Kyllä olen itsekin ihmetellyt tätä suomalasiten ja varsinkin naisten akateemisuuden arvostamista. Itse, lähes kolmekymppisenä miehenä, olen monta kertaa saanut pakit vain sen takia etten ole akateeminen.
Monen naisen kanssa jutut ovat lähteneet hyvin ja sitten kun on kysytty mitä opiskelen tai mitä työtä teen ja olen sanonut, että minusta tulee kokki en ole enää kelvannut. Välittömästi on kasvot menneet mutrulle, käännytty ja lähdetty pois- turhauttavaa.
Mielestäni naisten akateemisuuden korostaminen johtuu ensinnäkin siitä, että kaikki nuorten sarjat( mitä erityisesti naiset paljon katsovat ) ovat vain täynnä lääkäreitä ja juristeja. Harvemmin menestyksekkäästä tv-sarjasta löytyy fiksua talonmiestä, puutarhuria tai kokkia. Akateemisuuden korostaminen johtuu myös joidenkin naisten elämän helppoudesta; ei ole mitään kuvaa todellisesta elämästä, luullaan että akateeminen mies on vain hyvä. Lisäksi ollaan niin täynnä itseään ettei viititä tutustua edes toiseen ihmiseen, kun jokin pieni kriteeri ei täyty.
Mukana on myös tietämättömyyttä; ajatellaan että tuohan on vain tuollainen tyhmä kokki eihän se mitään osaa; eihän kokkin papereihin tarvitse nähdä vaivaa !!
Kun meille tuli talvella nuori, juuri yliopistosta valmistunut opettaja, hän sanoi meille ettei olisi koskaan uskonut kuinka paljon vaivaa ja työtä joutuu näkemään ravintola-alan opiskelija. Oli kuulemma vähän nauraen tullut töihin ja ajetellut, että opetetaampa noille hölmöille vähän vasemmalla kädellä jotakin, niin eiköhän se siitä. Eli asenne on hyvin syvässä ja vasta elämä opettaa.
Minulla on pari hyvää "dippainssi " kaveria ja koska olemme tunteneet toisemme lapsesta saakka, siinä ei titteleitä kysellä. Lisäksi tunnen joitakin akateemisia naisia, mutta nekin on jo yli neljänkymmenen ( elämänkokemus !), muttei niidenkään kanssa enää perhettä perusteta.
Eli kaikkein vaikeimpia tapauksia näin tavalliselle miehelle ovat juuri nämä 20-30- vuotiaat akateemiset naiset, jotka luulevat että vain akateeminen mies on jotakin.
Monen naisen kanssa jutut ovat lähteneet hyvin ja sitten kun on kysytty mitä opiskelen tai mitä työtä teen ja olen sanonut, että minusta tulee kokki en ole enää kelvannut. Välittömästi on kasvot menneet mutrulle, käännytty ja lähdetty pois- turhauttavaa.
Mielestäni naisten akateemisuuden korostaminen johtuu ensinnäkin siitä, että kaikki nuorten sarjat( mitä erityisesti naiset paljon katsovat ) ovat vain täynnä lääkäreitä ja juristeja. Harvemmin menestyksekkäästä tv-sarjasta löytyy fiksua talonmiestä, puutarhuria tai kokkia. Akateemisuuden korostaminen johtuu myös joidenkin naisten elämän helppoudesta; ei ole mitään kuvaa todellisesta elämästä, luullaan että akateeminen mies on vain hyvä. Lisäksi ollaan niin täynnä itseään ettei viititä tutustua edes toiseen ihmiseen, kun jokin pieni kriteeri ei täyty.
Mukana on myös tietämättömyyttä; ajatellaan että tuohan on vain tuollainen tyhmä kokki eihän se mitään osaa; eihän kokkin papereihin tarvitse nähdä vaivaa !!
Kun meille tuli talvella nuori, juuri yliopistosta valmistunut opettaja, hän sanoi meille ettei olisi koskaan uskonut kuinka paljon vaivaa ja työtä joutuu näkemään ravintola-alan opiskelija. Oli kuulemma vähän nauraen tullut töihin ja ajetellut, että opetetaampa noille hölmöille vähän vasemmalla kädellä jotakin, niin eiköhän se siitä. Eli asenne on hyvin syvässä ja vasta elämä opettaa.
Minulla on pari hyvää "dippainssi " kaveria ja koska olemme tunteneet toisemme lapsesta saakka, siinä ei titteleitä kysellä. Lisäksi tunnen joitakin akateemisia naisia, mutta nekin on jo yli neljänkymmenen ( elämänkokemus !), muttei niidenkään kanssa enää perhettä perusteta.
