Olisko jollain kokemuksia tälläsestä, ja miten on mennyt? Tapasin miesystäväni pari kuukautta sitten, ja alusta asti ollaan puhuttu (ja nyt päätetty), ettei käytetä mitään ehkäsyä ja annetaan vauvan tulla jos on tullakseen.
Molemmat oltiin pitkään sinkkuna ja nyt vaan tuntuu, että kaikki palaset loksahtelee kohdalleen. Ollaan puhuttu, että on tässä varmaan biologinen kellokin vauhdittamassa touhuja, mutta jotenkin vaan tuntuu hyvältä ja oikeelta ratkasulta. Molemmilla kuitenkin kokemuksia parisuhteista ihan tarpeeksi, eikä tosiaan olla mitään teinejä enää (yli 30v molemmat).
Asiaa ollaan puitu ja puhuttu monelta kantilta. Ollaan myös mietitty, että mitä jos vuoden päästä ei siedetäkkään enää toisiamme (vaikea uskoo). Mutta lapsi pidetään aina ykkösenä ja sen asiat hoidetaan, vaikka kuinka homma kariutuis.
Kummallakin on pitkään ollu vauvakuumetta, "se oikea" on vaan puuttunu. Nyt tuntuu molemmista, että se on löytyny. Toki pelottaaki, että tämä on vaan alkuhuumaa (ja toki sitä onkin), ja totuus toisesta paljastuu vielä :o)
Huh, on tässä pieni ihminen imeissään... Olen ite aina jarrutellu ja aika pessimistinen kaikessa, varsinki parisuhteissa. Aina miettiny, ettei tästä ja tästä ton kanssa tule mitään jne. Nyt tollasia ajatuksia ei oo ollu ollenkaan, ja jotenkin vaan luotan koko tähän juttuun. Ollaan molemmat vielä aika realistisia, eikä mielestäni kumpikaan leiju missään korkeuksissa, vaikka onnellisia ollaankin toisistamme, ja että löydettiin viimein toisemme.
Kummallakaan ei siis ole lapsia entisistä suhteista.
Molemmat oltiin pitkään sinkkuna ja nyt vaan tuntuu, että kaikki palaset loksahtelee kohdalleen. Ollaan puhuttu, että on tässä varmaan biologinen kellokin vauhdittamassa touhuja, mutta jotenkin vaan tuntuu hyvältä ja oikeelta ratkasulta. Molemmilla kuitenkin kokemuksia parisuhteista ihan tarpeeksi, eikä tosiaan olla mitään teinejä enää (yli 30v molemmat).
Asiaa ollaan puitu ja puhuttu monelta kantilta. Ollaan myös mietitty, että mitä jos vuoden päästä ei siedetäkkään enää toisiamme (vaikea uskoo). Mutta lapsi pidetään aina ykkösenä ja sen asiat hoidetaan, vaikka kuinka homma kariutuis.
Kummallakin on pitkään ollu vauvakuumetta, "se oikea" on vaan puuttunu. Nyt tuntuu molemmista, että se on löytyny. Toki pelottaaki, että tämä on vaan alkuhuumaa (ja toki sitä onkin), ja totuus toisesta paljastuu vielä :o)
Huh, on tässä pieni ihminen imeissään... Olen ite aina jarrutellu ja aika pessimistinen kaikessa, varsinki parisuhteissa. Aina miettiny, ettei tästä ja tästä ton kanssa tule mitään jne. Nyt tollasia ajatuksia ei oo ollu ollenkaan, ja jotenkin vaan luotan koko tähän juttuun. Ollaan molemmat vielä aika realistisia, eikä mielestäni kumpikaan leiju missään korkeuksissa, vaikka onnellisia ollaankin toisistamme, ja että löydettiin viimein toisemme.
Kummallakaan ei siis ole lapsia entisistä suhteista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
toivotaan että kaikki palikat loksahti paikalleen ihan oikeasti niinkin on monelle käynyt, mutta myös toisin. Saattaahan olla, että toiveet ja odotukset ovat molemmilla samanlaiset joten siksi kaikki sujuu ja lapsikin saa tulla kun kumpikin on sitä jo kaivannut. Se, onko toinen sitten se elämäntoveri ja sielunkumppani ja ties mikä sen näyttää aika, mutta nyt ainakin se toinen on se jonka vaulla saa tuon yhden toiveen toteutettua.
