Olen seurustellut viime joulukuusta asti. Viihdyn hänen kanssaan, meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita/arvoja, tulemme toimeen keskenämme, mutta mies on likimain tuppisuu. Hän soittaa/laittaa tekstiviestin minulle vain silloin, kun ilmoittaa tulevansa minun luokseni. Tämän sovimme yleensä etukäteen, spontaanisti hän ei ole tullut luokseni kertaakaan.
Tulin tuossa joku aika sitten reissusta kotiin ja oli kiva nähdä hänet pitkästä aikaa. Sanoin, että olen kaivannut häntä. Hän ei vastannut siihen ennen kuin itse kysyin, että etkö sinä sitten ole. Välittämisen ilmaiseminen on kanssa yhtä hiljaista: oma-aloitteisesti ei sitä sano.
Olen yrittänyt ajatella tätä niin, että hänellä on oma tapansa ilmaista välittämisensä, mutta en voi sille mitään, että kaipaan muunkinlaista ilmaisua. Ja sitä, että hän tulisi joskus luokseni muulloinkin kuin "vakionäkemispäivinä".
Olen itse varsin puhelias, mies taas melko hiljainen. Eniten hän puhuu urheilusta ja tekniikasta, suorastaan innostuen ja suupielet vaahdossa. Mutta ne muut asiat. Juttelee kyllä, mutta ei yhtään ylimääräisiä. En voi sille mitään, että kaipaan kunnon pulinasessioita.
Näinköhän tämä asia sitten on ja tämän kanssa pitää elää, vai voikohan tämä muuttua?
Tulin tuossa joku aika sitten reissusta kotiin ja oli kiva nähdä hänet pitkästä aikaa. Sanoin, että olen kaivannut häntä. Hän ei vastannut siihen ennen kuin itse kysyin, että etkö sinä sitten ole. Välittämisen ilmaiseminen on kanssa yhtä hiljaista: oma-aloitteisesti ei sitä sano.
Olen yrittänyt ajatella tätä niin, että hänellä on oma tapansa ilmaista välittämisensä, mutta en voi sille mitään, että kaipaan muunkinlaista ilmaisua. Ja sitä, että hän tulisi joskus luokseni muulloinkin kuin "vakionäkemispäivinä".
Olen itse varsin puhelias, mies taas melko hiljainen. Eniten hän puhuu urheilusta ja tekniikasta, suorastaan innostuen ja suupielet vaahdossa. Mutta ne muut asiat. Juttelee kyllä, mutta ei yhtään ylimääräisiä. En voi sille mitään, että kaipaan kunnon pulinasessioita.
Näinköhän tämä asia sitten on ja tämän kanssa pitää elää, vai voikohan tämä muuttua?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos innostuu urheilusta ja tekniikasta pelkästään, niin tuskin muuttuu.
eti uusi mies...liian tuppisii ja puhelias=tappava yhdistelmä ei toimi:(
useimmat Suomi miehet. Ei puhu eikä ilmaise tunteitaan mutta on rehellinen ja luotettava. Puheliaammat on usein sitten epäluotettavampia joten pyst tässä nykyisessä.
kattia kanssa, mun ukko on niin hiljainen että saa tongilla sanoja kaivaa, mutta salasuhteen sai aikaseksi sittenkin....
ruunebergit on erikseen
Sinun on hyväksyttävä mies sellaisena kuin on. Turhaan kuvittelet voivasi muuttaa häntä. Hyvää tarkoittaisit, mutta ei se onnistu. Turhaudut vain ja jos olette vuosia olleet yhdessä, naimisissa ja lapsia, sinusta tulee jäkättäjä koska oletat että mies kuitenkin muuttuu eikä se ymmärrä muuttua. Voisko olla niin ettei mies sitten kaipaa sinua, tai ei rakasta kuten sinä häntä. Tai hän ei ole koskaan oppinut sanomaan rakastan sinua. Kannattaa puhua hänen kanssaan. Millaiset vanhemmat hänellä on, ja sisarukset? Ovatko kaikki tuppisuita? Älä käyä sitä sanaa. Hiljaisia. Varovaisia. Rakkaudentunnustuksen anelu on nöyryyttävää etenkin jos sitä joutuu tekemään useinkin. Se antaa myös toiselle sen vaikutelman kuin ei osaisi mitään, vaikka ei hiljaisuuttaan itse huomaisikaan. Mitä tulee spontaanista luoksesi tulemisesta, menetkö sinä spontaanisti hänen luo?
