Olen todella sietämättömässä tilanteessa. Minun pitäisi valita kahden naisen välillä. Toinen naisista on vaimoni, ollut sitä jo 10 vuotta ja toinen naisista on rakastajattareni. Ennenkuin tuomitsette minua, kuunnelkaa tarinani...
Olin aiemmin vannoutunut yhden naisen mies. Rakastin vaimoani ja kolmen lapseni äitiä enemmän kuin mitään muuta. Meillä oli hyvä ja toimiva parisuhde. En olisi edes harkinnut avioliiton ulkopuolista suhdetta. Arki ja siihen huomaamattamme leipiintyminen ajoivat kuitenkin vaimoni toisen miehen syliin. Hän ei kuulemma saanut minulta enää sitä mitä kaipasi. Hän halusi eron. Olin raivoissani ja epätoivoissani ja tein kaikkeni, että vaimoni ei olisi jättänyt minua eikä hän jättänytkään vaan hän jätti rakastajansa...haavat olivat kuitenkin meillä molemmilla liian syvät ja eroprosessi laitettiin alulleen (vaimoni toimesta). Niihin aikoihin tapasin rakastajattareni ja hänen avullaan pääsin jaloilleni. Hän on minua joitakin vuosia nuorempi eikä hänellä ole ex-aviomiestä eikä lapsia. Minun elämääni verrattuna hän on kokematon, mutta hän on syvällisin ja sydämeltään puhtain nainen, jonka tunnen. Rakastan häntä ihan eri tavalla kuin vaimoani koskaan. Siinä missä vaimoani lähinnä opin rakastamaan niin rakastajattareeni rakastuin ensi silmäyksellä hullaannuttavasti. Kun kerroin vaimolleni uudesta rakkaudestani, hän romahti täysin. Hän haluaa sopia ja hän haluaa avioliittonsa takaisin, hän katuu kaikkea tekemäänsä katkerasti ja vannoo rakkauttansa. Minun ongelmani on se, että rakastan näitä molempia naisia. En tahdo loukata kumpaakaan, mutta molempienkaan kanssa en voi olla. Molemmat naiset tietävät toisistaan, olen pyrkinyt olemaan kummallekin rehellinen ja he odottavat, että minä teen valinnan...kaiken huipuksi minun pitää vielä miettiä miten täyttäisin hyvän isän saappaat parhaiten. Mitä teen? Kumman valitsen ja mistä tiedän, että en sitten myöhemmin kadu valintaani. Onko jollain vastaavia kokemuksia?
Olin aiemmin vannoutunut yhden naisen mies. Rakastin vaimoani ja kolmen lapseni äitiä enemmän kuin mitään muuta. Meillä oli hyvä ja toimiva parisuhde. En olisi edes harkinnut avioliiton ulkopuolista suhdetta. Arki ja siihen huomaamattamme leipiintyminen ajoivat kuitenkin vaimoni toisen miehen syliin. Hän ei kuulemma saanut minulta enää sitä mitä kaipasi. Hän halusi eron. Olin raivoissani ja epätoivoissani ja tein kaikkeni, että vaimoni ei olisi jättänyt minua eikä hän jättänytkään vaan hän jätti rakastajansa...haavat olivat kuitenkin meillä molemmilla liian syvät ja eroprosessi laitettiin alulleen (vaimoni toimesta). Niihin aikoihin tapasin rakastajattareni ja hänen avullaan pääsin jaloilleni. Hän on minua joitakin vuosia nuorempi eikä hänellä ole ex-aviomiestä eikä lapsia. Minun elämääni verrattuna hän on kokematon, mutta hän on syvällisin ja sydämeltään puhtain nainen, jonka tunnen. Rakastan häntä ihan eri tavalla kuin vaimoani koskaan. Siinä missä vaimoani lähinnä opin rakastamaan niin rakastajattareeni rakastuin ensi silmäyksellä hullaannuttavasti. Kun kerroin vaimolleni uudesta rakkaudestani, hän romahti täysin. Hän haluaa sopia ja hän haluaa avioliittonsa takaisin, hän katuu kaikkea tekemäänsä katkerasti ja vannoo rakkauttansa. Minun ongelmani on se, että rakastan näitä molempia naisia. En tahdo loukata kumpaakaan, mutta molempienkaan kanssa en voi olla. Molemmat naiset tietävät toisistaan, olen pyrkinyt olemaan kummallekin rehellinen ja he odottavat, että minä teen valinnan...kaiken huipuksi minun pitää vielä miettiä miten täyttäisin hyvän isän saappaat parhaiten. Mitä teen? Kumman valitsen ja mistä tiedän, että en sitten myöhemmin kadu valintaani. Onko jollain vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
vastaan rakkaus. Kumpi sulle on tärkeämpää?
