Olen ollut aviossa valtavan pitkän ajan ja tunnollisesai hoitanut kaikki mitä "vanhanaikaisesti" vaimon on kuulunut hoitaa. Mies on liidellyt kukasta kukkaan, ollut jatkuva haku päällä sanoisin lähes sairaalloisesti.
Nyt olen saanut lapseni kasvatettua hyviksi pärjääjiksi ja olen siitä onnellinen. Minulla on heidän tukensa. Mies on pettänyt ja kai pettää koko ajan ( pitää ainakin jotakuta varalla ) enemmän tai vähemmän, kevyemmin tai vakavammin lähes jatkuvasti. Ikääkin miehellä on jo. Mitä teen?
Nyt olen saanut lapseni kasvatettua hyviksi pärjääjiksi ja olen siitä onnellinen. Minulla on heidän tukensa. Mies on pettänyt ja kai pettää koko ajan ( pitää ainakin jotakuta varalla ) enemmän tai vähemmän, kevyemmin tai vakavammin lähes jatkuvasti. Ikääkin miehellä on jo. Mitä teen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teet niinkuin otsikossa kirjoitat. Lähdet pois ja otat elämäsi omiin käsiisi. Sitten voit löytää uuden onnen. Yleensä asiat ovat yksinkertaisia kunhan antaa todellisille tunteilleen mahdollisuuden tulla.
Ei enää ole uskottava juuri kenekään silmissä.
Kukas negatiivissävytteinen reppana siellä on? Aina on toivoa ja mahdollisuus. Elämä on liian lyhyt asenteellasi. Onnea vaan omassa elämässäsi. Anna arvaan, olet itse onnettomassa suhteessa?
Sympatiaa tunnen sitä reppanaa kohtaan, kun kaikki valuu käsistä; minä olen se viimeinen...
Takana pitkä liitto jossa mies meni viikonloput, en edes välillä jaksanut ajatella hänen poissaolemistaan, mutta kun tuli kotiin niin kylläpä tiesin ja jouduin ajatteleen,välillä lääkäreittenkin kanssa. nyt lapset(5) kaikki työmaailmas ja omillaan kaks ihanaa lastenlasta, kolmas tulossa..joten, kyllä tämä tästä, koulunkin itse kävin ja joulux valmistuin, pojan kanssa yht aikaa..nyt eronneena puol vuotta, miehellä jo uusi ,tuttuni yxinhuoltaja(40) jolla kaksi alle kouluikästä lasta ja yx aikuinen/oliskohan hän nyt isähamo niille?? Mies 52..et silleen, en enää vain voinut olla itelleni paha, enkä hyväksyä kaikkea...onhan meilläkin NAISILLA oikeus hyvään elämään. mitä se sitten kenenkin mielestä sisältää/ikä ei sitä määrää kuka sen ansaitsee...
joka vielä kannan lasteni kasvatuksen jälkeen vielä miestänikin, joka pettää ja pettää ja pettää, ja jos ei petä niin on pettävinään...
ilmaissut vastalauseesi/surusi miehesi suhteista? Ovatko ne oikeasti aina seksisuhteita; mitä hän niistä hakee? Oletteko pohtineet vakavasti yhdessä suhteenne tulevaisuutta? Eikö parisuhde ole kahden kauppa (ja kolmansien korvapuusti..)? Kun saat vastaukset näihin kysymyksiin, niin tiedät paremmin mitä teet. Ja miehesikin tietää, että harkitset eroa vakavasti. Ellei hän sitä tiedä, niin sekin on tavallaan pettämistä...