Lopultahan parisuhteessa on kyse siitä kuinka hyvin sopeutuu toisen puutteisiin ja huonoihin puoliin. Kuinka paljon kumpikin tekee kompromisseja ja tahtoo suhteen onnistumista. Ei kellään koskaan ihan tuota vaan kaikki mene nappiin ihan itsestään ja huomaamatta tai sitten kumpikin niin sanoessaan huijaa paistsi itseään niin sitä toistakin.
Kun kysyy vanhalta parilta toisen huonoja puolia niin ne useimmiten on niitä samoja joiden takia lukuisat muut ovat eronneet. Nuo kaksi vaan ovat oppineet elämään niiden puutteiden kanssa. Itse kihisin eilen kun ympäri taloa löytyi viisi paria miehen sukkia ja se sama suututti jo yli 20v sitten ihan äärettömästi! Tuttavani erosi kun mies kulki kotona kalsareissa ja jätti sukkia ympäriinsä..
Lapsi ei muuten sitten ole syy olla yhdessä jos mikään ei toimi, mutta hyvä syy tehdä töitä parisuhteen eteen. Kolmekymppinen ei muuten ole vanha vaan aika otollisessa iässä perheen perustamiseen kun ympärilelen katselee.
Toisen oppii tuntemaan vuosien saatossa lopullisesti ja kunnolla. Uusi ja outo tilanne tuo tutussakin puolisossa uusia piirteitä esiin. Jos siis hyvältä tuntuu olla yhdessä ja perustaa perhe niin siitä vaan! Tosin ilmaisu "tulla jos on tullakseen" tarkoittaa sitä että kohtalolle jätetään pelivaraa aika paljon. tarkoittaako se että jos lapsi tulee niin teidät on tarkoitettu toisillenen ja jos ei niin ehkä ette sittenkään ole toisianne varten ja katse kääntyy viilenevässä suhteessa muualle? Vai onko se ilmaisuna että; olemme valmiita ottamaan lapsen vastaan, mutta emme varsinaisesti tee töitä sen eteen! Hehe.. Ihan siis huviksemme vaan joskus silloin tällöin peuhaamme lakanoissa...
Haihattelija on aina haihattelija tapahtuipa mitä vaan tai ei yhtään mitään niin ainahan voi tapahtua.. Realisti onkin ehkä pahin laji kun se hullaantuu niin silloin kaatuu monta aitaa joiden yli saati ali ei olisi ennen uskonut koskaan menevänsä? Nauti nyt tuosta lemmen tuottamasta riehakkuudesta ja toivottavasti pitkään!
Itse tiesin puolisoni olevan elämäni mies kun näin hänen autonsa ensi kerran! Olen siis ehkä hyväonninen tai sitten kompromisseja on tehty urakalla? Satunnaisesti kaduttaa, mutta menee ohi aika nopsaan ja lienee pitkässä suhteessa ihan normaalia?
ollenkaan oli;))
Ford Mustang se "oikea" kurvikas ja komea malli..
Noh, eiköhän se ole niin, että rakkautta se lapsi tulee joka tapauksessa saamaan. Molemmilta. Kävi miten kävi. Meinaan vaan, että jos se biologinen kello tikittää molemmilla, nii ei siinä mitään. Mielestäni se on ihan normaalia. Voihan sitä ajatella niinkin, ettei sitä "sen oikeampaa" klöydy ikinä =) eikä ikinä voi olla varma kestääkö suhde.
Kuinkahan moni pitkä suhde on karoíutunut ennemmin tai myöhemmin. Joten sitä nyt tuskin kannattee ajatella =)! ONNITTELUT PÄÄTÖKSESTÄ!
Yleisesti ottaen suhteen alkuhuuma kestää noin kaksi vuotta. Tässä ajassa nainen ehtii tulla raskaaksi (usein), synnyttää ja lapsikin kasvaa pikkutaaperoksi. Ja tämän kahden vuoden jälkeen vanhemmat ovat (periaatteessa) kiintyneet lapseen jo sen verran, että pysyvät yhdessä vaikka vain lapsen vuoksi.