Eli kaikkein vaikeimpia tapauksia näin tavalliselle miehelle ovat juuri nämä 20-30- vuotiaat akateemiset naiset, jotka luulevat että vain akateeminen mies on jotakin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
on kyse, halutaan tarpeeksi pätäkkää että neidin 500e/kk permanenttiletti pysyy kondiksessa muun kropan kanssa. botoksi on kanssa kallista.
Kyllä miehessä ratkaisee ihan muut seikat kuin se miten pitkälle on kouluttautunut. Pääasia on että on työteliäs ja omaa kohtuullisesti varallisuutta. Sitä kyllä pystyy hommaamaan jo nuorena duunarin kun on töissä eikä kituuta vielä kolmikymppisenä opintotuella niin kuin akateemiset. Eli se että akateemiset olisivat jotenkin varakkaampia on yleensä pötyä.
Lisäksi akateemiset yleensä ovat vastenmielisellä tavalla leuhkoja tai kaikentietäviä besserwissereitä jotka eivät tiedä todellisesta elämästä yhtään mitään. Varsinkin nuoret sellaiset.
"Sitä kyllä pystyy hommaamaan jo nuorena duunarin kun on töissä eikä kituuta vielä kolmikymppisenä opintotuella niin kuin akateemiset. Eli se että akateemiset olisivat jotenkin varakkaampia on yleensä pötyä."
Olet tutustunut köyhien perheiden akateemisiin vesoihin. Jos vanhemmat ovat akateemisia/hyvissä asemissa, niin tällöin jälkikasvulle riittää niin hyvin rahaa, ettei heidän tarvitse opintotuilla kituuttaa. En kai nyt olisi itsekään lähes kahdeksaa vuotta opiskellut, jos se olisi ollut rahasta kiinni ja kituuttamista. Vietin hauskaa elämää, asuin Helsingin ydinkeskustassa, ajoin uudella autolla ja matkustelin. Vaikea kuvitella, että kenelläkään kovallakaan ammattimiehellä olisi ollut omillaan siihen varaa. Kannattaa miettiä, millaisessa seurassa liikkuu akateemisissakin piireissä.
Ei kaikilla akateemisillakaan ole varaa... enkä minä ainakaan kehtaisi vanhempieni varoilla elellä
Juuri näin on.
Just monet (ei kaikki toki) akateemiset LUULEE olevansa jotain yli-ihmisiä, jeesus sentään, semmoista en jaksa yhtä iltaa pidemmälle. Ja jos ei tää jätkä luule olevansa, niin viimeistään hänen äitinsä! Muistan eräänkin seurustelun menneen poikki kun "anoppi-ehdokkaani" kuuli minun olevan vain keskiasteen opiskellut, ja hänen pikku kullanmuru poikansa opiskeli dippa inssiksi. Anopin ilmeestä näki erittäin paljon siinä tilanteessa ja seurustelu meni poikki jo muutenkin.
En ikä päivänä olisi alistunut "vain keski-asteen käyneeksi miniä poloiseksi", ei, ennemmin vaikka menolippu siperiaan.
Kovin kuulostaa lapselliselta toiminnalta. Minuun et ainakaan olisi tehnyt vaikutusta leuhkimisillasi. Olisin valinnut, joko sen pers aukisen velalla opiskelijan tai varakkaamman duunarin ennemmin kuin sinut, anteeksi vain!
Pappa betalar!
Ei se akateemisuus mitään auta, jos kyseessä on akateemiset naiset. Ei akateemisille naisille kelpaa normaali akateeminenkaan mies. Kato ne haluaa akateemisen miehen, jolla siitä huolimatta työllä hankitut naisen reiden paksuiset haukkarit, joka kokkaa gourmet-ruokaa ja korjaa auton, hoitaa lasta joka toinen ilta ja joka toinen ilta pelaa tennistä sm-tasolla, on valmis perhe-elämään, mutta huolehtii siitä huolimatta, että bruttotulot on yli 5000 euroa jne.
Eihän tuollaisia miehiä ole akateemisissakaan. Jotta älä huoli aloittaja, ei ne akateemiset miehetkään saa niitä akateemisia nirppanokkia. Kai ne jollekin ulkomailta haetuille supermiehille menee, tai sitten vaan pysyvät yksin...
