Apuuva, mitä teen?? kumppanini juttelee ex:nsä kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti 2-3 viikon välein. Ja kun kysyin tapailemisesta, niin hänen mielestään on ihan ok, että voi mennä kahville ja soitella silloin tällöin. ollaan seurusteltu 6 kk ja kumppanin edellinen juttu oli kestänyt 17 v. tunnen olevani ihan ulkopuolinen, ja tuntuu, ettei mun kyvyt riitä täyttämään kaikkia mieheni/kumppanini toiveita.
Miten normaalisti käyttäydytään tässä tilanteessa?
Miten normaalisti käyttäydytään tässä tilanteessa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
a)Kuka seurustelee kenen kanssa.
b)Mitä kumppanisi hakee EX kanssa "suhteen" ylläpidosta. Heidänhän suhteensa pitäisi olla ohi.
c)Jos kumppanisi vastaa että EX on kaveri. Ihmetyttää missä asioista hänen kanssaan voi jutella ja sinun kanssa ei.
d)Itse pistin EX kans välit täysin poikki vaikka soitteli perään. En todellakaan ollut riippuvainen hänestä millään tavalla.En platoonisesti enkä fyysisesti.
"c)Jos kumppanisi vastaa että EX on kaveri. Ihmetyttää missä asioista hänen kanssaan voi jutella ja sinun kanssa ei."
Oletko tuota mieltä kaikista kumppanisi kavereista? Miksi ihmeessä hän kaipaa yhtään kaveria, koska voi sinun kanssasi jutella kaikista haluamistaan asioista? Eiköhän nykyaikana pitäisi olla itsestään selvää, että jokaisella voi olla suhteen ulkopuolisia kavereita.
Älä tee mitään. Kumppanisi käyttäytyminen on täysin luonnollista ja sinun tulee vain hyväksyä ja ymmärtää se. Siis niin kauan kun kyse on juttelusta ja kahvin juonnista, eikä mistään rakkaus/seksisuhteen uudelleen lämmittelystä.
Oletkin siihen nähden ihan ulkopuolinen, että heillä on pitkä yhteinen menneisyys, jota ei voi eikä pidä yrittää lakaista maton alle. Vain ajan (vuosien) myötä sinä voit tulla tärkeämmäksi ihmiseksi hänen elämässään, mutta älä anna sen masentaa itseäsi.
Ei parisuhde sitä paitsi ole mikään umpio, jossa kaksi ihmistä eristäytyisi muusta maailmasta ja muka pystyisi täyttämään kaikki toistensa tarpeet. Rakastetun lisäksi ihminen tarvitsee ystäviä ja kavereita.
Jos asiasta tulee iso ongelman suhteessanne, se johtuu vain sinusta. Anna heidän pitää yhteyttä. Tutustu sinäkin hänen exäänsä, niin ei tarvitse kuvitella mitään.
Minun exäni on uskollisimpia ystäviäni, en halua luopua hänestä siinä roolissa. Älä pane kumppaniasi niin tiukan bvalinnan eteen. Tuore ihastus/rakkaus voisi hävitä vanhalle ystävyydelle. Anna hänen pitää molemmat.
tuo kirjoituksesi! Siihen ei ole mitään lisättävää.
No hohhoi. Kumppanisi ex on ollut hänen rinnallaan 17 vuotta, se on todella pitkä aika olla toisen ihmisen kanssa. Pitäisikö se aika, yhteinen historia ja se ihminen hylätä ja unohtaa ihan kokonaan kun aloittaa uuden suhteen? Vaikka he pitävätkin yhteyttä, se ei silti tarkoita sitä ettetkö sinä olisi silti se ykkönen. Jos ex oikeasti olisi niin vastustamaton kuin näytät ajattelevan niin ei kai hän silloin ex olisikaan? Hän on kuitenkin sinun kanssasi nyt ja luultavasti exänsä kanssa vain hyvä ystävä ilman sen kummempia venkoiluja, ja ystävät pitävät yhteyttä toisiinsa. Etkö sinä soita tai tapaa kavereitasi parin-kolmen viikon välein kysyäksesi mitä kuuluu?
Älä nyt hyvä ihminen mitään uhkavaatimuksia ala esittämään tyyliin minä tai ex, jos asia noin paljon sinua rassaa niin pyydä kohteliaasti josko sinäkin voisit tutustua tähän exään.
Oletko 74 v.?