Aina ei kannata olla liian järkevä :)
näin... Alusta asti tuntui miehen kanssa siltä, että nyt on löytynyt "se oikea". Oltiin seurusteltu aika vähän aikaa(4kk) kun tulin raskaaksi. Naimisiinkin menimme puolen vuoden seurustelun jälkeen.. Vuosien jälkeen rakkaus kukostaa vieläkin. Ainahan asiat voivat muuttua, mutta uskon, että itsestäkin on paljon kiinni se miten parisuhde jatkossa toimii..
Mutta kannattaa tehdä niinkuin itsestä parhaalta tuntuu!
Oon kans samaa mieltä, ettei ehkä kannata kaikkea miettiä niin kauheesti, ja nyt vaan jotenkin uskallan vielä tehdäkin niin ja annan vaan mennä. Ja tuntuu kyllä tosi kivalta, ja nautin tästä tunteestä ihan suunnattomasti! Tuntuu vaan, että tää elämä menee vähä ohiki tässä jarrutellessa. Ja miks jarruttelemaan, kun tuntuu hyvältä ja oikealta.
Samaa mieltä ollaan kans, mitä joku tuossa jo kirjottelikin, ettei pelkästään lapsen takia voi ja kannata olla yhdessä. Siitä ei hyödy kukaan. Siitäkin ollaan puhuttu, että tämä pahin ja ihanin huuma tästä kyllä tasottuu ja arki astuu kuvioihin. Ja vielä mahdollisesti vauvan kanssa arki onki sitte vielä "rankempaa". Ja vahvasti uskotaan, että opitaan elämään toistemme kanssa ja kestämään niitä huonojakin puolia toisistamme.
Tuosta vielä, ettei oteta tästä vauvasta mitään projektia, vaan että jos natsaa, niin natsaa ja kiva niin. Jos ei mitään tapahdu, niin katotaan sitten myöhemmin, mistä mahtaa johtua. Sitä natsaamista odotellessa tiedossa ihan mukavia hetkiä lakanoiden välissä :o)
Kiitos kivoista vastauksista, nautitaan kesästä!
meillä kestänyt nyt 4v tätä onnea vaikka samaten pikaisesti edettiin.
toisinsanoen 4kk/kihloihin,ensimmäinen syntyi reilun vuoden yhdessä olon jälkeen,naimisiin 2v yhdessäolon jälkeen ja toinen lapsi syntyi kolmen vuoden yhdessä olon jälkeen.
nyt päätetty että ei ainakaan muutamaan vuoteen lisää lapsia mutta erittäin onnellisia ollaan vaikka välillä tulisia riitoja läpi on käytykin.
yksi tärkeä asia on se että kannattaa muistaa että te molemmat kasvatte(varsinkin vanhemmuuden myötä)kokoajan,muututte kokoajan.kun hyväksytte tämän toisessa ja varsinkin itsessänne homma varmasti toimii.
ollaan muututtu paljon miehen kanssa ja olen huomannut että se kasvu ja muuttuminen tapahtuu kokoajan.mutta olen oppinut hyäksymään itseni sellaisena kuin olen ja hyväksyn mieheni sellaisena kuin hän on.ensimmäiseen pahaankaan karikkoon ei kannata jäädä makaamaan,sitä pystyy ihminen selviytymään kiperimmistäkin tilanteista jos vain haluaa.
mutta sitten taas on se toinen puoli eli kun puoliso muuttuu huonoon suuntaan.voi tulla eteen alkoholismia,väkivaltaa jne..silloin kannattaa muistaa sekin että se muutos lähtee itsestä,toista voi vähän auttaa ja tukea mutta ei koskaan muuttaa.eli ei kannata jäädä jos tuntee että on jo kaikkensa tehnyt.lopullisen muutoksen tekee henkilö itse.
ja todellakin lasten parasta ajatellen kannattaa tarkkaan miettiä millaista esimerkkiä antaa.
itse olen huomannut että lapsi voi todella pienestä asti oppia kaikenlaista.
eli sanoisin että ei kannata antaa lapselle kuvaa jossa on vain auvoista onnea ja sitten nurkan takana riidellään.