Rehellisesti sanottuna, ehkä sinun kannattaa miettiä että josko pysyisitte ihan vain ystävinä.
Oma ukko oli alkuaikoina myös melko hiljaista poikaa. Johtuen hänen hieman vetäytyvästä luonteesta ja minun loputtomasta pölinästä. Mutta kyllä se kultainen keskitie on löytynyt. Rakkaudentunnustusta sain odottaa pitkään ja hartaasti, mutta sitä ihanammalta ne sanat sitten tuntui. Tiesi että toinen aivan varmati tarkoittaa, mitä sanoo.
Eli jos todella rakastat miestäsi, niin älä luovu toivosta. Ja aina kun hän avaa sanaisen arkkunsa, kuuntele, vaikka hän puhuisi miten tylsästä tai vaikeasti ymmärrettävästä asiasta. Tämä kannustaa häntä avaamaan suunsa useammin, ja pian huomaat, että puheenaiheitakin on rutkasti enemmän.
Alusta astiko hän on sellainen ollut? Sillonko asia ei sitten sua häirinnyt? Niin ja eikös se ole hyväkin jos ilmoittaa ensin että on tulossa, minä päivänä nyt sitten onkin tulossa. Meinaan sullahan voi olla muita menoja ja siten se tulee turhaan oven taakse. No sun päätös kestätkö sä sitä hiljaisuutta ja annat niitten muitten positiivisten asioiden viedä voiton. Voithan sä puhua ummet ja lammet vanhempies ja kavereittesi kanssa. Mutta jos ei hiljainen mies kelpaa, niin sitten vaan menox...
No on tämä mies ollut alusta asti hiljainen, mutta nimenomaan vaahtosuu tekniikan ja urheilun suhteen. Olen yrittänyt kysellä häneltä hänen lapsuudestaan, vanhemmistaan jne., jotta oppisin tuntemaan hänen taustaansa paremmin ja ymmärtämään häntä, mutta ei oikein iske tulta. Ei hän kyllä minultakaan mitään kysy.
Kaipaan puheliaampaa miestä, koska niin kuin totesin olen itsekin sellainen. Olen muuttanut pari vuotta sitten paikkakunnalle, jossa viihdyn, mutta minulla ei ole täällä sukulaisia tai kyläilynarvoisia kavereita. Omat vanhempani taas edustavat arvomaailmaa, joka ei minua kiinnosta, joten yhteistä puhuttavaa ei juurikaan löydy. Vakionäkemispäivät ovat hyviä, mutta ei minulla tai hänellä ole joka päivä harrastuksia tai menoja, joitten takia ei voisi useammin tehdä spontaaneja kyläilyjä.
Emme ole vierailleet toistemme vanhempien luona kertaakaan. Olen itse ilmoittanut olevani valmis visiittiin, mutta ei olla lähdetty. Kaupungilla liikutaan yhdessä harvoin, silloin häntä ei saa ottaa kädestä kiinni, halata saatika pussata. Häpeääkö hän minua?
Olen yrittänyt järkeillä näitä asioita niin, etten täydellistä tule ikinä kohtaamaankaan. Hänessä on paljon sellaista mitä miehessä arvostan ja pidän hänestä todella paljon. En voi sille mitään, että minusta tuntuu pahalta, kun hän ei ilmaise välittämistään ja karttaa koskettamista yleisellä paikalla.