Olen jo pitkän aikaa pohtinut jättää mieheni. Elämä on kamalaa, kun hän on kotona. En osaa hänen mielestään tehdä mitään oikein, vaikka tyhmyydekseni passaan häntä, teen aamiaset, ruuat, silitän pyykit jne. Miten tähän passaamiseen olenkaan ajautunut, en tiedä. Ehkä silloin rakkauden huumassa halusin hänelle kaikkein parasta ja nyt huomaan olevani ihmisraunio.
Meillä on kaksi lasta ja olen hoitanut lapsia 6 vuotta kotona. Taloudellisesti olen miehestäni täysin riippuvainen. Siksi hain opiskelemaan ja pääsinkin. Ajatuksena on olla valmis opettaja 4vuoden kuluttua ja taloudellisesti riippumaton miehestä. Mutta jaksanko tätä höykytystä niin kauan? Toisaalta ihmettelen, että jos nyt jätän mieheni, miten ihmeessä voin tulla toimeen?
Jos joskus päädymme avioeroon, miten käy lasten? Mieheni on ilmoittanut, että hänellä on siinä tapauksessa loistava asianajaja joka on luvannut huolehtia siitä, että lapset määrätään miehelleni. Ajatus pelottaa minua kovin. Omasta mielestäni olen omistautunut ja hyvä äiti, joten voiko oikeus määrätä lapset isälle, joka hyvin harvoin on edes kotona?
Meillä on kaksi lasta ja olen hoitanut lapsia 6 vuotta kotona. Taloudellisesti olen miehestäni täysin riippuvainen. Siksi hain opiskelemaan ja pääsinkin. Ajatuksena on olla valmis opettaja 4vuoden kuluttua ja taloudellisesti riippumaton miehestä. Mutta jaksanko tätä höykytystä niin kauan? Toisaalta ihmettelen, että jos nyt jätän mieheni, miten ihmeessä voin tulla toimeen?
Jos joskus päädymme avioeroon, miten käy lasten? Mieheni on ilmoittanut, että hänellä on siinä tapauksessa loistava asianajaja joka on luvannut huolehtia siitä, että lapset määrätään miehelleni. Ajatus pelottaa minua kovin. Omasta mielestäni olen omistautunut ja hyvä äiti, joten voiko oikeus määrätä lapset isälle, joka hyvin harvoin on edes kotona?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Isän on melko vaikea saada lapsia itselleen jos et ole ollut hunningolla oleva äiti. Oli lakimies miten hyvä tahansa. Taloudellisesti selviäminen onkin sitten vähän vaikeampi juttu, sossu varmaan voi hankkia sulle asunnon ja antaa rahaakin jonkun verran. Selvittele asiaa rauhassa, miestäsi on turha suututtaa, vaikuttaa vähän oudolta tyypiltä, ei millään pahalla.
Ota seuraaviin tahoihin yhteyttä:
- oikeusaputoimisto (ilmainen sun tuloilla)
- perheneuvola
- sosiaalitoimisto
- Kela
Näistä kaikista saat varmasti hyviä neuvoja. Perheneuvolasta ainakin saatte varmasti apuja välttää riitaisa ero LASTEN kannalta.
Puhu asioista asiantuntijoiden kanssa, palsta ei välttämättä ole se. Mutta kuten nytkin huomaat, joku aina vastaa, jotakin.
Voimahali
Lupaan sinulle että pärjäät paremmin eron jälkeen
kuin ennen.
Taloudellinen hyvinvointi ei korvaa sinulle naiseuttasi ja ihmisyyttäsi.
Kysele ja hae apua.
Päätä että pärjäät. Se riittää.
Olen jo jonkin aikaa epäillyt, että mieheni on ns. narsisti. Usein epäilen, ettei hän oikeasti tunne mitään. On kamalaa huomata, että itse hämmästyy joka kerta tuttavien luona, kun mies puhuu vaimolleen kauniisti tai tekee hänelle jotain mukavaa. Itse on jo niin tottunut siihen, että ei koskaan osaa tehdä mitään oikein ja ettei minun mielipiteilläni ole väliä.
Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, ettei olisi pitänyt mennä naimisiin ollenkaan. Mutta olin nuori ja kutsut oli jo lähetetty, kun minun epäilykseni rakkauden voimasta alkoivat. Ja tässä sitä nyt ollaan.
Jotenkin koko tulevaisuus pelottaa. Jos minulla olisi hyvä työpaikka, olisin varmaan häipynyt jo ajat sitten. Ehkäpä tämä kotiäitiys on siksi sopinut miehelleni loistavasti, koska hän tietää kontrolloivansa minua.
Mieheni on äärimmäisen älykäs ja hauska seuramies. Minua hän jahtasi aikoinaan pari vuotta, kunnes taivuin. En voinut uskoa, että tuo komea mies oli kiinnostunut minusta. Usein koin hänen lähentely-yrityksensä myös ahdistaviksi, mutta olin imarreltu. Aluksi hän sai minut nauramaan ja saatoimme rakastella hurjasti. En edes tiennyt olevani niin seksuaalinen olento kuin tulloin olin. Mutta tämä vaihe lopahti melko pian, kun arki astui kuvioihin.
Jo häitä valmistellessamme huomasin, että miehelläni oli melko aggressiivinen ote riitoihimme. Kun odotin ensimmäistä lastamme, hän kävi minuun käsiksi. Mustelmia pahempaa en ole saanut ja siksi ehkä en osaa ajatella, että minut otettaisiin tosissani jos väittäisin hänen olevan väkivaltainen. Raivostuessaan (esim. mikäli ei löydä oikeita sukkia) hän saattaa heitellä tavaroita ja riehua aivan älyttömästi. Kaikki riehuminen on hänen mielestään minun syytäni ja minä käyn kuulemma hänen kimppuunsa. Hän toimii näin täysin estottomasti myös lasten edessä.
Kaikesta huolimatta minulla on sellainen olo, ettei minulla ole välttämättä tarpeeksi painavaa syytä jättää häntä. Välillä hän on ihan mukava ja tunnen rakastavani häntä. Eikä hän ryyppää edes saunakaljoja. Monta kertaa mietin, mitä mieheni tekee minulle, jos hänet jätän. Jo liittomme alkumetreillä hän kertoi, että tekee elämstäni helveti, mikäli hänet jätän. Ja voin uskoa tuon uhkauksen täysin todeksi.
Voi mihin soppaan olen lusikkani laittanut.
Se että arvostat omia tarpeitasi ja olet niille avoin on tärkeätä ja ihan oikein.
Omat tunteesi kertovat sinulle totuuden ja totuus on aina oikein.
Kuuntele niitä.
Älä syyllistä itseäsi siitä että olet onneton.
Mieli ja ympäristötekijät tuputtavat omiaan.
Sinulla on hyviä ja huonoja muistoja mutta tulevaisuus onedessäpäin ja tulevaisuuden muistot syntyvät tästä päivästä.
Huonot jättävät jälkensä sieluusi mutta myös
auttavat sinua ymmärtämään itseäsi paremmin.
Ota ne kokemuksina joita ilman et tunnistaisi
omia tarpeitasi.
oli hankala mies ja mietin liian kauan eroa.Kun läksin tuosta alistussuhteesta olen löytänyt uuden elämän ja uuden miehen, joka ei pidä mua kynnysmattona.Uusi mies voi kyllä suojella sua exän typeryyksiltä.Poliisit ovat palveluksessa jos hän tulee ahdistelemaan sua.Exäni mottasi vielä erotessamme mua että mua ei kukaan huolisi.Sinä kesänä sain 3 kosintatarjousta puoliksi leikillään mutta silti...ei kannata kaikkea uskoa eikä pelko ole syy jäädä siihen suhteeseen.lähde pois, kaikki kyllä järjestyy.Ehkäpä hän on liian lellitty ja itsevarma.Kuvittelee että koko maailma pyörii hänen napansa ympärillä.Exäni kerran valitti että lattialla on roskia niin tokaisin että siinähän on harja senkus lakaset.mikä pakko mun on olla toisten orjana.Mulla oli se työpaikka, joka ratkaisi mun lähtöni ja pärjäsin taloudellisesti paremmin eron jälkeen.Miestä voi yrittää kasvattaa.Minäkin kasvoin paljon eka liitossani.
