Enpä ole tänne ennen kirjoittanut, mutta jonkin verran viestejä selaillut ja haluaisinkin nyt mielipiteitä omasta tilanteestani.
Alle vuosi sitten tuli ero exästäni. Suhde oli kyllä aika heikko alunperin. Nainen jätti ensin kaksi kertaa muutaman kuukauden välein vedoten eri syihin, mutta palasi sitten vielä takaisin. Kolmannella kerralla sitten tuntui, että olisi palannut takaisin tosiaan yrittäen. Kertoi kuitenkin aina, miten halusi kokeilla miten yhteiselo sujuu ja muutenkin kokoajan tuntui, että naisella ei ollut kauhean suurta kiintymystä. Lopulta tulikin sitten vain tekstiviesti ja murskaavat sanat "En rakasta sinua". Kolme viikkoa myöhemmin sainkin kuulla, että oli jo uusi poikaystävä.
Itselle tuo suhde oli ensimmäinen, jossa tosiaan rakastuin toiseen, vaikka suhde olikin mitä oli. Olen sellainen henkilö joka "herää eloon" rakastuessaan, eli yhdessä vietetty aika oli parasta mitä tiedän. Nainen kertoi heti eron jälkeen, että halusi olla ystävä. Viimeinen ero oli kuitenkin raskas ja olen ottanut paljon etäisyyttä naiseen. Tuntuukin, että tämä auttaa. Nykyään en juuri häntä ajattele eikä olla yhteydessä. Mikä on siis mielipiteenne, että pitäisikö tosiaan vaikka koittaa lähettää aina välillä terkkuja ja muita, vaiko jatkaa ihan sillä linjalla, että molemmilla omat elämät ja ei oikein viitsi enää toisen elämään sekaantua? Ymmärrän hyvin, että ei se rakkaus ole useinkaan molemminpuolista. Olen kuitenkin sellainen ihminen, että tuollaiset asiat sattuvat syvältä ja tuntuukin, että jos yritän pitää ystävyyssuhdetta yllä tuhoan kaikkia ne hienot muistot mitä minulla on hänestä. Pitäisikö siis pitää muistot ja jatkaa vain matkaa vai yrittää sittenkin vielä ystävänä? Muutama juttutuokio mikä meillä on ollut eron jälkeen ovat olleet aikalailla jutustelua tyhjänpäiväisistä asioista ja sain heti eron jälkeen sellaisen kuvan, että nainen ei halua juuri eroa setvitellä. Tämä vain lisäsi katkeruutta koko homman suhteen ja lisäsi tunnetta siitä, että naiselle en sittenkään oikein mitään merkannut. Ehkä näin onkin ja tämäkin on vain katkeraa tilitystä menneistä, mutta olisi kiva vielä kuulla hieman mielipiteitä asiasta, ennenkuin viimein saan suljettua muistot syvälle sydämeen ja annan arpien sinetöidä tuon rakkauden.
Kaikille särkyneille sydämille ja onnettomille kuitenkin tsemppiä ja valoa elämään! ;)
Alle vuosi sitten tuli ero exästäni. Suhde oli kyllä aika heikko alunperin. Nainen jätti ensin kaksi kertaa muutaman kuukauden välein vedoten eri syihin, mutta palasi sitten vielä takaisin. Kolmannella kerralla sitten tuntui, että olisi palannut takaisin tosiaan yrittäen. Kertoi kuitenkin aina, miten halusi kokeilla miten yhteiselo sujuu ja muutenkin kokoajan tuntui, että naisella ei ollut kauhean suurta kiintymystä. Lopulta tulikin sitten vain tekstiviesti ja murskaavat sanat "En rakasta sinua". Kolme viikkoa myöhemmin sainkin kuulla, että oli jo uusi poikaystävä.
