Liikkuuko täällä muita sellaisia, jotka ovat jo menettäneet uskonsa löytää vielä 35 iässä uuden kestävän tasapainoisen parisuhteen ?
Tuntuu että kysynnän ja tarjonnan laki ei vaan kohtaa, vaikka kuinka paljon sitä toivoisi:
Tuntuu että kysynnän ja tarjonnan laki ei vaan kohtaa, vaikka kuinka paljon sitä toivoisi:
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen hiukan alle tuon iän ja jäin noin vuosi sitten "tyhjän päälle" kun tuli ero 10-vuotisesta suhteesta.
Löysin aika pian kumppanin,mutta suhde ei lähtenyt toimimaan...liekö syynä eroni jälkeiset mainingit vai erilaisuutemme?se jäi kalvamaan...
mutta itse ainakin luotan ,että täällä maapallolla täytyy olla joku minua varten...ehkä jonakin päivänä se löytyy...
suhteen perustaminen tuntuu näin aikuisiällä aika vaikealta ja mielestäni ihmiset miettii liikaa minkälainen sen uuden kumppanin tulisi olla?!
miksei saisi olla omaitsensä?
Kyllä erilaiset ihmiset ennenkin ovat seurustelleet ja parisuhde hioo ihmiset yhteensulautuviksi,jos muuten elämän perusarvot ovat samat...
usein tietysti on lapsia tuossa iässä ja niinkuin minullakin,joten eihän se helppoo ole sietää niitä toisen muksuja ja ottaa niitä "omikseen".
toivotan sinulle onnea ja älä menetä toivoasi,ehkä löydämme jonakin päivänä omat kultamme ja nautimme elämästämme erillä tavalla!
Vähintään sitä pettyy.
Vaikka kuinka yrittää olla katkeroitumatta, niin tosissaan alkaa tympiä nämä takapakit.
Jo ennen viimeistä suhdettani ajattelin, että kirjoitan elämäni cv:n paperille ja annan sen uuden ehdokkaan luettavaksi. Millään ei enää tällä iällä jaksaisi näitä diettailu juttuja ja uusien ihmisten tapaamisia. Saatika sitä, että aina kertoo itsestään historiikin jollekin ventovieraalle ihmiselle.
Eikä sitä jaksa enää edes kotoaan lähteä :( Monesti olen ajatellut, miten paljon niitä kunnon miehiä(kin) istuu kotonaan viikonloppuisin yksinään...
Kun vaan joku tulisi ja hakisi ovelta :D
(ps: en tosiaan ole epätoivoinen, mutta ajattelempahan vaan helpomman kautta.)
Harrastus.
Selllainen harrastus, jossa on enemmistö naisia.
BTW koska niitä takapakkeja tulee, heti alussa vai jonkin aikaa yhdessäoltua?
Tapasin nykyisen aviomieheni 35v. 8 kk iässä. Ymmärrät varmaan miten epätodennäköiseltä se tuntui. Minua ei edes kiinnostanut mahdollinen avioliitto ja perhe, tai että kukaan äijä asuisi samassa kämpässä. Kun oli takana pari surkeaa avoliittoyritystä totesin että haluan asua ja elää yksin. Miehiä voi 'käyttää' muutenkin. Mutta sitten tää tyyppi vaan tupsahti jostain. Oli alusta asti luissani että kolahti vaikka en tiennyt miehen aikeista ja motiiveista vaikka mielenkiintoa sillä näytti olevan. Yritin ajaa häntä pois olemalla tyly ja ylimielinen, eihän se mihinkään.... Heinäkuussa vietetään 4 vuotishääpäivää. Kultahäitä ei enää tällä iällä ehditä joten otetaan kaikki irti näistä muista.
Älä etsi - se tulee eteen jos on tullakseen. Itse tapasin oman mieheni 38 vuotiaana - enkä edes etsinyt sitä. En ollut koskan edes asunut kenenkään miehen kanssa koska en ollut halunnut. Tosin minulla oli yksin tehty lapsi, joka riitti minulle, eikä minulla pahemmin haluja ollut solmia suhteita vakituisesti kehenkään mieheen. Olin sujut itseni kanssa että näin se loppuelämä menee - sitten "prinssi" tuli ja vei jalat alta (huokaus).