Elämän pitäisi hymyillä. Olemme mieheni kanssa saaneet opintomme päätökseen, miehelläni on vakituinen työ, elämme hyvässä avioliitossa ja odotamme kauan toivomaamme syysesikkoa.
Odotuksen ilon on himmentänyt tasaisin väliajoin törkeä anoppi ja appiukko, joka sanoo mitä ajattelee eikä ajattele mitä sanoo. Vauvauutisen kertomisesta lähtien meitä on kohdeltu välinpitämättömästi, ja tähän mennessä kiinnostavin asia on ollut se, oliko vauva vahinko vai tarkoitus. Anoppi sanoi suoraan, että heitä vauvamme ei yllättänyt, kun tähän on jo totuttu. Appiukko muistutti, että tämä on suuri askel meille, mutta pieni askel ihmiskunnalle.
Miehenikin on myöntänyt, että hänen vanhempiensa suhtautuminen tulevaan lapseemme on ollut hänelle pettymys. Kuitenkin hän uskollisesti jaksaa kertoa vauvamme potkuista jne. Vaikka kiinnostusta asiaan ei tullu olevankaan. Omat vanhempani odottavat pienokaista jo suunnattomasti. Äitini on ommellut vauvalle lakanoita, suojapuvun yms. Mieheni vanhemmat muistuttavat, kuinka meidänkin elämä vielä muuttuu helvetiksi, kun ei saada nukkua ja mennä ympäri kyliä. Omat vanhempani kyllä tietävät, mitä elämä on lasten kanssa, mutta siltikin he haluavat luoda positiivista henkeä ja rohkaista!
Joskus minulla on paha olo mieheni puolesta. En edes uskalla kertoa kaikista äitini ompeluista ja halusta auttaa meitä hankinnoissa. Eräänä päivänä hän vain totesi surullisena, että meidän äiti ei tee yhtään mitään vauvan eteen.
Älkää ymmärtäkö väärin. Minun vatsani ei ole maailman keskipiste. Vielä vähemmän appivanhempien kuuluu auttaa meitä rahallisesti. Saamme kaiken tarvitsemamme aivan itse! Mielestäni appivanhemmat voisivat edes esittää kiinnostunutta, eikä laukoa törkeyksiä tyyliin "Sun tissit on kasvanu!" (Ei minunkaan äitini mitenkään suuria hankintoja tee, näen pitsilakanat ym. vain rakkaudenosoituksena.)
Tämä olkoon osoituksena appivanhemmille siitä, että heidän törkeä käyttäytymisensä ei osu pelkästään tarkoitettuun maaliin, pojan vaimoon. Myös poika saa kaikesta tahtomattaan osansa, kun hän vaistoaa, miten ilkeitä hänen vanhempansa ovat. Tämä vauva on ikävä kyllä miehellenikin aivan yhtä rakas kuin minulle: Kaikki mikä loukkaa mieheni perhettä, loukkaa myös miestä itseänsä!
Odotuksen ilon on himmentänyt tasaisin väliajoin törkeä anoppi ja appiukko, joka sanoo mitä ajattelee eikä ajattele mitä sanoo. Vauvauutisen kertomisesta lähtien meitä on kohdeltu välinpitämättömästi, ja tähän mennessä kiinnostavin asia on ollut se, oliko vauva vahinko vai tarkoitus. Anoppi sanoi suoraan, että heitä vauvamme ei yllättänyt, kun tähän on jo totuttu. Appiukko muistutti, että tämä on suuri askel meille, mutta pieni askel ihmiskunnalle.
Miehenikin on myöntänyt, että hänen vanhempiensa suhtautuminen tulevaan lapseemme on ollut hänelle pettymys. Kuitenkin hän uskollisesti jaksaa kertoa vauvamme potkuista jne. Vaikka kiinnostusta asiaan ei tullu olevankaan. Omat vanhempani odottavat pienokaista jo suunnattomasti. Äitini on ommellut vauvalle lakanoita, suojapuvun yms. Mieheni vanhemmat muistuttavat, kuinka meidänkin elämä vielä muuttuu helvetiksi, kun ei saada nukkua ja mennä ympäri kyliä. Omat vanhempani kyllä tietävät, mitä elämä on lasten kanssa, mutta siltikin he haluavat luoda positiivista henkeä ja rohkaista!
Joskus minulla on paha olo mieheni puolesta. En edes uskalla kertoa kaikista äitini ompeluista ja halusta auttaa meitä hankinnoissa. Eräänä päivänä hän vain totesi surullisena, että meidän äiti ei tee yhtään mitään vauvan eteen.