Uudessa liitossani olen rakastettu ja hellitty mutta mieheni on sairas eikä käy töissä joten talous on mun niskoilla enimmäkseen.Mutta jokaisessa ihmisessä on jotain pientä ymmärtämistä.Exäni romahti täysin kun läksin töihin kun häneltä hävisi kotiäiti ja lämmin keitto töistä tullessa.se on kovapaikka miehelle.
Sinun kannattaisi kenties tutustua Narsistien Uhrien Tuki Ry:n nettisivuihin, jos epäilet miestäsi narsistiksi (kieltämättä sama ajatus tulee mieleen, kun lukee kuvaustasi). Erityisesti sivujen keskustelupalstalta saatat saada apua ja vertaistukea. Osoite on www.narsistienuhrientuki.info
Yksinkertainen käytännön neuvoni on: eroa ennen kuin henkinen ja fyysinen väkivalta pahenevat. Lasten on parempi olla rikkinäisestä kodista kuin kasvaa siinä, samoin sinun itsesi.
Voimia!
www.eroperhe.net -sivuilta löytyy asiantuntijaneuvoja tilanteessasi olevalle. Kannattaa käydä kurkkaamassa. Minä sain sieltä
hyviä vinkkejä ja paljon apua.
Todellakaan en tähän päivään mennessä ole tavannut yhtään eronnutta paria jossa äiti olisi lapsensa isälle "menettänyt" varsinkin tapauksessa
jossa äiti on hoitanut lapsiaan syntymästä saakka ja vielä kotonaan.Tosin pitää muistaa että omassa kaapissa ei luurangot kolise. Mikä tulee toimeen tuloon niin kyllä yhteiskunta aika hyvin auttaa varsinkin yksinhuoltaja opiskeliaa . . . Sitten vielä se että elatusmaksuthan määräytyvät isän tulojen mukaan jos niistä ei keskenään pääse sopuun. Joten turhaan olet huolissasi muusta kuin omasta päästäsi, pidä ittes kasassa ja ala elää jälleen.
Elatusmaksut lasketaan sen mukaan, mitä laskennallisesti lapsi kuluttaa kuukaudessa. Jos lapsen laskennallinen kulutus on 250 e ja lapsilisä vaikka satasen, jää vanhempien osuudeksi 150 e joka puolitetaan vanhempien kesken. Isä maksaisi siis esimerkin mukaan 75 e. Aika moni sosiaalitoimisto käyttää tätä laskumallia ja muistaakseni elatusvelvollisten liittokin on joskus ainakin suositellut tällaista laskentatapaa.
vielä tämän asian. Muistin peruskaavan ihan oikein. Eli lapsen laskennallinen kulutus - lapsilisä - yksinhuoltajalisä = vanhempien osuus. Vanhempien osuus lasketaan sitten tulojen suhteessa. Eli kokonaan ei isän harteille sitä voi lykätä jos äidillä on pieniäkin tuloja.
Kukaan lastenvalvoja ei vahvista alle 118,50€ suuruista elatusmaksua kuin erityisistä syistä ( esim. elatusvelvollisella on peruspäivärahalla tai opiskelee kokopäiväisesti)
Tässä asiassa miehellä ei ole mitään jakoa. Vaikka olisit työtön ja tuloton, lapset oikeus määrää sinulle. Siinä ei paina miehen, eikä lastenkaan etu yhtään mitään. Vain äidin.
Elatustukea mies määrätään maksamaan maksukykynsä mukaan.
Tällainen on käytäntö lähes aina.
Pelkoa lasten "menettämiseen" isälle ei ole, vaikka olisit vain "omasta mielestäsi", etkä kenenkään munn mielestä, hyvä äiti, ellei todellisuus ole vallan jotain muuta.
Mies voi kyllä yrittää "ostaa" lapset lahjomalla puolelleen. Uskoisin, että hänkin kaipaa jo vapautta, eikä kiireisenä miehenä muutenkaan ehdi pitämään lapsia kovinkaan paljon.