meillä tunteet on alusta asti näytetty lastenkin paikalla ollessa mutta sovintokin on tehty samaten.
aika karkeasti ehkä sanottu mutta lapsi on osa teidän elämäänne mutta ei ole teidän elämänne.
tarkoitan sitä että älkää unohtako omia tarpeitanne tai puolison tarpeita käyttäen lasta tekosyynä.meillä lapset ovat todellakin olleet aina aika kova haaste ja ovat edelleen mutta parisuhdetta ei kannata unohtaa!jos vain mahdollista niin säännöllisyyttä suhteen hoitoonkin.
minusta parisuhde on kuin lapsi,sitäkin pitää kaikella hellyydellä hoivata ja antaa aikaa.
se on ainakin meillä onnellisen parisuhteen perusta.eikä tarkoita jatkuvaa hoitoon viemistä.
pieniä arkisia yllätyksiä,rivoja puheita puhelimessa,pienet aamupanot,kaupanhyllyltä löydetty halinalle joka sanoo rakastavansa,itse tehty kortti.eväiden joukkoon suklaata.
herkullisia ruokia.suosikki sarjan katsomista kainalotusten...
Me oltiin tapailtu 4 kk kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Olin 19 vuotias, mieheni jokusen vuoden vanhempi. Nyt on noin 8 vuotta kaksinkamppailua takana ja lapsia 2.
Meidän vaikeimmat ajat alkoivat kun esikoinen oli noin vuoden vanha tai alle. Kriisiaikoija on ollut lukuisia...Kaikenlaista on käynyt mielessä. Ollaan sanottu toisillemme vielä puoli vuotta sittenkin että ei meillä olisi mitään yhteistä jos ei olisi lapsia, on ollut piiiitkiä puhumattomia kausia, seksiä minimaalisen vähän jne.
Mutta nyt on yhtäkkiä tasaisempaa. Elämässä ja arjessa pitää kiirettä ja on muutoksia, mutta niiden vastapainoksi onkin löytynyt leposija parisuhteesta. Ollaan kai kriisien kautta opittu löytämään äidin ja isän roolien takaa myös toisemme ihmisinä, mutta siihen meni monta vuotta ja matkalla ollaan edelleen.
En olisi uskonut vielä vuosi sitten että meidän on vielä joskus näinkin hyvä ja tasapainoinen olo tässä suhteessa.
seurusteltuu viikko kun muutettiin yhteen, 2kk kun muutettiin omakotitaloon ja samoihin aikoihin päätettiin myös jättää ehkäisy! 3kk meni ja vihdoin olin raskaana! tyttö sai juuri eilen nimen: liisa ja meillä menee eritäin hyvin ! ollaa oltu nyt 1.6 v yhdes ja kihloissa 7kk!!! että onnea vaan teillekkin!
Jeesus Kristus siunatkoon liittonne.
Jumala siunatkoon kaikki tuntemuksenne oikeiksi, rauetkoon kaikki väärät ajatukset ja tuntemukset tyhjiin Jeesuksen nimessä.
Ei elämä mene aina ihmisetikettien mukaan, joskus asiat tapahtuu nopeammin tai hitaammin = ).
moi :)
täs meillä kävi aika mieletön juttu.
ensimmäisen yön kun vietin nykyisen avomieheni vieressä, oli 4 kk sitten. ja kerroin hänelle silloin ettei mulla oo mitään pillereitä tms..
noh.. se meni sit siin ja mentiin pari viikkoa eteen päin ja jo melkein asuin tämän miehen luona. kaksi kuukautta seurustelun jälkeen sain tietää olevani raskaana.
olin aluksi vähän peloissani, koska en tiennyt kuinka uusi poikaystäväni ottaisi tämän asian.
kaikki meni kuitenki hyvin ja muutin virallisesti asumaan mieheni luo, ja nyt rv 16 ja laskettu aika 3.2.07. päätettiin pitää lapsi, koska olemme molemmat sitä mieltä että lapsi on lahja.
ensi kesäksi olemme jo suunnitelleet häitä mutta ne voi odottaakin.
tässä ollaan edetty muutenkin niin vauhdilla että on pää pyörällä vieläkin. mutta onnea teille ja toivottavasti jälkeläisiä (ainakin yksi) tulee :)