Itselle tuo suhde oli ensimmäinen, jossa tosiaan rakastuin toiseen, vaikka suhde olikin mitä oli. Olen sellainen henkilö joka "herää eloon" rakastuessaan, eli yhdessä vietetty aika oli parasta mitä tiedän. Nainen kertoi heti eron jälkeen, että halusi olla ystävä. Viimeinen ero oli kuitenkin raskas ja olen ottanut paljon etäisyyttä naiseen. Tuntuukin, että tämä auttaa. Nykyään en juuri häntä ajattele eikä olla yhteydessä. Mikä on siis mielipiteenne, että pitäisikö tosiaan vaikka koittaa lähettää aina välillä terkkuja ja muita, vaiko jatkaa ihan sillä linjalla, että molemmilla omat elämät ja ei oikein viitsi enää toisen elämään sekaantua? Ymmärrän hyvin, että ei se rakkaus ole useinkaan molemminpuolista. Olen kuitenkin sellainen ihminen, että tuollaiset asiat sattuvat syvältä ja tuntuukin, että jos yritän pitää ystävyyssuhdetta yllä tuhoan kaikkia ne hienot muistot mitä minulla on hänestä. Pitäisikö siis pitää muistot ja jatkaa vain matkaa vai yrittää sittenkin vielä ystävänä? Muutama juttutuokio mikä meillä on ollut eron jälkeen ovat olleet aikalailla jutustelua tyhjänpäiväisistä asioista ja sain heti eron jälkeen sellaisen kuvan, että nainen ei halua juuri eroa setvitellä. Tämä vain lisäsi katkeruutta koko homman suhteen ja lisäsi tunnetta siitä, että naiselle en sittenkään oikein mitään merkannut. Ehkä näin onkin ja tämäkin on vain katkeraa tilitystä menneistä, mutta olisi kiva vielä kuulla hieman mielipiteitä asiasta, ennenkuin viimein saan suljettua muistot syvälle sydämeen ja annan arpien sinetöidä tuon rakkauden.
Kaikille särkyneille sydämille ja onnettomille kuitenkin tsemppiä ja valoa elämään! ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän täysin, miltä sinusta tuntuu. Itsellä takana aikalailla samankaltainen tilanne. Mielestäni toimit nyt täysin oikein. ITse olen tullut siihen tulokseen, että kun en pidä yhteyttä ja tiedä mitään hänen elämästään, voin sentään pitää hyvät muistot. Yritimme ystävyyttä, mutta siitä seurasi vain mustasukkaisuutta ja pahaa mieltä molemmille. Joten parempi jatkaa elämää ja muistella niitä hyviä asioita suhteesta! Muistaen kuitenkin, että entiseen ei ole paluuta ja jotain parempaa on tiedossa...
Minut on petetty ja jätetty aiemminkin, silloin jäin roikkumaan toisessa kiinni ja sain sellaista rapaa niskaan että huhhuh. Meni kolme vuotta ennen kuin pääsin siihen pisteeseen että mulla oli hyvä olo.
Nyt mut petettiin ja jätettiin uudemman kerran toisen tytön toimesta. Wanhempana ja viisastuneena laitoin yhteydet poikki, toiveena siis ettei tällä kertaa menisi kolme vuotta että pääsisi elämässä eteenpäin. NOH. Sain puolivahingossa juuri tietää että nämä sankarit muuttivat saman tien yhteen. Sen kuuleminen sattui ja sattuu aivan helvetin perkeleesti, eikä nyt ole mahdollisuutta edes raivota eksälle aiheesta. Ainoastaan puut ja meri kuuntelee kun karjun elämän vääryyttä.
En tiedä meneekö tällä tavalla vähemmän aikaa paranemiseen, mutta tämä sattuu hirvittävän paljon enemmän. Lähellä ollaan ettei liikaa.
Mitäköhän yritän sanoa? No ainakin että kylmät ihmiset satuttavat, teki itse mitä tahansa. Pahat uutiset kuulee mieluummin eksän suusta kuin muilta, mutta muu kommunikointi on ollut ainakin mulle pahasta.
on täyttä paskaa rakastavan osapuolen kannalta. Älä lähde siihen pelleilyyn jos arvostat mielenterveyttäsi. Nainen vaan ihan huvikseen kertoilee sulle silmät täyteen ihmissuhdepaskaansa sua haavoittaakseen. Löydät parempia ja rehellisempiä ja AIDOMPIA ystäviä miesporukoista.