Nimimerkillä itse akateeminen, mutta en ole ikinä seurustellut akateemisen naisen kanssa
Itse en edes haluaisi miestä joka vaatisi minun olevan akateeminen. Ensinnäkin mies on silloin puhtaasti tyhmä jos tyrmää naisen tuon perusteella joten se siitä älykkyydestä.
Toiseksi en rupea minkään hömppäkandimiehen elättäjäksi ja ostamaan sille Lacosten vaatteita.
Tämä mieshän ajattelee minun olevan rikas koska olen akateeminen. Buahaha.
Oikein sellainen wannabe akateeminen olet.
No älä pelkää, tuolla älykkyysosamäärällä tuskin akateemista miestä saisit.
Ei kaikki akateemiset naiset ole tuollaisia, mutta moni nainen pystyy kunnioittamaan vain paljon kirjoja lukeneita miehiä. Naiset kun pitävät itseään tietonsa ja lukeneisuutensa takia ylivertaisina poikkeusyksilöinä, jotka ovat lukemalla latautuneet psysyvään älykkyyden tilaan.
Mutta naisen älykkyys on vain illuusio, joka poksahtaa kyllä kun puhe kääntyy muihin aiheisiin kuin niihin satoihin kertoihin kerrattuihin ja opiskeltuihin asioihin.
Moni nainen ottaa samalta alalta miehen, jotta voisi tuntea itsensä fiksuksi voidessaan jutella työasioista miehensä kanssa. Työasiaa 24h vrk, vau. Ja nuttura kireällä....
Olen itse akateeminen ja exänikin oli. Mutta olemme täysin eri alan korkeakoulututkinnot suorittaneita. Hän napisi lähestulkoon joka päivä töistä tultuaan, että kun ei voi puhua minulle työasioistaan, koska enhän minä tekniikasta ymmärrä mitään. Loppuviimeksi hän löysi sitten työpaikaltaan itselleen uuden kullan, joka ymmärtää miehen työasioista vielä töiden jälkeenkin... Että näin. Samanlaisia nirppanokkia löytyy myös miehistä.
miesten "isot tissit & hyvä perse"-vaatimuksesta? ;)
Olen lääkäri avaa naisen koivet silloin kun olen kokki sulkee naisen koivet. Kannattaa valehdella, tietenkin väitetyn akateemisen ammatin aihepiiri olisi syytä olla hallussa, naiset kun nopeasti lakavat kyselemään testaavia kysymyksiä =)
hakee kohotusta olemattomaan itsetuntoonsa hankkimalla turhanpäiväisen akateemisen tutkinnon, koska sitä yhteiskunnassa arvostetaan.
Totta. Vielä useammat keskittyvät vähättelemään toisten
tutkintoja, koska eivät koskaan itse sellaista hankkineet.
Luettelisitko vielä muutaman "turhanpäiväisen akateemisen
tutkinnon"?
Vaikka olenkin akateeminen nainen, minulle kelpaisi kokki mies oikein hyvin. Kokithan tienaavat ihan mukavasti, ainakin tuolla suuressa maalimassa, ja olisihan se ihanaa jos olisi mies joka osaa ihan oikeasti kokata!
Akateemisuudessa itse arvostan tiettyjä arvoja, jotka usein tulevat siinä kylkiäisenä, mm. avarakatseisuus, koska rasistisia ihmisiä en voi sietää. Rasismi on valitettavan usein ns. työväenluokan vitsaus.
Olen itse akateemisesti koulutettu sinkku. Minulle akateemisuus ei ole välttämätön kriteeri miehessä, mutta suotavaa. Yleensä akateemisilla on sellaista tietynlaista kriittistä ajattelutapaa, eikä maailmaa ja sen menoa ajatella mustavalkoisesti. Monesti myös akateemiset ovat valveutuneita ja kiinnostuneita esim. yhteiskunnallisista asioista. Arvostan näitä piirteitä miehessä, koska kaipaan miehessä myös sopivaa haastetta keskusteluihin. En kuitenkaan halua yleistää, sillä tiedän vähemmänkin koulutettujen joukosta löytyvän valveutunutta väkeä ja päinvastoin akateemisista hyvinkin mustavalkoisesti ajattelevia, ennakkoluuloisia ihmisiä. Suuremmalla todennäköisyydellä em. piirteet vaan löytyvät akateemisten joukosta, sillä yliopistot ja muut korkeakoulut opettavat tietynlaisen ajattelutavan.