Älkää ymmärtäkö väärin. Minun vatsani ei ole maailman keskipiste. Vielä vähemmän appivanhempien kuuluu auttaa meitä rahallisesti. Saamme kaiken tarvitsemamme aivan itse! Mielestäni appivanhemmat voisivat edes esittää kiinnostunutta, eikä laukoa törkeyksiä tyyliin "Sun tissit on kasvanu!" (Ei minunkaan äitini mitenkään suuria hankintoja tee, näen pitsilakanat ym. vain rakkaudenosoituksena.)
Tämä olkoon osoituksena appivanhemmille siitä, että heidän törkeä käyttäytymisensä ei osu pelkästään tarkoitettuun maaliin, pojan vaimoon. Myös poika saa kaikesta tahtomattaan osansa, kun hän vaistoaa, miten ilkeitä hänen vanhempansa ovat. Tämä vauva on ikävä kyllä miehellenikin aivan yhtä rakas kuin minulle: Kaikki mikä loukkaa mieheni perhettä, loukkaa myös miestä itseänsä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
eihän toi musta kovin törkeältä käytökseltä vaikuttanu. huomio että tissit on kasvanu ei oo välttämättä haukku, ja on ihan asiallista muistuttaa että elämä muuttuu vauvan saannin myötä. suuri askel teille, muttei ihmiskunnalle oli sekin ihan hyvä huomio, koska sun mielestä maailman todellakin pitäis pyöriä sun vatsaas ympäri. jokaisella on oikeus osallistua lastensa elämään juuri niin paljon kuin haluaa, tai olla osallistumatta. mua melkeinpä ahistais käyttäytyminen, jota omista vanhemmistasi kuvailit. älä kitise turhia, miehesi vanhemmat vain ovat saaneet toistaiseksi lasten hyysäämisestä tarpeekseen..
Tajusin täysin alkuperäisen kirjoittajan pointin. Ei ole mitenkään mukavaa kuunnella anopin ikäviä kommentteja yms. Ja tajusin myös sen, ettei hän odota maailman tanssivan ympyrää hänen vatsansa ympärillä. Olen alempana kertonut oman anoppi-kokemukseni ja en todellakaan nauti miniänä olosta. Voin hyvin kuvitella anopin suhtautumisen tulevaan lapseemme, jos joskus raskaaksi tulen... Tosin sillä erolla, että hän varmasti yrittää omia sen, kuin olisi ainoa mummu. Miespuolisten äideillä on joskus pahoja ongelmia suhtautumisessa aikuisen poikansa elämään!
Minusta ei kirjoittaja ole paisutellut asiaa.
Ymmärrän hyvin, että tuollaisesta välinpitämättömyydestä tulee paha mieli.
Meillä on ollut vähän sama tilanne vuosia sitten, nyt emme ole vuosikausiin olleet tekemisissä mieheni vanhempien kanssa. Syyt ovat moninaiset.
Sitä paitsi ei ole kovin hienotunteista kommentoida ääneen toisen tissejä! minä en ainakaan ole tottunut sellaiseen käytökseen.
Yritä sinä a.p. kirjoittaja iloita vauvasta ja omista vanhemmistasi. Ihanaa, että edes toiset isovanhemmat ovat kiinnostuneita tulevasta lapsenlapsesta! Seiso miehesi rinnalla, tue ja ymmärrä häntä.
Nimimerkistäsi päätellen olet mies. Et voi kuvitella, miltä tuntuu raskaana ja turvonneena, kun muutenkin painoasi kytätään kerran kuussa. Vartalostasi tulee yht'äkkiä luvallinen kommentoinnin kohde, eikä se aina tunnu mukavalta. (Tähän lienee mainittava, etten ole edes ylipainoinen, mutta vatsan ja rintojen kasvu ei tunnu aina kivalta muiden hormonaalisten myllerrysten ohella.)
Maailman ei tarvitse pyöriä minun napani ympärillä. En edes puhu vauvasta mitään appivanhemmilleni, elleivät itse kysy. Minulla on aivan tarpeeksi kokemusta tyttökavereista, jotka vauvan saatuaan kommentoivat joulukortissakin vauvan mahan toimintaa. En halua uuvuttaa ihmisiä, sillä äitiyden lisäksi olen nainen: pyrin säilyttämään itsekin muun elämän.
