Vuosi melkein yhdessä ja hyvin meni.. ainakin puoli vuotta. Jouduin kumppanin kanssa kesäksi erilleen ja siitähän se kaikki alkoi. Sitten kesän jälkeen nähtiin vain viikonloppuisin.. hieno suhde eikö? no, aluksi en uskaltanut luopua suhteesta, koska yksin jääminen pelotti ja oli kai siinä sääliäkin mukana vähän.. nyt sitten jätin taakseni tämän suhteen ja on todella ontto, yksinäinen olo. Kaipaan kyllä ja ehkä saisinkin hänet takaisin mutta en tiedä onko tunne tottumusta vai rakkautta? Petin kyllä lukemattomia kertoja eikä hän tiennyt niistä mutta itse en jaksanut ainaista valehtelua. Kai sitten tein oikein, omasta mielestäni. Mitä tämän palstan lukijat mieltä?
Että näin...
Ihastus, Suhde, Pettäminen ja
3642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toisen luottamuksen pettäminen on mielestäni alhaisinta mitä voi tehdä, sinä et edes ansaitse häntä takaisin. Siinä vaiheessa kun pitää etsiä jotain suhteen ulkopuolelta niin pitää olla munaa lopettaa se suhde. Ihmiset vois vähän ajatella muutakin kun sitä omaa napaa. Ensin pidetään kivaa ja sitten vielä haetaan halit&läheisyyttä sieltä tutusta ja turvallisesta suhteesta.
Kerrot hänelle koko likaisen tarinan ja jos hän näkee sinussa jotain minkä takia vois aloittaa alusta niin ehkä hän tekee niin. Suhteessa ajatellaan aina 2 ihmistä eikä sitä omaa kivaa ja tarvetta.
täyttä asiaa...
Nyt tunnen 4 ihmistä jotka ajattelee niinkuin minä! Kaikki muut istuu siinä tutussa ja turvallisessa mihin on kiva palata reissuilta. Sitten kun himassa on taas hiljasta niin eikun vetään jotai mirkkua viikseen. Helsinkiin muuton jälkeen piti muuttaa koko luottamuskäsitys. Ainoo mihin voi luottaa on se, ettei se tyyppi jolle oot velkaa niin tapa sua. Sitte se ei sais rahojaan takas. Tässäkin pitää muistaa ettei pidä mitään kallista kamaa päällä...
6 vuoden aikana tullu 6 kaveria joihin voi luottaa, loput on kaljakavereita joille ei edes lainata rahaa. Näistä kuudesta 2 on idästä ja 4 pohjosesta...