Rakkaus?
Eikö kiintymys ja asuntolainakin voi sisältyä rakkauteen?
Jokatapauksessa rinnakkaissuhteen kanssa perustetussa parisuhteessa tulee aivan takuu varmasti juuri samat tai vähän eri ongelmat kuin entisessä suhteessa. Ei ole parisuhdetta, joka koostuisi pelkästä rakkaudesta ja kaiken ikävän voisi unohtaa tai jättää elämättä.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: Parisuhteen, etenkin avioliiton tarkoitus on myös perheen perustaminen. Teillä on lapsia ja sinulla on heistä vastuu. Kannat sen parhaiten olemalla hajoittamatta sinun ja heidän perhettään. Myöskään vaimosi ei sitä halua. Mitä haikailet toisen perään? Jos vanhassa suhteessa on jotain vikaa, se pitää korjata eikä heittää pois.
tietenkin ne voi sisältyä rakkauteen, mutta jos ei ole enää kuin kiintymys ja asuntolaina?
Hyvän isän saappaat täytetään sillä että perhettä ei hajoiteta, vaan vanhemmat korjaa välinsä jos vain siihen pystyvät. Vaikeaa se tulee olemaan, niin pirun vaikeaa, mutta kuka sanoi että parisuhde ja yhdessä eläminen on helppoa? Et sanonut kuinka kauan tämä toinen suhteesi on kestänyt, muista myös se että yhdestä suhteesta suoraan toiseen hyppääminen ei tule onnistumaan kivutta. Sinun ja tämän toisen naisen roolit tulevat muuttumaan rakastajista kumppaneiksi jos valitsetkin hänet ja vaikka oletkin pyrkinyt olemaan rehellinen, arkielämä voi kuitenkin silti tuoda melko rumia yllätyksiä vastaan. Tuskin kuitenkaan olette täysipainoisesti asuneet ja eläneet yhdessä? Puhumattakaan siitä onko hän käytännössä valmis myös hyväksymään lapsesi. Periaatteessa varmaan jos hän todella sinut haluaa, käytäntö voi silti olla eri juttu.
Sulle varmaan olis parasta jos voisit olla kuukauden, pari ihan yksin ja selvittää pääsi, mutta käytännössä et varmaan sitä voi tehdä. Senpä takia sanon (avioerolapsena) että jos sulla on vielä tunteita vaimoasi kohtaan, yritä ensin tosissasi pelastaa avioliittosi. Jos se ei onnistu, lähde sitten. Mutta yritä edes. Voi olla että sen yrityksen takia menetät rakastajasi kokonaan (ainakin jos naisella on enää yhtään itsekunnioitusta jäljellä), mutta kaikkea ei voi saada.
sinuna miettisin - en vaan kahdesti - vaan sata kertaa ja syvällisesti, että onko tämä rakastajatar niin ihana ja täydellinen kuin luulet (haluat kuvitella?) hänen olevan. millaista teidän arki tulisi olemaan. hän tuli elämääsi aikana jolloin sinulla oli vaikeaa, hän tuki ja lohdutti, antoi voimia jatkaa eteenpäin. koet että hän on ihana ja mahtava ja niin rakas. mutta entäpä kun teillä koittaisi arki? onko hän kuitenkin tärkeämpi ystävänä vai kumppanina?
teillä on vaimosi kanssa ollut ongelmia, mutta molemmat myös rakastatte toisianne. olette kokenut paljon ja silti jaksatte koota suhdettane kasaan. tämä kertoo jo paljon. olisiko uusi nainen yhtä tosissaan vai hajoaisiko suhde jo pieneen vastoinkäymiseen. toisaalta pääsettekö koskaan vaimosi kanssa näistä pettämisistä yli vai tuleeko ne aina joka riidan yhteydesä esille. jos valitset vaimosi ja perheesi nyt, voit kuitenkin vielä myöhemmin lähteä jos asiat ei enää onnistu. mutta jos lähdet nyt, ja myöhemmin kadut, voi olla ettet enää ikinä saa perhettäsi takaisin, pahimmassa tapauksessa lapsesikin "hylkäävät" sinut.
