Tukehdutatte rakkaanne epäilyillänne. Ellei hän ole tehnyt mitään mikä tekisi hänestä epäluotettavan, viestitätte epäilyillänne vain omasta heikosta itsetunnosta, ja kenties siitä, että kaipaatte itse jotain "jännitystä". Ajatelkaa joskus positiivisesti sen sijaan, että tonkisitte toisen yksityistyyttä turhan päiten. Etenkin pitempään parishteessa eläneet; miksi pilaisit kaiken mitä on ajan kanssa raknnettu, jos toinen ei oikeastaan ole tehnyt mitään väärää!? Jaksaisitko itse kuunnella jatkuvia syytöksiä, kun yrität kaikkesi rakastaa ja olla rakkaudessasi vilpitön!!?
Olen itse ollut mahdottoman mustasukkainen. Vieläkin saatan kuvitella päättömiä kun mieheni "vilkuilee" muita naisia. Mutta olen oppinut pitämään suuni kiinni. Olen oppinut, että joka kerta kun suutuksissani avaan suuni, siitä seuraa vain paha mieli molemmille.. saatuani mustasukkaisuuskohtauksen kadun aina jälkeenpäin mitä tuli sanottua. Tiedän että se loukkaa rakkaintani.. Kun pidän ajatukseni omana tietonani, huomaan itse, kuinka lapsellisia ne ovat. Miksi mieheni olisi yhä vierelläni, jos hän haluaisi olla uskoton ja vaihtaa minut "parempaan". Olen "paras" kun luotan itseeni ja siihen että kaikki menee hyvin, kun annan toiselle sitä, mitä haluan itse saada..
Kuulostaa kenties kovin kliseiseltä, mutta jokaisen mustasukkaisuudesta kärsivän tulisi miettiä, onko kaikki viha ja valitus sen arvoista. Jatkuva epäily saattaa toki ajaa toisen osapuolen hakemaan "lohdutusta" ymmärtävän ihmisen luota. Omalla käytöksellä voi hyvin pitkälle vaikuttaa tähän..
En tästä huolimatta hyväksy uskottomuutta, eli älkää petetyt loukkaantuko sanoistani. Pointtini on että moni uskoton ihminen voisi jättää teon sikseen, mikäli he kokisivat saavansa ansaitsemaansa luottamusta. Minä saatan vihdoin luottaa ihanaan mieheeni. Se vei aikaa, mutta olin väsynyt siihen, että joka riitä johtuu joko välillisesti tai ilman omista ongelmistani.
En tiedä sainko ilmaistua asiani haluamallani tapaa, mutta toivon, että joku saa siitä ajateltavaa.
:)
Olen itse ollut mahdottoman mustasukkainen. Vieläkin saatan kuvitella päättömiä kun mieheni "vilkuilee" muita naisia. Mutta olen oppinut pitämään suuni kiinni. Olen oppinut, että joka kerta kun suutuksissani avaan suuni, siitä seuraa vain paha mieli molemmille.. saatuani mustasukkaisuuskohtauksen kadun aina jälkeenpäin mitä tuli sanottua. Tiedän että se loukkaa rakkaintani.. Kun pidän ajatukseni omana tietonani, huomaan itse, kuinka lapsellisia ne ovat. Miksi mieheni olisi yhä vierelläni, jos hän haluaisi olla uskoton ja vaihtaa minut "parempaan". Olen "paras" kun luotan itseeni ja siihen että kaikki menee hyvin, kun annan toiselle sitä, mitä haluan itse saada..
Kuulostaa kenties kovin kliseiseltä, mutta jokaisen mustasukkaisuudesta kärsivän tulisi miettiä, onko kaikki viha ja valitus sen arvoista. Jatkuva epäily saattaa toki ajaa toisen osapuolen hakemaan "lohdutusta" ymmärtävän ihmisen luota. Omalla käytöksellä voi hyvin pitkälle vaikuttaa tähän..
En tästä huolimatta hyväksy uskottomuutta, eli älkää petetyt loukkaantuko sanoistani. Pointtini on että moni uskoton ihminen voisi jättää teon sikseen, mikäli he kokisivat saavansa ansaitsemaansa luottamusta. Minä saatan vihdoin luottaa ihanaan mieheeni. Se vei aikaa, mutta olin väsynyt siihen, että joka riitä johtuu joko välillisesti tai ilman omista ongelmistani.
En tiedä sainko ilmaistua asiani haluamallani tapaa, mutta toivon, että joku saa siitä ajateltavaa.
:)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joillakin henkilöillä on pakkomielle pettää.He eivät pääse tavasta vaikka haluaisivatkin.Vaikka kuinka hyvin menisi parisuhteessa.Aivan kuin alkoholisti, ei parane jos ei mene hoitoon, eikä parane silloinkaan monesti.Tämä on totuus.
Sinulla on kieltämättä paljon asiaa tekstissäsi, mutta mielestäni palstavalinta on ehkä vähän huono. Tällainen sopisi ehkä avioliitto-palstalle tms. paremmin.