Minäkin olen saanut työssäni tarpeekseni hankalien ihmisten hyysäämisestä, toisten rahaongelmista ym. Silti en voi paiskata mappia seinään ja ärhennellä, vaikka kuinka ärsyttää. Ihminen voi siis säilyttää pokerin, vaikka pinnan alla kuohuisi. Kaikkia ajatuksia ei ole pakko sanoa ääneen.
Mainitsin äitini lähinnä sen vuoksi, että oma miehenikin on herännyt hänen osallistumisensa myötä omien vanhempiensa välinpitämättömyyteen. Ilman että olen edes mainostanut äitini panosta! Tekstini punainen lanka on helposti hahmotettavissa, jos on sisälukutaitoinen: miniään kohdistetut ilkeydet osuvat myös omaan poikaan!
Kiitos myötätunnostasi miniä vm 83.
Kävin lukemassa kiinnostuksesta tarinasi. Vaikuttaa siltä, että anopillasi on narsistinen luonteenhäiriö. Hänellä on tarve olla tunteineen ja kokemuksineen kaiken keskiössä, eikä hän pysty tarkastelemaan ympärillä olevaa maailmaa kuin omasta näkökulmastaan. Sama käyttäytymistyyli kuin 4-vuotiaalla, joka kiristää tikkaria kaupassa!
Todennäköisesti tulet joskus saamaan lapsia (yritys voi kestää joskus kauankin), nuori kun olet. Raskaana mieliala on muutenkin herkkänä, joten pysy silloin tiukasti omalla puolellasi. Tiedostan itse olevani herkempi, enkä tämän vuoksi edes tuppaudu anoppilaan kuuntelemaan elämän tosiasioita koliikista ja allergioista: Haluan nauttia nyt ja ottaa vastaan murheet, kun niiden aika tulee. Hyvä, kun olet jo tuossa vaiheessa luonut rajasi!
Kiitokset! Onhan totta, että hyvinvoiva parisuhde ja oma rakkaus lasta kohtaan on kaiken a ja o. Kuten Zeppo kirjoitti, maailma ei kaadu siihen, vaikka anoppi ja appi haluaisivatkin pysyä etäällä lapsesta. Onnittelut siitä, että olet saanut elämääsi rajat, ja pystyt välttämään ikäväksi kokemiasi asioita!
...mutta en ainakaan viestisi perusteella pysty tulkitsemaan että appivanhempasi haluaisivat suoranaisesti sabotoida juttua. onko heidän käytöksensä jotenkin muuttunut, vai ovatko he aina olleet yhtä etäisiä. voi olla että olet oikeassa, mutta voi myös olla että tulkitset tilanteen vääriin. ehkäpä he jopa yrittävät olla kohteliaita olemalla tungettelematta liikaa teidän elämäänne? suhde miehesi vanhempiin ei kaikesta päätellen ole hirveän lämmin. jos heillä on kuva ettet pidä heistä, ehkä he mieluummin pitävät vähän etäisyyttä kuin tungettelevat tarjoamaan apuaan. voisit kertoa heille että asia vaivaa, ja jos heitä ei tosiaan kiinnosta, niin anna olla. jos välit lapsenlapsiinkin pysyvät etäisinä, niin ei se ole maailman loppu.
Ei se ole pelkkää etäisyyden pitoa, jos kommentoidaan turhan ilkeästi jokaiseen perheenlisäystä koskevaan juttuun.
Sinä taidat olla mies tai sitten ilkeä anoppi, muuten en voi käsittää kalseaa kommentointiasi tähän ketjuun.
äidin äiti kun ompelee lakanoita , hän tekee sen rakkaudesta tulevaan lapseen, mutta kun isän äiti ompelee samanlaisia lakanoita, niin hän tyrkyttää sellaisia rättejä joita te kyllä itsekin saisitte ja teillä on jo , mitä tyrkyttää kun ei ole pyydetty. luuleeko ettei tuleva äiti osaa mitään jne jne ...
ikävää mutta näin se usein menee .
Hei sinä katkera anoppi! Mielestäni ompelun jälki ei ole todellakaan oleellinen asia eikä edes se, ommellaanko itse. Anoppini ei ole vaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta lastamme kohtaan. Hänelle ei varmasti tulisi mieleenkään, että lapselle voisi hankkia yhtään mitään. Mielestäni näissä lahjoitusasioissa on tärkeintä tunne ja ajatus - ei lopputulos. Anopille olisi varmasti paras lahja, että meillä menisi lapsen kanssa oikein huonosti, minulle kävisi pahasti synnytyksessä jne.