Ja tärkeimpänä piirteenä ihmisessä pidän tietysti henkistä älykkyyttä - akateemisilla meriiteillä ei tee mitään jos sitä ei löydy. Unohtamatta elämän tuomaa viisautta :)
Itsekin olen akateemisesti koulutettu sinkku ja 31-vuotias mies. Juuri noista mainitsemistasi seikoista johtuen olen itsekin pitänyt akateemisuutta hyvänä piirteenä naisessa. Eli valveutuneisuus, kriittisyys ja kyky keskustella asioista olisi varsin toivottavaa.
En halua kuulostaa katkeralta mutta fakta näyttää olevan se, ettei tavalliselle akateemiselle naiselle tosiaankaan kelpaa tavallinen akateeminen mies. Vaatimukset aseman, ulkonäön, tyylin ja varallisuuden suhteen ovat sitä luokkaa ettei sellaisia kovin montaa löydy ja kun löytyy ei hän välttämättä otakaan sitä tavallista akateemista tyttöä. Näilläkin sivuilla nähdään usein kolmekymppisen omasta mielestään tasokkaan sinkkunaisen valitus: "kaikki parhaat miehet ovat jo menneet".
Syynä lienee ainakin osittain media ja tv-sarjat, jossa pitkälle kolmenkympin olevat naiset tapaavat jatkuvasti uusia menestyviä ja tyylikkäitä miehiä, joista aina kuitenkin löytyy jotain vikaa. Näiden roolimallien myötä jokainen nainen voi kavereineen kuvitella olevansa kuin Sinkkuelämää-sarjan hahmot. Ja siinä sarjassahan ei suomalaisia (akateemisiakaan) tavismiehiä näkynyt...
Pakko on nyt vastata kun luin osan viestiketjusta. Olen itse akateemisen koulutuksen saanut (kohta=) nainen, ja niin vaan on aina käynyt, että duunarimiehen olen löytänyt. Nykyinen mieheni on käynyt ammattikoulun, samoin oli aiemman pidempiaikaisen poikaystävän kanssa.
Itse asiassa täytyy sanoa, että huonosti olisi käynyt, jos akateemisuus olisi edellytys suhteelle. Itse kun en ole ikinä innostunut akateemisista miehistä, vaikka olen yrittänytkin=) Minulle tärkeitä ominaisuuksia ovat keskustelukyky, avoimuus ja "fiksuus" - siinä laajemmassa muodossa, missä kouluviisaudella ei ole suurta merkitystä. Nämä yhdistyvät nykyisessä miehessäni, ja plussaa ovat myös työtätekevät isot kädet...
Ja onhan se hyvä, että kun minä uppoudun tutkimaan syitä ja seurauksia, niin joku perheestä tietää missä korot menee ja kilpailuttaa pankkeja, katsoo millaiset vakuutukset tarvitsemme, korjaa irronneen räystään ja tiputtaa hellästi minutkin maan pinnalle. Ja eikä siinä sohvannurkassa, onnellisena televisiota katsellessa kysellä, että kuinkas monta ällää sinä kirjoitit...
Niin että ei se koulutus kaikille ole kynnyskysymys=)
Moni akateeminenkin on hyvä käytännön asioiden hoitamisessa,varsinkin kaikenlaisten paperisotkujen ynnä muiden. Jos olisit ottanut akateemisen miehen, olisit saanut sellaisen, joka hoitaisi pankkilainankin alemmalla korolla kuin sinun miehesi, koska pankinjohtajakin on akateeminen mies, ja silloin vain akateeminen mies tietää mistä naruista pitää vetää lainan ehdoista neuvoteltaessa.
sitten niiden ei-akateemisten naisten seuraan? Tuskin joku lastenhoitaja tai myyjä kokkia mitenkään huonona pitää. Kokemuksesta sanon että ainakin lastenhoitajalle on tuttua tuo asenne, ettei siinä työssä mitään tarvitsisi osata. Kuka tahansahan lapsia osaa hoitaa... Eli sympatiaa ja ymmärrystä luulisi sieltä päin löytyvän.
Mun mieheni on rakennusmaalari, eikä yhtään mutristuttanut missään vaiheessa se ammatti.
Kun tutustuu aikuiseen fiksuun ja kivaan naiseen, he ottavat mukavan miehen riippumatta ammatista.
Itse ennemmin viihdyn duunari kuin akateemisessa seurassa. Koskee myös aviopuolison valintaani. Itse olen siis duunissa niiden väliltä.
Sydämen sivistys on ihmisellä tärkein asia, ei jotkut helv....... tohtorin paperit!