Tapasin pari kk sitten erään oikein ihanan miehen työpaikallani. Olen itse avoliitossa ja meillä on lapsiakin.
Tämä mies kävi monesti työpaikallani ja aina oli oikein kohtelias ja mukava ja kerran sitten tulikin ja kyseli minusta kovasti ja myönsi oman kiinnostuneisuutensa minua kohtaan. Otin tässä n. kk sitten härkää sarvista ja otin tähän mieheen yhteyttä.
Nyt olen treffaillut häntä pari kertaa, mitään ei olla tehty vaan lähinnä keskusteltu kaikesta mahdollisesta ja vaihdeltu katseita. Pettämistähän tämä on, kun joudun pitämään puhelimeni piilossa ja salaa viestittelemään jne..
Haluaisin tietää onko mies suhteeni oikein tosissaan, tiedän että taitaa olla oikeasti kiinnostunut koska ajelee usein meidän ohi ihan vaan huvikseen ja muutakin.
Olen palavasti rakastunut tuohon mieheen vaan hän taitaa kyllä jänistää koska olen varattu ja en minäkään halua mitään fyysistä tapahtuvan mieheni selän takana, kun omatuntokin soimaa jo pelkästä moikkaamisestakin...
Mitähän muuten sinkkumiehet näin yleensäkkin tuumaa yh-äidistä? Ovatko he valmiita suhteeseen vaikka naisella on lapsi? tämä on tietysti paljon ihmisestä kiinni.
En tiedä kuinka toimia, kun en ole koskaan pettänyt ketään ja nyt olen aivan rakastunut tähän toiseen mieheen.
Omaan mieheeni en tunne mitään rakkautta, ainoastaan jotakin säälin ja vihansekaisia tunteita (aina ei ole ollut helppoa) mutta mieheni kiristää vaikka millä tavoin etten lähtisi tästä mihinkään.
Olisikohan tämä "uusi mies" pakotieni onneen?
En saa tätä toista miestä mielestäni hetkeksikään, hän vierailee unissani, ajatuksissani ja kokoajan olen sellaisessa ylipursuavan energisessä tilassa ja odotan häntä kuin kuuta nousevaa..
Tämä mies kävi monesti työpaikallani ja aina oli oikein kohtelias ja mukava ja kerran sitten tulikin ja kyseli minusta kovasti ja myönsi oman kiinnostuneisuutensa minua kohtaan. Otin tässä n. kk sitten härkää sarvista ja otin tähän mieheen yhteyttä.
Nyt olen treffaillut häntä pari kertaa, mitään ei olla tehty vaan lähinnä keskusteltu kaikesta mahdollisesta ja vaihdeltu katseita. Pettämistähän tämä on, kun joudun pitämään puhelimeni piilossa ja salaa viestittelemään jne..
Haluaisin tietää onko mies suhteeni oikein tosissaan, tiedän että taitaa olla oikeasti kiinnostunut koska ajelee usein meidän ohi ihan vaan huvikseen ja muutakin.
Olen palavasti rakastunut tuohon mieheen vaan hän taitaa kyllä jänistää koska olen varattu ja en minäkään halua mitään fyysistä tapahtuvan mieheni selän takana, kun omatuntokin soimaa jo pelkästä moikkaamisestakin...
Mitähän muuten sinkkumiehet näin yleensäkkin tuumaa yh-äidistä? Ovatko he valmiita suhteeseen vaikka naisella on lapsi? tämä on tietysti paljon ihmisestä kiinni.
En tiedä kuinka toimia, kun en ole koskaan pettänyt ketään ja nyt olen aivan rakastunut tähän toiseen mieheen.
Omaan mieheeni en tunne mitään rakkautta, ainoastaan jotakin säälin ja vihansekaisia tunteita (aina ei ole ollut helppoa) mutta mieheni kiristää vaikka millä tavoin etten lähtisi tästä mihinkään.
Olisikohan tämä "uusi mies" pakotieni onneen?
En saa tätä toista miestä mielestäni hetkeksikään, hän vierailee unissani, ajatuksissani ja kokoajan olen sellaisessa ylipursuavan energisessä tilassa ja odotan häntä kuin kuuta nousevaa..
Vastaukset 6
Vanhimmat
elä omaa elämääs t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Ei onneen ole oikotietä.
Olet vain hetken huumassa mennyt rakastumaan. Pysyttele vuoden verran etäällä siitä miehestä, niin huomaat että se menee ajan kanssa ohi.
Hei!
Itse elän aivan samassa tilanteessa, olen kylläkin naimisissa ja meillä on pari lasta. Kuukausi sitten tapasin miehen, jonka kanssa olemme lähetelleet viestejä ja tapailleetkin muutaman kerran, joilloin olemme vain jutelleet... olen itsekin ihastumassa tähän kyseiseen mieheen... pelkään, et voisiko tästä kehkeytyä mitään, kun minulla on jo kaksi lastakin... tässä on niin paljon kyseessä kuinka ottaa härkää sarvista ja tehdä se oikea ratkaisu?! vai, mikä on se oikea ratkaisu; jatkaa tutustumista, vai elää vain tyhjässä parisuhteessa. Kuinka tähän lapset reagoisivat ja miten tämä vaikuttaisi heihin sekä miten jakaa yhteinen omaisuus jne... tiedän jos eroaisimme niin mieheni muuttuisi oikeaksi hirvioksi ja voisi tehdä vaikka mitä... äh...nähdäpä tulevaisuuteen...
Sinuna miettisin melko pitkään ajatteletko miehestäsi tosiaan näin "Omaan mieheeni en tunne mitään rakkautta, ainoastaan jotakin säälin ja vihansekaisia tunteita" Minä oikein peljästyin sanoistasi, huijui! Onko joskus ollut toisin? Miksei nyt voisi olla paremmin? Onko miehesikin ollut sinulle pakoa jostain muusta tai toisesta?
jollekin seikkailijalle!
Älä nyt satuta itseäsi vaikka kuinka tuntuisi olo rakastuneelta. Rakastaminen ja rakastuminen on kaksi eri asiaa. Rakastamiseen tarvitaan TAHTOA rakastaa, rakastumiseen vain yhdet tyypilliset ihmisaivot, mikä ei kestä - sinänsä - koskaan!
tämä uusi rakkaus on aivan muuta kuin mitä luulin... ja särki sydämmeni..ja kehtaa sitten soitella joka ilta ja kysellä tyhmiä. (Ei siis ole sanonut mitään pahaa tai tehnyt mitään pahaa, vaan antanut olettaa paljon muuta..tai sitten se olin minä..kun en oikein tiedä miten toimia hänen kanssaan)