mieti tarkkaan. keskustele molempien naisten kanssa, miettikää mitä tekisitte jos tekisit ratkaisun näin, entä noin.
pakko sanoa että toivon lastesi vuoksi että et jätä perhettäsi. olen itse kasvanut ilman isää ja en moista toivo kenellekään. mutta jos suhteesi vaimoosi on riitaisa, ei sekään ole lapsille hyväksi. sanot kuitenkin että rakastat molempia naisia. mieti miksi rakastat. tee vaikka listaa paperille ja laita ylös hyvät ja huonot puolet molemmista vaihtoehdoista=)
paljon voimia sinulle! toivottavasti teet oikean ratkaisun.
Perhe sitä ja perhe tätä... VAIMOSI osoitti ettei perhe ole hänelle paskankaan hailea, koska päätti hetkelliseen vittuuntumisensa takia temmeltää toisen syliin. Miksi HÄNEN ei kuulu ottaa yhtään vastuuta suhteestanne ja perheestänne?
Yleensä olen melkein aina naisen puolella, mutta oikeuden ja kohtuuden nimissä pitää sanoa että vaimosi teki väärin. Korjaan: hän teki oikein kun lähti eroprosessiin, sillä eihän kenenkään kuulu leikkiä kotia sellaisen kanssa joka jo lempii toista!
Tuo "romahtaminen" voi tietysti positiivisesti ajateltuna tarkoittaa sitä että hän nyt vasta tajuaa mitä haluaa, MUTTA se voi pahimmillaan tarkoittaa sitä että
- hän ei halua että sinä olisit onnellinen
- hän on kateellinen että sinä löysit rakkauden
- hänen rakastajansa onkin jättämässä hänet
- hän haluaa pilata elämäsi tulemalla takaisin ja myöhemmin aloittamalla taas saman touhun
Mieti todella tarkoin mitä haluat. Suosittelisin että asuisit jonkin aikaa yksin.
Empä olisi osannut paremmin sanoa.
Totta joka sana.
Onhan noita nähty paljonkin samoja juttuja.
TT:kanssa pitkälti samaa mieltä. Mieti miten tulevaisuudessa vaikuttaa ne teidän kummankin uudet suhteet.Eikö ne vaan aina vaikeuksien aikana nouse pintaan.
Se mikä on kerran särkynyt, ei tule koskaan korjaantumaan täysin ehjäksi(on nääs kokemusta).Ne vieraat suhteet tulee aina jollain lailla olemaan vaimosi ja sinun välissä hiertämässä. Sitä "kiveä" et saa kengästäsi pois koskaan.
Niinpä niin, perhe sitä ja perhe tätä... kyllä juttu kuitenkin on niin että jos niitä lapsia on kerran tehty niin silloin pääpaino pitäis olla heidän hyvinvoinnissaan eikä siinä että kumpaa naista on mukavinta milloinkin kuksia. Tässä maassa on ihan liikaa avioerolapsia joiden elämä ja päänsisus on täysin fucked up kun pitää reissata vanhempien asuntojen välillä ja joiden vanhemmat yrittävät lievittää syyllisyyttään syytämällä lapsiinsa rahaa ja materiaa. Varsinkin kun vanhempien erojen syyt tahtoo olla sellaisia että ne ois voitu estää jos yritystä ois ollut vähääkään. En nyt sano että tämä tapaus ois välttämättä sellainen, mutta kun Dotilla kerran on tunteitaan vaimoaan kohtaan ja vaimolla Dotia kohtaan niin asian pitäis olla kohtalaisen selvä. Parisuhdeterapiaa ja puhumista kehiin. Paljon.
Dotin vaimo on mokannut, se on selvä. Myös Dot on mokannut, se on myös selvää. Aikuiset ihmiset kuitankin kantavat vastuunsa tekemisistään eivätkä maksata virheitään lapsillaan. Aikuiset ihmiset myös ottavat opikseen virheistään. Ja klasu ja riina puhuvat asiaa siitä että rakastaja ja kumppani ovat kaksi täysin eri asiaa. Rakastajasta ei välttämättä tule erityisen hyvää kumppania, kokemusta on.