Eikun menoksi!
Kyllä minulla on se käsitys, että erossa lasten vakituinen asuinpaikka ja tapaamiset määritellään juuri nimenomaan lasten etujen mukaan. Se, mikä katsotaan lasten eduksi, ei aina eroavien aikuisten mielessä ole kovin selkeää.
Lapsi määrätään äidille, ellei tämä ole täysi narkkari!
Se on varmasti aina lapsen etu! Onhan?
Voin kertoa, että sosiaalitoimi tekee myös riitaisissa lasten huolto- ja asumisasioissa käräjäoikeuden pyynnöstä selvityksen esim. lasten edun mukaisesta asumisjärjestelystä.. käytännössä tarkoittaa sitä, että selvitetään lasten kanta (jos ovat riittävän kehittyneitä itse ilmaisemaan mielipiteensä 12v. tai sitä nuoremmat) asumisasiassa. Tavataan siis molempia vanhempia erikseen lasten kanssa jne. Sinun vaakakupissasi mielestäni painaa juuri se, että olet huolehtinut lapsista ja kodista, joten lasten suhde sinuun on erilainen ehkäpä läheisempi ja luontevampi kuin isään.
Taloudellista tukea tarjoaa tarvittaessa sosiaalitoimi, kuten edellä todettiinkin. Ja mikäli lapset jäävät sinulle, miehestä tulee elatusvelvollinen. Asianajajahan voi olla kuinka hyvä tahansa, mutta hän ei yksinään vaikuta oikeuden mielipiteeseen, vaan useimmiten oikeus hankkii sosiaalitoimelta yllämainitsemani selvityksen.
Tee niinkuin sinusta tuntuu ja kuinka sinun sydämesi ja sielusi sanoo, ei sinun tarvitse olla mokoman miehen kotipiika, vaan ansaitset tasa-arvoisen suhteen ja mahdollisuuden kehittää ja kouluttaa itseäsi.
Tuo on virallista höpinää, mutta käytännössä se menee niin, että sosiaalitoimi kiristää, uhkailee ja valehtelee isän päälle niin paljon, että lopulta hän antaa periksi.
Jos ei anna sosiaalitoimi toimittaa samat valheet käräjille ja nuija kopsahtaa papereita vlkaisemalla.
Sillä ei ole merkitystä, onko niissä puhuttu totta, sillä sosiaalivirkaijilalta pyydetään MIELIPIDE, eikä sen edes tarvitse olla totta!
Miehen kupissa ei paina raskainkaan lausunto yhtään mitään.
Jos miehesi tuo tilipussin kotia, niin on oletettava, että hän passa sinua ja perhettäsi.
Ihan varmaa on, että miehesi toivoo sinun hoitavan kotiasiat, kun hän hoitaa tulopuolen.
Mieheni ei juo rahojaan, vaan on perheemme elättäjä. Totta kai minä hoidan perheen. Sehän on minun työni, josta nautin. On kuitenkin täysin eri asia hoitaa perhettä 365 päivää vuodessa ilman taukoja kuin käydä töissä ehkä 10 päivää kuussa.
Ongelmana on mieheni suhtautuminen työhöni. Hänen mielestään minä "leikin lasten kanssa kotona kaiket päivät" ja vaatii minulta kodin pitämistä koko ajan tiptop-kunnossa. Itse olen hieman suurpiirteisempi, mutta se on minun puutteeni. Kun hän joskus todella harvoin hoitaa lapsia, kun olen asioilla, kotimme on kuin hävityksen jäljiltä. Hän ei tuolloin keskity lainkaan lapsiin, vaan käyttää aikansa tietokoneella ja puhelimessa. Lapset tietenkin pyrkivät saamaan isänsä huomion ja kämppä on sen näköinen.
Mutta minäpä pohdin tätä ero asiaa itsekseni. Mieheni ei eroa halua, sen tiedän. Hän on vapaa kulkemaan, koska minä hoidan perheen, joten hänellä ei ole valittamista suhteen "toimivuudesta".