Kirjoitanpa nyt sitten omasta tulevasta anopistani.
Hänellä vahva uskonnollinen vakaumus, vahvat mielipiteen ja näkemys maailman menosta.
Minä tulevana miniänä edustan eri kirkkokuntaa, hän katolinen ja minä luterilainen, olen eri maan kansalainen, ja vielä ihan riittävästi hänen poikaansa vanhempi.
Faktat pöytään iskettäessä ei ennuste anopin ja minun väliselle suhteelle ole kovin hyvä.
Mutta todellisuus onkin toisenlainen. Tulemme äärettömän hyvin toimeen keskenämme, emme ole aina samaa mieltä, mutta arvostamme toistemme näkemyksiä.
Olenkin äärettömä kiitollinen siitä kuinkaennakkoluulottomasti ja avosylin minut vastaanotettiin. En parempaa anoppia voisi toivoa.
Hänellä vahva uskonnollinen vakaumus, vahvat mielipiteen ja näkemys maailman menosta.
Minä tulevana miniänä edustan eri kirkkokuntaa, hän katolinen ja minä luterilainen, olen eri maan kansalainen, ja vielä ihan riittävästi hänen poikaansa vanhempi.
Faktat pöytään iskettäessä ei ennuste anopin ja minun väliselle suhteelle ole kovin hyvä.
Mutta todellisuus onkin toisenlainen. Tulemme äärettömän hyvin toimeen keskenämme, emme ole aina samaa mieltä, mutta arvostamme toistemme näkemyksiä.
Olenkin äärettömä kiitollinen siitä kuinkaennakkoluulottomasti ja avosylin minut vastaanotettiin. En parempaa anoppia voisi toivoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen iloinen puolestasi, jos näin todella on. Itse koin yllätyksen kun mukavalta tuntunut anoppi muuttui kun sai tietää että astumme avioliittoon. Pari kuukautta ennen vihkimistä ja sen jälkeen ollu yhtä helvettiä ja nyt ensimmäisen lapsemme synnyttyä vielä enemmän. Tuskailen ja koitan käyttäytyä mieheni ja lapsemme takia. En uskonut, että voisin vihata jotain näin syvästi.
Minä vihaan miehessäni kaikkea mikä muistuttaa anopista...Saa nähdä tuleeko ero..
Niin,niinhän ne muuttuu kun naisesta muka tulee heidän poikansa omaisuutta ja anopin alamainen
Voihan aina olla poikkeiksia.Itse taistelin aikoinani anopin kanssa,mikään mitä tein ei kelvannut hänelle.Kerran kyllästyneenä haukkumisiin sanoin hänelle suorat sanat,sain mieheltäni korville hänen kuultuaan anopin haukkumiseni.Sen jälkeen anoppi muuttui,olimme ylimmät ystävät ja kaverit.Kun erosin hänen pojastaan uskottomuuksien takia Anoppi oli minun puolellani ja auttoi elämässä ,jäihän minulle 3 lasta nuorin 10 kk,ikäinen.Hänen lapsensa ihmettelivät että tulimme juttuun,vaikka olin ex miniä.Vieraat luuli että olin hänen tyttärensä.Anoppini elää vieläkin mutta on pahoin dementtinen,eikä tunne ketään ,en ole enää tekemisissä,mutta aina muistan lämmöllä häntä.