en tiiä tai mitä se sulle kuuluu..?
Olen huolissani,koska murkkuikä alkaa olla kynnyksellä ja olisi jo paras aika alkaa puhua asioista,eikä vain olla puhumatta.jotenkin äitinä vaistoaa,että jokin asia vaivaa häntä.
toiset lapset ovat 8 v-poika ja 5 v-tyttö.
antakaa mielipiteitä jos jaksatte näpytellä.
mielessä on käynyt jo perheneuvola yms...

Niin se vaan on, että keskimmäinen jää aina vähemmälle huomiolle. Itse sain aikanaan perheen mustan lampaan osan. Silloin aina muistettiin huomioida kun haluttiin saada syntipukki milloin mihinkin asiaan. No kaippa vanhemmat tekivät parhaansa omien voimavarojensa mukaan.Tsemppiä vaan sinulle ja koeta keskittyä koulunkäyntiin, harrastuksiin ja hyvä jos vaikka sinulla olisi joku ihminen jolle voisit luottamuksella asiasta puhua.Kohta aloitat oman aikuisen elämän ja silloin helpottaa kummasti.Maailma ei ole kuitenkaan oikeudenmukainen ja voit vanhemmiten huomata, että vanhempasi tuskin tahallaan käyttäytyivät sinua kohtaan nurjasti, vaan uskon että he rakastavat sinua yhtä paljon kuin esikoista ja kuopusta. Mukavaa Joulua sinulle ja koko perheellesi !

Olen myöskin keskimmäinen lapsi. Olen mielestäni saanut kiitettävästi huomiota vanhemmiltani. Mutta kuitenkin tuntuu, että minua on vähiten huomioitu. Olen kyllä aina saanut, mitä olen halunnut - mutta olen pysynyt poissa jaloista niin paljon kuin suinkin. Tuntuu, että minulle ei olla annettu niin paljon rakkaudenosoitusta kuin kahdelle muulle(, siksi minun on sitä vaikea eteenpäin nyt antaa). Paitsi silloin kuin itse olin nuorin. Ehkä koska me keskimmäiset emme ikinä ole ns. "ainoa lapsi perheessä" kuten vanhin ennen syntymääni tai nuorin, joka elää tällä hetkellä yksin vanhempieni kanssa, ja saa kaiken mitä haluaa. Epäreilua, mutta pitää vain hyväksyä oma asema perheessä. Itse olen yrittänyt olla aiheuttamatta huolia vanhemmilleni ja pysyä poissa niin paljon kuin suinkin - se on keskimmäisten lasten tehtävä. Emme ole alku emmekä loppu, yritämme vaan sopeutua joukkoon siinä välissä.

Tuo kuulostaa tosi tutulta.
minulla on 3 lasta .. pian 14 vuotias poika
12 vuotias tyttö ja 10 vuotias tyttö.(täyttävät heti vuoden alusta)
keskimäiseni on aina ollut tosi kiltti lapsi.
jo ihan vauvana hän vain söi ja nukkui. muistan hänen itkeneen kunnolla ensikerran kun täytti kolme kuukautta ja sai ekan rokotuksen.
Hän saattoi nukkua 8 tunnin päiväunia parvekkeella.
Kyselin sitä monesti neuvolasta ja lääkäriltä onko normaalia että lapsi on niin kiltti.
aina hän kuitenkin sylistä tykkäsi niin minun kuin isänsäkin. ja sai kyllä huomioa.
Leikki-ikäisenäkin hän oli kiltti. ei suuttunut ei riehunut. Kun hän oli 4 esikoisellamme todettiin mbd. eli hän oli ylivilkas ja keskittymätön ja vaati siksi enenmän huomioa.
kun tämä keskimäinen oli 7 kuopuksemme sairastui vakavasti vaatien erikoishuomiota joka kesti 2 vuotta. Ja tää keskimäinen oli edelleen kiltti.
ja jäi väkisinkin taustalle.
Kun lasteni isä sitten muutti kotoa jäin yksin lasten kanssa. Siloin taas arjen pyörittäminen kaikkine juttuineen vaati minun huomion ja kuopuksen sairauskin veti oman veronsa samoin esikoisen mbd ja eritysvaatimukset. ja taas jäi keskimäinen ilman omaa osaansa. Eikä tarkoituksella
Olen nyt ottanutkin tavaksi pitää päiviä vain yhden lapsen kanssa kerrallaan. Muut vien siskolle ja äidilleni ja menen yhden kanssa kaupungille tai olemme vain kahden kotona.
Näin jokainen saa jakamattoman huomioni yhden päivän tai viikonlopun ajan
Opinhan tietysti ottamaan keksimäistä enemän huomioon jo aijemminkin kun huomasin että hän jää sivuun... nyt hän on pian 12 ja edelleen tosi kiltti tyttö tosin hän on reipastunut ja opetellut jopa kiukuttelemaan ja siitä olen tosi iloinen.