Ensimmäistä kertaa suhteen jälkeen on sellainen olo ettei se aika mennyt hukkaan ja vieläkin ollaan kavereita. Piti vain hyväksyä ettei tää toimi vaikka muuten synkkaa. Jos joskus jonkun löytää niin en aio siltikään lopettaa kavereideni kanssa yhteydenpitoa. Se on eri asia jos exän kanssa on jotain jännitettä ja aletaan paneskelemaan vanhojen aikojen kunniaksi.
samoja kokemuksia, heti jos muijan kanssa vähänkin riidellään on se soittelemassa/ viestittämässä exälleen. Arvatkaa vituttaako?
ei ole reilua tuommoinen exälle raportointi teidän suhteesta.
On tässä itselläkin exiä, mutten ikinä juttele heille miehestäni mitään turhan henkilökohtaista. Tarttee olla lojaali kumppanilleen.
Olen eronnut miehestäni n.½ vuotta sitten. Meillä on yhteinen lapsi. Hän on nykyään uusissa kihloissa. Jutellaan varmasti ex:n kanssa liikaakin puhelimessa, mutta yleensä niin ettei uusi "hoito" ole kuulemassa, käydään kahvilla/ syömässä. Joskus puhutaan lapseen liittyvistä asioista joskus ei. Ei ole puhettakaan, että kumpikaan meistä haluaisi takaisin yhteen, kummatkin onnellisia näin.
Se vaan että olen viettänyt ex miehin kanssa nuoruuteni, kokenut pahimmmat kolhut ja onnen hetket, joten meistä on tullut hyviä ystäviä. Seksi oli hyvää, mutta ei se enää maistu. Olemme nykyään ystäviä. Ei tarvitse olla mustis!!
Ajattele, että ex- nainen on hänen siskonsa, mutta kannattaa kuitenkin olla selvillä asioista... you know...
Pitkä suhde jättää pahat arvet, jos ei enää olekaan sitä toista tukemassa. Parempi, ett miehess käy ex:sä kanssa kahvilla, kuin sokkotreffeillä blondien kanss???
Olen kokenut vastaavanlaista.
Mieheni oli eronnut ex:ään kaksi vuotta sitten, kun tapasimme. Reilu puoli vuotta meni ihan kivasti, mut sen jälkeen alkoi älyttömät tekstiviestit, jotka liittyivät navanalle. Tämän jälkeen alkoivat puhelinsoitot, oltiin milloin mitäkin vailla, vaatenaulakosta tietokoneeseen asti. Oltiin apua vailla autonkorjaukseen, lampun vaihtoon jne.. Tällöin paloin meikäläisen pinna ja soitin kyseiselle naiselle ja sanoin suorat sanat.
Totesin myös hänelle, että he ovat aikoinaan eronneet ja jakaneet tavarat, et mitä enään ruikuttaa ja ettei heitä yhdistä enään muu kuin yhteiset lapset. Lisäsin siihen vielä, et jos hän vaatenaulakkoa kaipaa niin menee kauppaan ja ostaa. Itseasiassa tämä nainen oli minun kanssa ihan samaa mieltä, ettei heillä ole mitään yhteistä enään kuin lapset.
Tulin siihen tulokseen tämän puhelinsoiton jälkeen, et jos en olisi soittanut tälle naiselle olisi hän näitä puheluitaan jatkanut ja aiheuttanut minun ja mieheni välille kismaa. Tuli myös mieleeni, et hän on jotenkin katkeroitunut ja haluaa osoittaa mieltään, kun toisella osapuolella menee niin hyvin. Kiusahan se pienikin kiusa on.
Loppuseltaa puhelutkin loppuivat siihen, kun tämä nainen löysi itselleen kumppanin. Enään ei tarvitse soitella lapsien viikonlopuista, kun lapset soittelevat itse isälleen.
Itse olen myöskin eronnut, mutten ole eroni jälkeen ollut soittelemassa ja syöpöttelemässä ex:i kanssa. Ei oikein sovi minun periaatteeseen.
Minun mielestä jos erotaan, ja käydään yhdessä syömässä ja soitellaan toiselle päivittäin, tehdään itselleen irtaantumisvaihe vaikeammaksi.
Joku päivä tuleekin eteen se, että toinen sanookin etteí haluakkaan nähdä toista.
En kuitenkaan kiellä, etteikö ystäviä voisi olla,
Erojahan on niin erinlaisia.
Ehkä sinun kannattaisi jutella tästä asiasta kumppanisi kanssa tai tartu härkää sarvista jos tilanne äityy kovin pahaksi.
Tsemppiä..