miks suhteen lopettaminen tuntuu aina näin pahalta!!!??? vaikka ite laitoin poikki ni olo on kuin ois tappanu jonkun...toimiiko ystävyys oikeasti suhteen jälkeen??? tahtoisin kovasti
avautuminen
avautuja
51343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 21 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, onhan se jättäjän taakka raskas mutta jos laitoit poikki OIKEISTA syistä niin kyllä se siitä helpottaa.
Tosin näistä tapauksista joissa jättäjä haluaa ulos suhteesta, mutta pitää ystävyyden olen aina ollut vähän ihmeissäni.
Miksi suhde pitää lopettaa jos haluaa silti jatkossakin nauttia saman ihmisen seurasta? Onko se sitoutuminen liian rankkaa vai viekä vapaudenkaipuu järjenkin hituset päästä, vai mikä?
No joo, ongelmaasi palatakseni: on 50% mahdollisuus että ystävyys toimii eron jälkeen tai sitten ei. Se tapa miten jätit kumppanisi, määrää hyvin pitkälle tuon lopputuloksen.
Jos teillä oli paljon ongelmia joita ette pystyneet/tahtoneet selvittää, voi kulua kauan enne kuin voitte olla ystäviä, jos ollenkaan.
Mutta jos kyseessä oli perinteinen teiniero "mua ahistaa, en halua seurustella juuri nyt kenenkään kanssa" -tyypinen "nyteivaankiinnosta"-ero, niin kaveruus saattaa olla helpompaa kuin se yhdessä kituminen.
Että jos yhtään auttoi....?
En tiedä. Ajattelin aina ennen että ystävyys on mahdoton asia eron jälkeen. Pelkäsin että toiselle tulee vääriä signaaleja siitä ja ettemme pääse eteenpäin elämässä sillä tavalla. Nyt kaduttaa etten pitänyt jollain tavalla yhteyttä yhteen entiseen, en nimittäin edes tiedä onko hän elossa vai ei. Tämä oivallus tapahtui vasta kun erosin toisesta miehestä(hänen päätöksensä) ja huomasin etten missään vaiheessa halunnut menettää häntä. Ystävät haukkuvat että olen hullu, että luultavasti haluan alitajunnassa vielä palata takaisin suhteeseen, ja he ovat varmasti oikeassa. Mutta entäs sitten? Jos ystävyys on ainoa asia mitä voin saada niin tyydyn siihenkin.Ehkä siitä voi sitten joskus kun tunteeni ovat vähemmän kiihkeitä synytä oikein pitkä hyvä ystävyys-jotain mitä kestää paremmin kun parisuhde.Toivon ainakin niin koska rakastan kyseistä miestä tosi paljon kaikista huolimatta. Tsemppiä sinullekin, kaipuu on aina siellä mutta sen kanssa voi toivottavasti elää.
Se joka on päättänyt, että ero on parempi ja toteuttaakin sen, voi miettiä, että
kaipuun tuomat tuskat ovat kuitenkin pienempi taakka, kuin suhteen jatkamisen
tuomat päänvaivat.
pitkällä tähtäimellä kun pääsee ikävästä ja unohtaa, pystyy taas paremmin itsenäiseen elämään. Se on paljon helpompaa yksin, kun jatkaa sellaista suhdetta, mikä ei koskaan kehity mihinkään. Se mikä ei tapa vaan vahvistaa pätee erinomaisesti tähän, samalla tulee antaneeksi tilaisuuden jollekki toiselle ihmiselle, mutta ennen kaikkea itselleen. Tasapainoisuus ja onnellisuus onkin jotain mitä elämässä tavoitella, vaikka se vaatisikin toisinaan kipua ja uhrautumista.
arvaa mitä mä oon oikeasti miettinyt että olis mulle helpompaa jos jättäjä olis ihan oikeasti tappanut mut eihän eläimiäkään jätetä kitumaan tuonne tielle jos niillä menee esim jalka poikki...