Liekö se jotain keskimäsen lapsen syndroomaa...vaikea sanoa

Minun mielestäni voisit jutella vanhempiesi kanssa ihan asiallisesti että sinusta tuntuu pahalta ettet saa huomioa. minä en ainakaan loukkaantuisi jos minun lapsistani joku niin sanoisi.
Ehkä sinulle on käynyt samoin kun minun keskimäisen kanssa., kun on liian kiltti luullaan ettei tarvitse mitään.
ja kertakaikkiaan vain"unohdetaan" vaikkei sitä tarkoiteta

Minä olen omilleni oppinut sanomaan päivittäin että he ovat minulle tärkeitä ja rakastan heitä. se kuuluu niihin iltajuttuihin.
Kun toi arki on yksihuoltajalla hieman kiireistä että päivät vilahtavat ohi huomaamatta.

Hyvää joulua sinulle keskimäinen ja valoisaa tulevaisuutta
toivottelee äiti kera kolmen lapsukaisen

Onko reilua että 13 v ja 15 v saa valvoa yli 12, kun taas 12 ja 8 vuotiaiden pitää mennä nukkumaan kello kymmenen? Itse olen 12v ja huono nukkumaan, eli nukahdan kahden aikaan, vaikka menisin sänkyyn kello kymmenen. Ja veli on 13v ja hän menee nukkumaan puolilta öin. Olen huomannut että saan paremmin unta jos menen nukkumaan kahdeltatoista, mutta vanhemmat pakottaa kymmeneltä sänkyyn. Olen keskimmäinen perheestä, veljellä on eri äiti.

En ymmärrä miten meidän perheessä vanhin (15v) ja nuorin (8v) ovat aina yhdessä ja parhaita kavereita. Keskimmäinen (12v) jää yksin. Hänellä on vaan erilainen huumorintaju ja kiinnostuksen kohteet. Hän tekee kotityöt yms. helpommin kuin siskonsa. Onko keskimmäiselle jotenkin ominaista olla se kiltein?

vaikka tää on laitettu tänne kauvan sitte mutta mulla on sama vain mummeja kiinnostaa mitä mulle kuuluu tai miten mun koulu sujuu ja äiti vaan unohtaa mut veli ja sisko saa kaiken mitä haluu mutta mä joudun ostamaan omalla rahalla

olen myös keskimmäinen ja mulla on isosisko ja pikkuveli. Ja isosiskolla on ongelmia masennuksen kanssa ja pikkuveljellä käytösvaikeuksienn kanssa joten ne saa vielä ekstra huomiota. Ja äitikäön ei sitä ymmärrö ettö esim isosisko sai snäpin ja tiktokin kun oli 12.v täytön 13 vuotta kuukauden päästö ja en oo kumpaakaan vielä saanut. Ja kun äitille tästä sanon niin eipä se häntä näytä liikuttavan. Ja niille noin pieneltä jutulta tuntuva asia on mulle kuitenkin iso koska tässä taas todisteita miten isosisko on parempi ja saa enemmän ja saa myös musta tuntumaan sille että eipä musta välitetä.