Tällä palstalla kuitenkin on enimmäkseen niitä ihmisiä, joita on todella ja oikeasti petetty, joiden kumppanit ovat ihan oikeasti tehneet väärin. Tämän palstan kohderyhmän mustasukkaisuus ja epäilyt ovat olleet aiheellisia, eivät turhaa kyttäämistä. Luulisin että suurimmasta osasta ihmisiä tulee äärimmäisen epäilevä vasta siinä vaiheessa, kun ihan todellista aihettakin on. Sairaalloinen ja aiheeton mustasukkaisuus on tilastollisestikin harvinaisempaa.
On hienoa, että olet päässyt omasta mustasukkaisuudestasi eroon. Oletko ajatellut asiaa siltä kantilta, että kaiketi se on helpompaa silloin, kun aihetta ei ole? Miten hyvin olisit selvinnyt siitä, jos sinua olisi oikeasti petetty ja huijattu ja sitten kaiketi vielä haukuttu vainoharhaiseksi, kun tuot epäilysi julki? Miettisitkö silloin, että onko kaikki valitus sen arvoista?
Totta on sekin, että puoliso saattaa "ajautua" pettämään, jos häntä jatkuvasti aiheetta epäillään. Tosin minun mielestäni se ei ole mikään puolustus, vaan lähinnä todella typerästi tehty. Sen jälkeenhän hänellä ei ole omana puolustuksenaan edes sitä, että toisen mustasukkaisuus on aiheetonta. Ja jos lukee tämän palstan tarinoita, suurin osa tapauksista ei tunnu istuvan tuohon kategoriaan. Valtaosassa uskottomuus tulee petetylle ikäänkuin puun takaa, siksi se tuntuukin niin kauhealta.
Toivon, ettei tarkoituksesi ollut syyttää tämän palstan petettyjä siitä, että he ovat itse kyttäämisellään ja mustasukkaisuudellaan aiheuttaneet puolisonsa uskottomuuden. Niitä syytöksiä täällä petetyille jaellaan varsin ahkerasti jo muutenkin. Henkilökohtaisesti, vaikken petetty itse olekaan, en jaksaisi lukea enää yhtään "katso peiliin pihtari"-tyylistä kommenttia...
No, uskon kuitenkin että tarkoituksesi oli vilpitön, ja kuten jo aiemmin sanoin, tekstissäsi oli paljon asiaa. Se vaan sopisi paremmin palstalle, jonka kohderyhmä hyötyisi siitä, kuinka ennaltaehkäisee uskottomuuteen johtavia ongelmia.
Mieheni sai aina mennä ja tulla miten tykkäsi, eikä minun päässäni edes koskaan käynyt ajatus, että minua petettäisiin. Mutta tulihan se vuosia kestänyt pettäminen sitten kuitenkin julkisuuteen ja shokki oli kyllä minulle ankara. Nyt ollaan siinä pisteessä, että minua ei kiinnosta äijä enää missään mielessä, mutta eipä enää juoksentele viikonloppuisin missään eikä käy ilta-ajeluilla huoransa kanssa kuten aikaisempina vuosina. Huora soitteli minulle ja kiukutteli, mutta eipä minulla tuollaisen kanssa ollut mitään keskusteltavaa, mummukan vaan olisi pitänyt ymmärtää, että palkka tulee aikanaan tehdyistä teoista. Minä en ainakaan tehnyt ukkoni elämästä maanpäällistä helvettiä aikaisemmin, mutta pari vuotta sitten, kun asia lopulta minullekin paljastui, niin eipä ole ollut hääviä sen jälkeen tämä nk. kotielämä, jota ei itseasiassa enää ole.
..vaikea tilanne..epäilen että siskoni on ihastunut avomieheeni koska on herkässä mielentilassa (avoliitto päättyi)ja avomieheni siskooni koska hän on herkässä mielentilassa..mietin; mitä tehdä? puutunko asiaan vai seuraanko vain sivusta ja epäilen?..
herkkä mielentila? Kysy suoraan sisareltasi ja avomieheltäsi! Suora puhe ja rehellisyys ennen kaikkea.
En todellakaan halunnut loukata ketään, kyllä ymmärrän että pettäminen käy kipeää eikä ole todellakaan petetyn vika missään tapauksessa. Pettäjä tekee valintansa itse. Muistaisin että seikkailin suomi24 sivuilla joskus vielä keskustelupalstalla "mustasukkaisuus" mutta en sitä löytänyt niin tänne tekstini lykkäsin. Enkä lukenut kummemmin minkälaisia kokemuksia tälle palstalle kirjoittaneilla on, eli valitsin kyllä nyt omasta mielestänikin vähän väärän palstalaisen....
kiitos ja anteeksi :O
No ajtellaanpa toisinpäin.
Miksi sitten se osapuoli joka on epäilyksen alla vakuuta tarpeeksi että ei ole aihetta.
jos mustasukkaisuus menee suhde kriisiksi voi niitäkin ratkoa ulkopuolisten avustuksella.
yleensä vain ei ajatella että tehtäisiin jotain asian eteen.
mustasukkaisuus on osa meitä kaikkia.
jos on luottamusta ja avoimuutta se ei vain ole pinnalla.....
tykkäätkö itse vakuutella toiselle kerta toisensa jälkeen uskollisuuttasi. ennen pitkää siinä menee hermo jos toinen syyttelee ja epäilee perättömiä. sairaalloisen mustasukkaisen täytyisi itse tajuta ongelmansa ja hakeutua hoitoon ennenkuin ahdistaa toisen nurkkaan.